Rannikkotykistön historia aikajanalla

Arno Almqvist oli saanut koulutuksensa Haminan kadettikoulussa sekä Mihailovin tykistöakatemiassa Venäjällä. Hänen palvelusuransa alkoi Kronstadtin ja Krasnaja Gorkan linnakkeilla. Lokakuun vallankumouksen seurauksena hän vietti Kronstadtissa vankeudessa viisi kuukautta. Almqvist nimitettiin syyskuussa 1923 Suomen Rannikkotykistön komentajaksi. Hän kaatui virkamatkalla Mikkelissä 5.3.1940.

Vuoden 1918 alun tapahtumien – ja jo aiempien vuosien linnoittamisen – seurauksena vasta itsenäistynyt maa sai vankan perustan omalle rannikkopuolustukselleen. Venäjän vallan aikana rakennettu Pietari Suuren merilinnoitus siirtyi monien vaiheiden jälkeen suomalaisten hallintaan ja maamme rannikkopuolustus rakentui tuon massiivisen linnoitusketjun perustalle.

Tapahtumarikkaan kevään 1918 aikana venäläiset poistuivat – monin paikoin sekasortoisissakin oloissa – linnakkeilta. Moninaiset vaiheet ennen linnakkeiden suomalaisille siirtymistä vaihtelivat paikkakunnittain ja linnakkeittain, mutta pääosin linnakkeilla oli venäläisten niiltä poistumisen jälkeen muun muassa punaisia, suojeluskuntalaisia, paikoitellen saksalaisia sekä myös suomalaissotilaita.

Suurimmalta osalta linnakkeita venäläiset poistuivat helmi-maaliskuussa, ja 15.5. 1918 venäläisten poistuttua Inosta siirtyi viimeinenkin linnake suomalaisille. Näin maamme rannikolla oli syntynyt uusi aikakausi: suomalaisen rannikkopuolustuksen alku.

Koulu toimii ensimmäisen vuoden RT 1:n alaisuudessa ja itsenäistyy vuonna 1922

Vuosina 1923-1925 rannikkotykistössä oli rannikkotykistön tarkastajan virka. Rannikkotykistön tarkastajan tehtävänä oli valvoa aselajin koulutuksen tasoa ja vastata aselajin kehittämisestä sekä suorituskyvystä. Rannikkotykistön v.t. tarkastajana toimi vuosina 1923-1925 rannikkopuolustuksen päällikkö, kenraalimajuri Kaarlo Kivekäs. Hän aloitti tehtävässä 16.1. 1923 ja jatkoi siinä kunnes PVM virka sotaväessä toteutettujen muutosten seurauksena lakkautettiin. Lakkautus koski vain rannikkotykistön tarkastajan virkaa, tykistön ja jalkaväen tarkastajien tehtävät jatkuivat muutoksien jälkeen.

Aselaji sai oman tarkastajan uudelleen vuoden 1967. Tuolloin rannikkotykistö eli uutta nousukauttaan ja käyttöön oli saatu uutta asekalustoa sekä laskin- ja tulenjohtovälineet.

Rannikkotykistön ja Laivaston esikunnat yhdistyvät Meripuolustuksen Esikunnaksi. Esikunta toimii Rannikkopuolustuksen päällikön alaisena.

Rannikkotykistön muodosti kolme rykmenttiä sekä Saaristomeren alueella toimiva Erillinen Rannikkotykistöpatteristo. Lisäksi rannikkotykistöön kuului kaksi kiinteää ilmatorjuntapatteria, jotka sijaitsivat Suomenlinnassa ja Viipurissa.

Everstiluutnantti Väinö Valve määrätään rannikkotykistön komentajaksi.

Maamme ensimmäinen jo rakentamisaikana hajautettu patteri puolestaan valmistuu samoihin aikoihin niin ikään Rannikkotykistörykmentti 2:n alueelle Kirkonmaalle. Hajaryhmittäminen käynnistää uuden vaiheen rannikkotykistön linnoittamisessa, joka tähän asti on pohjautunut venäläisoppeihin.

Ohjelman julkaisu oli ensimmäinen rannikkotykistölle laadittu pitkän aikavälin suunnitelma. Aselajia oli analysoitu aiemmin muun muassa nk. Enckellin Rannikkopuolustuskomiteassa vuonna 1922 sekä vuonna 1926 laaditussa Puolustusrevisionin mietinnössä.

Meripuolustuksen kapitulanttikoulu liitetään vastaperustettuun Merisotakouluun.

