Kirkonmaa

Kirkonmaan linnakkeen synty

Kirkonmaan linnakkeen syntyhistoria alkaa 1920-luvulta. Vuonna 1920 solmittu Tarton rauhansopimus neutralisoi Suomenlahden ulkosaaret. Muun muassa tähän liittyen Suomessa asetettiin vuosina 1921-22 erillinen rannikkopuolustuskomitea pohtimaan rannikkopuolustuksen järjestämistä ja kehittämistä. Komitean mietinnöissä todettiin, että Kotkan suunnalla tarvitaan järeää tykistöä. Patterin sijaintipaikaksi esitettiin Kirkonmaata. Yleisesikunta ryhtyi toimenpiteisiin ja käynnisti linnakkeen suunnittelutyön sekä tarvittavien alueiden pakkolunastukset vuonna 1925.

Kirkonmaahan rakennettiin nelitykkinen järeä patteri. Kalustona oli 254/45-D (Durlacher). Patteri rakennettiin neitseelliseen maastoon, koska Kirkonmaassa ei ollut aiempia linnoitteita. Työn suunnitteluvaiheessa pyrittiin ottamaan huomioon uusin rannikkotykistön taktinen ja tekninen tietämys. Patterin tykit hajaryhmitettiin aiemmin käytetyn venäläisperäisen kootun tykkirintaman sijasta. Työt aloitettiin elokuussa 1927. Tykkikalusto siirrettiin Isosaaresta. Tykkiasemien lisäksi linnoitustyömaa käsitti myös saaren pohjoispäähän rakennettavan laiturin sekä sieltä patterialueelle johtavan kenttäradan. Työt edistyivät siten, että syyskuussa 1929 voitiin ampua koeammunnat. Ampumatarvikkeita varten valmistui 1930-luvun alussa kaksi maanpäällistä varastoa saaren pohjoispäähän. Tulenjohtotorni valmistui myös 1930-luvun alussa.

Vuonna 1927 laaditussa Kirkonmaan rakentamiseen liittyvässä suunnitelmassa oli varattu määrärahat myös majoitus- ja asuinrakennuksiin, korjaamo- ja muihin huoltotiloihin sekä esikunnan ja sen oheistoimintojen vaatimiin tiloihin. Näitä perusteltiin sodanajan rannikkolohkon johtoportaan tarpeilla. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet vielä tässä vaiheessa. Kirkonmaan heikkoa majoitustilannetta hankaloitti se, että siellä annettiin miinakoulutusta joukko-osaston omalle miinakomppanialle sekä myös merisuojeluskunnille, Rannikkolaivaston yksiköille sekä Merisotakoulun kursseille. Uudisrakentaminen jäi talvisodan alkuun mennessä lähes toteuttamatta, lukuun ottamatta joitain kevytrakenteisia rakennuksia ja katoksia. Käytettiinpä reserviläisten tilapäismajoitukseen jopa puutavaran kuljetuksiin tarkoitettuja proomujakin, jotka silloin saivat lempinimen ”Kirkonmaan uivat hotellit”. Talvisodan kynnyksellä ja sodan aikana linnakkeelle rakennettiin majoitusparakkeja, jotka säilyivät majoituskäytössä aina 1950-luvun lopulle asti.

Kirkonmaa sotien aikana

Talvisodan syttyessä Kirkonmaan linnake kuului Kotkan Lohkoon muodostaen Rankin linnakkeen kanssa Kirkonmaan alalohkon. Linnakkeen päällikkönä toimi kapteeni Olli Airola. Kirkonmaan merkittävin tapahtuma talvisodassa oli maaliskuun alussa 1940 käyty taistelu, jossa Kirkonmaan ja Rankin pattereiden tykistötulella torjuttiin Suursaaresta jäitse Kotkaan pyrkineen vihollisrykmentin hyökkäys Haapasaariston tasalle.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen merkittävin tapahtuma Kirkonmaan osalta oli Suursaaren valtaus maaliskuussa 1942, jossa Kirkonmaa toimi hyökkäyksen valmistautumis- ja tukialueena. Rintaman siirryttyä itään Kirkonmaa jäi selustaan. Linnake tuki Kotkan ilmapuolustusta omalla ilmatorjunnallaan, koulutti rannikkopuolustuksen joukkoja ja toimi mm. suomalaisten ja saksalaisten laivastojoukkojen tukikohtana erityisesti miinoitustoimintaan liittyen. Sodan lopulla linnake koki suurimmat tappionsa, kun vihollinen 20.6.1944 pommitti 20 syöksypommittajan ja 11 hävittäjän voimin saaren pohjoisosaa tuhoten miinavaraston ja upottaen saksalaisen miinankuljetusalus Otterin.

Sodan jälkeinen aika ja tykkikaluston vaiheet

Sodan jälkeen Kirkonmaan järeän patterin tykkikalusto purettiin ja varastoitiin Kyminlinnaan Liittoutuneiden Valvontakomission asettamien vaatimusten johdosta. Tykkikaluston palauttaminen alkoi vuonna 1956, kun Kirkonmaahan valmistui kevyt 76 mm:n Vickers-patteri nykyisen kevyen patterin alueelle. Järeän patterin palautus sen sijaan viivästyi. Raskaan kaluston koulutuksen jatkuvuuden takaamiseksi sekä osin myös valmiudellisista syistä Kirkonmaahan asennettiin tilapäisiin asemiin kaksi 152/45-Canet –tykkiä vuonna 1957. Koulutuskalustona käytettiin 1950-luvulla 57 mm:n Nordenfelt-tykkejä, jotka kuluivat loppuun 1960-luvulla. Sen jälkeen harjoituskalustona oli pääasiassa 76 ItK 16–Vickers ja myöhemmin vielä venäläinen 76 ItK 31 –kalusto.