Vuonna 1919 Vasikkasaaressa tapahtui suuri räjähdys. Aiemmin, vuonna 1906, niinikään linnoitetulla saarella, Kuninkaansaarella, oli sattunut ruutikellarin räjähdys. Helsingin linnoitussaarten suuret räjähdykset saavat nyt surullista seuraa heinäkuisena päivänä vuonna 1937, jolloin  Vallisaaressa tapahtuu valtava räjähdys.

Merivoimiin kuulunut rannikkotykistö siirtyy rauhan ajan suojajoukkoryhmitykseen yhdessä laivaston kanssa. Ahvenanmaan puolustukseen tarkoitetut Polkupyöräpataljoona ja Kanuunapatteri saavat kutsun kertausharjoituksiin. Muutama päivä tämän jälkeen Rannikkolaivaston aluksista suurin osa siirtyy Saaristomerelle. Toimet tähtäävät Ahvenanmaan puolustukseen.

Konkreettinen sodanuhka aikaansai myös useita suunnitelmia saariston linnoittamisen tehostamiseksi. Oheinen suunnitelma jäi luonnokseksi ja esimerkiksi Gyltö linnoitettiin vasta 1960-luvulla. KANSALLISARKISTO

Suomi julistetaan tasavallan presidentin julistuksella kello 13.30 sotatilaan

Perjantaina 25.7. 1941 Örön linnakkeella oli järjestetty juhla- ja ajanvietetilaisuus, jonka ohjelmassa oli mm. laulua, soittoa, puheita, taitovoimisteluesitys sekä yhteislaulua. Tilaisuudessa esiintyi myös Rannikkolaivaston näyttelijäseurue. Tilaisuuden jälkeen linnakkeen väki hajaantui kukin tahoilleen ja viestikeskuksen päivystävä miehistö vietti aikaansa korttia pelaten. Kesäinen ilta hämärtyi ja kortinpeluu jatkui, kunnes äkisti klo 1.06 vartiomiehistö ilmoitti kuulevansa Bengtskärin suunnalta ammuntaa.

Kuuntele oheisesta linkistä mitä Bengtskärissä tapahtui. Linkin kertomus on Örön pääradistina taistelun aikana toimineen Esko V. Koskelinin muistiinpanoihin perustuva puhe, jonka hän piti vuonna 1993.

TAISTELU SUOMENLAHDEN SOMERISTA

Somerin taisteluun osallistuneet miehet nimesivät joukkonsa Somerin hyypiöiksi. Hyypiöllä on useampia merkityksiä, ja yksi niistä tarkoittaa pöllöä. Kun koolla oli useita taistelun veteraaneja, puhuivat miehet hyypiöitten parvesta.

Hyypiöt muistelivat usein taistelua ja kunnioittivat monin tavoin kaatuneiden aseveljiensä muistoa. Hyypiöiden toimesta Ulko-Tammioon kiinnitettiin heinäkuussa 1972 taistelun muistolaatta. Hyypiöt myös kertoivat muistojaan kameralle ja niitä tallensi Tuomisaari-yhtiö. Kustannuksista vastasi – ketkäs muut kuin – Somerin hyypiöt.

Yksi haastattelujen pohjalta tehty dokumenttielokuva on Taistelu Suomenlahden Somerista-elokuva.

Katso tästä dokumenttielokuva Somerin aseveljet – Kamppailu Suomenlahden Somerista (1 h 16 min)

Valvontakomissio määrää Suomelle tiukat ehdot koskien rannikkotykkien määrää, sijoittelua ja kaliiberia. Vedenjakajaksi muodostuu Neuvostoliitolle vuokrattu Porkkalanniemi.

Määräysten mukaan Porkkalan länsipuolelle saa jäädä 92 tykkiä, joiden kaliiberia ei määritellä. Porkkalan itäpuolella saa olla 48 kpl kaliiberiltaan maksimissaan 120 mm tykkiä. Asemistaan poistettavat tykit varastoidaan Parolaan ja Kyminlinnaan tarkoitusta varten perustettuihin Merivoimien keskusvarikoihin. Varastoitaessa putkien suut tulee olla länteen päin. Suomalaiset noudattavat saamiaan määräyksiä ja Valvontakomission määräys mitätöityy vasta Pariisin rauhansopimuksessa 1947. Tykkejä aletaan sijoittaa takaisin 1940-luvun lopulla ja Porkkalan itäpuolelle vasta 1950-luvulla.

Välirauhansopimus velvoitti Suomen raivaamaan merialueet vapaiksi miinoista neuvostoliittolaisten antamien määräysten mukaisesti. Raivausta toteuttamaan perustettiin seitsemän osastoa ja näissä oli yhteensä 14 laivuetta. Seitsemästä raivaajaosastosta neljä koostui rannikkotykistöyksiköistä kootuista miehistä. Miehiä oli melko tarkasti vaaditut 2 000, samoin alusten määräksi saatiin lähes vaatimusten mukainen 200.

Puolustusvoimissa tapahtunut uudelleenorganisointi merkitsi rannikkotykistön siirtymistä Merivoimista Maavoimiin. Rannikkotykistön siirtoon Merivoimista osaksi Maavoimia vaikutti useat tekijät, näistä yhtenä syynä oli sotavuosien johtosuhdekokemukset. Myös Neuvostoliiton sekä sen liittolaisten laajentunut valta-asema Suomenlahdella vaikutti siirtoon – Suomenlahden turvallisuuspoliittinen asetelma oli jälleen muuttunut. Siirto Maavoimiin mahdollisti myös rannikkotykistöaselajin teknillisen kehittämisen käynnistymisen.

Joukko-osastojen liput ovat merensinisiä, kuten rannikolla toimivalle taholle hyvin sopiikin. Aselajitunnukset ovat lippujen kulmissa keltaisina ja keskellä olevassa viisisakaraisessa bastionissa on kunkin joukko-osaston oma tunnus.

Pääesikunnan tykistöosastoon perustetaan rannikkotykistötoimisto meripuolustuksen tarkastajan ja meripuolustusosaston lakkauttamisen seurauksena.

Puolustuksellisten meritorjuntaohjusten hankintaan ei ole vielä mahdollisuuksia ja patterit soveltuvat hyvin myös maahanlaskujen torjuntaan.

Hangon edustalle asennetaan ensimmäiset vedenalaisen valvonnan laitteet

Kaksikymmentävuotisjuhliaan viettävän Vaasan Rannikkopatteriston teemanumero Rannikon Puolustajassa

Rannikkotykistön tarkastajina toimivat:

1967              Eversti Väinö Karvinen

1967              Eversti Veikko Vuorela

1969              Eversti Veikko Veranen

1976              Eversti Alpo Kantola

1979              Eversti Pentti Aulaskari

1985              Eversti Jukka Karvinen

1987              Eversti Juhani Niska

1992              Eversti Risto Sinkkonen

1994              Eversti Jorma Vuohelainen

Korppoon saarelle perustettiin uusi linnake, joka sekä helpotti Utön linnakkeen onnetonta tilannetta (linnakkeen rakennukset olivat ala-arvoisessa kunnossa ja koulutus oli jouduttu keskeyttämään) että toimi läntisenä etuvartiona Saaristomeren sylissä.

Uuden linnakkeen perustaminen ei ollut läpihuutojuttu, ja Gyltön rakentamista oli suunniteltu ja pohdittu jo 1950-luvulla. Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen siivittämänä Gyltön rakentamista kyettiin edistämään poliittisin perustein: sen avulla kyettäisiin osoittamaan puolustusvalmiutta myös lännestä tulevan hyökkääjän varalta. Sen ohella, että Gyltön linnake on maassamme ainoa sotien jälkeen rakennettu rannikkotykistön linnake, on se myös ainoa linnake, jonka rakentamiselle on ollut näin selkeä poliittinen pohja.

1970-luvun alussa julkaistaan Rannikkopuolustustoimikunnan mietintö, joka viitoittaa aselajin tulevia vuosia. RPT-72 aloittaa aselajin voimakkaimman kehityskauden määrittelemällä kehitystoimet niin teknisesti, taloudellisesti kuin operatiivisesti. Mietintöä tuetaan parlamentaaristen puolustuskomiteoiden ohjeistuksilla.

Samassa yhteydessä tapahtuu useita muitakin organisaatiomuutoksia ja -lakkautuksia. Vanhat joukko-osastot lakkautetaan ja muodostetaan kaksi uutta meripuolustusaluetta: merivoimapainotteinen Saaristomeren Meripuolustusalue Turun Rannikkorykmentistä ja Saaristomeren Laivastosta sekä rannikkotykistöpainotteinen Suomenlahden Meripuolustusalue Suomenlinnan Rannikkorykmentistä, Hangon Rannikkopatteristosta ja Suomenlahden Laivastosta.

Kotkan Rannikkopatteristo jatkaa toimintaa Kotkan Rannikkoalueena, Uudenmaan Prikaati liitetään Merivoimiin ja Rannikkotykistökoulu Merisotakouluun. Vaasan Rannikkopatteristo lakkautetaan 31.12.1998.