Järeän patterin kaluston palauttaminen oli suunnitelmissa aina 1960-luvulle asti, kunnes rannikkotykistön kalustollinen sekä ampumaopillinen ja –tekninen kehitys ajoivat ”kymppituumaisten” ohi. Järeä patteri korvattiin vuoteen 1967 mennessä nelitykkisellä 152 mm:n Tampella-patterilla. Tykkikalusto kehittyi 1970-luvun alussa, kun uusi nelitykkinen 100 mm:n tornikanuunapatteri valmistui. Kirkonmaan tykistöjärjestelmä ja tykistöllinen valmius saavuttivat huippunsa 1990-luvun lopulla, kun rannikkotykistön ammunnanhallintajärjestelmä (RANTA-järjestelmä) kehittyi nykyiseen muotoonsa. 2000-luvulle siirryttäessä alkoi kiinteän rannikkotykistön alasajo, mikä Kirkonmaan osalta tarkoitti ensi vaiheessa 152 mm:n Tampella-patterista luopumista. Kotkan Rannikkoalue muisti kunniakasta ”kuusituumaista” ja saattoi kaluston vanhuuden lepoon järjestämällä juhlalliset jäähyväisammunnat Kirkonmaassa joukko-osaston vuosipäivänä 2002.

Kirkonmaa koulutuslinnakkeena

Joukko-osaston uudelleenjärjestelyihin liittyen Kirkonmaa muutettiin koulutuslinnakkeeksi 1.9.1949 lakkauttamalla Mustamaan linnake ja siirtämällä sen henkilöstö Kirkonmaahan. Siirron johti Mustamaan linnakkeen silloinen päällikkö kapteeni Lars Gottberg, josta tuli myös Kirkonmaan koulutuslinnakkeen ensimmäinen päällikkö.

Linnakkeen toimintaedellytykset kehittyivät huomattavasti 1950-luvun lopulla, kun Kirkonmaahan valmistui uusi kasarmi ja saunarakennus, harjoituskenttä ja ampumarata sekä henkilökunnan uudet rivitaloasunnot saaren pohjoispäähän. Samoihin aikoihin myös linnakkeen kulkuyhteydet paranivat, kun vanha kenttärata korvattiin kunnollisella tiellä ja saaren länsirannalle rakennettiin uusi laituri sekä sinne johtava tie. Sosiaalisia oloja paransi kohentuneen asuntotilanteen lisäksi myös kansakoulu, joka toimi Kirkonmaassa yhteensä 39 vuotta aina vuoteen 1988 asti. Koulu toimi aluksi ahtaassa parakkirakennuksessa, kunnes se sai lokakuussa 1954 käyttöönsä uudet peruskorjatut tilat entisestä asuntona ja sairastupana käytetystä kivitalosta. Vuonna 1950 koulussa opiskeli peräti 50 oppilasta. Oppilasmäärät vähenivät tasaisesti siten, että 1960-luvulla oppilaita oli tusinan verran, 1970-luvulla alle kymmenen ja koulun viimeisinä toimintavuosina enää muutama.

Kirkonmaasta kehittyi 1950-luvun lopulla joukko-osaston pääkoulutuslinnake. Kirkonmaahan keskitettiin koko joukko-osaston alokaskoulutus sekä tykki- ja keskiökoulutus. Tärkeimpinä syinä olivat uudisrakentamisen myötä roimasti kohentuneet majoitusolot saunoineen ja sotilaskoteineen sekä Rankin linnakkeeseen verrattuna paremmat vesi- ja sähköhuollon järjestelyt ja helpommat huoltoyhteydet talvella. Samalla myös kantahenkilökunnan ja huollon varusmiesten käyttöä voitiin tehostaa.

Rannikkotykistökoulutus pysyi pääkoulutushaarana aina 1990-luvulle asti, jolloin painopiste siirtyi rannikkojalkaväkikoulutukseen. 2000-luvun alkuun mahtui vielä lyhyt mutta sitäkin tiiviimpi rannikkojääkärikoulutuksen vaihe. Merivoimien viimeisimmän rakennemuutoksen myötä koulutus onkin sitten keskittynyt vuoden 2006 alusta lähtien meritiedusteluun.

Kirkonmaan historia linnakkeena päättyi 2010-luvulla. Vuonna 2013 linnakkeen sotalippu laskettiin viimeisen kerran alas ja linnakkeelle jäi enää kymmenkunta varusmiestä, jotka olivat apuna linnakkeen tyhjentämisessä. Varusmieskoulutus ja henkilökunta siirtyivät Kirkkonummen Upinniemeen. Kirkonmaan linnakkeen alue myytiin vuonna 2015 yrittäjälle ja alue avautui siviileille.  

Teksti: Teemu Leivo

Lähteet:

• Tirronen, Uolevi: ”KotRPsto – Kotkan Rannikkopatteristo 1918-1993”
• Leivo, Teemu: ”Kiinteän rannikkotykistön uudelleen ryhmittäminen Pariisin rauhansopimuksen jälkeen”, tutkimustyö, Maanpuolustuskorkeakoulu 1998
• Sota-arkisto: II/RTR 12:n sotapäiväkirja sekä Haminan Rannikkolinnakkeiston, 3. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston ja Kotkan Rannikkopatteriston asiakirjat