Vilho Petter Nenonen nimitetään Suomen Rannikkotykistön päälliköksi
Vilho Nenonen, jota monesti kutsuttiin myös Suomen tykistön isäksi, syntyi Kuopiossa vuonna 1883. Jo 11-vuotiaana hän ilmoittautui Haminan Kadettikouluun. Vuonna 1903 hän valmistui Pietarissa sijaitsevasta Mihailovin tykistökoulusta upseeriksi aliluutnantin arvolla sekä vuonna 1909 Mihailovin tykistöakatemiasta saaden korotuksen alikapteenin arvoon. Tykistökoulun ja -akatemian välisenä aikana Nenonen palveli muun muassa Kaunasissa, jossa hänellä oli oiva tilaisuus perehtyä epäsuoraan ammuntaan.
Tykistöakatemiavuosien jälkeen Nenosen ura jatkui Venäjällä muun muassa Vladivostokin linnoitustykistössä. Vladivostokista hän siirtyi Venäjän keskuskoeampumalaitokseen lähelle Pietaria. Koeampumalaitoksen vuodet olivat hänelle erityisen kiintoisia ja opettavaisia – hän sekä oppi paljon että samalla uudisti muun muassa laitoksen ballistista laskukaavaa.
Vuonna 1913 kapteeniksi ylennetty Nenonen palasi Vladivostokiin. Everstiluuntantin arvo hänelle myönnettiin 1915 ja keväällä 1916 Nenosesta tuli Tallinnan tykistörykmentin komentaja. Tallinnasta hänen komennettiin Latviaan ja sieltä Ukrainaan. Vuonna 1917 hän oli Norjassa valvomassa Venäjän valtion metallitilauksia. Tuona aikana syttyi Venäjällä vallankumous ja tämän seurauksena kääntyivät kadettitoverit hänen puoleensa pyytäen Nenosta palaamaan viipymättä Suomeen.
Nenosen saavuttua Ouluun hänet nimitettiin Oulun suojeluskunnan päälliköksi. Vapaussodan tiimellyksessä Nenonen muodosti Valkoisen armeijan kenttätykistön, perusti Pietarsaareen tykistökoulun sekä toimi Päämajan ase-esikunnan päällikkönä vastaten vapausarmeijan asehankinnoista ja toimi Päämajan tykistön tarkastajana.
Heinäkuussa 1919 Nenonen määrättiin rannikkotykistön komentajan tehtävään, mutta vielä saman vuoden syksyllä virka lakkautettiin ja Nenonen siirtyi tykistön tarkastajana toimivan kenraali Kivekkään toimistoon hoitaen muun muassa tykistöupseerien täydennyskursseja.
Vilho Nenonen toimi tykistön tarkastajana vuodesta 1920 vuoteen 1937 asti. Lyhyet katkot tehtävän hoitoon oli vuonna 1921-1922 tykistökurssin aika Ranskassa, 1923-1924 jolloin Nenonen toimi Kallion hallituksessa puolustusministerinä sekä 1924-1925, jolloin hän toimi va. Sotaväen päällikkönä. Vuosina 1937-1940 hän toimi Puolustusministeriön asesuunnittelukunnan päällikkönä.
Talvisodan aikana Suomi kärsi tykistön kaluston ja ammusten puutteesta. Nenonen teki asehankintamatkan Yhdysvaltoihin ja jatkosotaan mennessä tykistön kalustotilanne oli jo parempi – kiitos tästä kuului osittain Yhdysvaltoihin suuntautuneelle hankintamatkalle. Sotasaaliskaluston myötä tykistön tilanne parani entisestään, samoin kotimainen tykkituotanto helpotti tilannetta.
Vuosina 1940-1944 hän toimi Päämajan tykistöntarkastajana sekä 1944-1947 Puolustusvoimien Pääesikunnan tykistöntarkastajana.
Nenonen muun muassa laati maamme ensimmäiset tykistön ohjesäännöt, käynnisti Perkjärven kenttätykistöleiritoiminnan, hankki maamme ensimmäiset kranaatinheittimet jalkaväen tueksi, suunnitteli Nenon RMK-kameraprototyypin tykistön ilmakuvausta silmälläpitäen sekä kehitti tulenjohtoa helpottavan tulenjohtokortin. Monilla rintamilla palvellut, luotettava ja matemaattisesti erittäin lahjakas upseeri ei suotta saanut lempinimeä Suomen tykistön isä. Vilho Petter Nenoselle myönnettiin 8.12.1945 Mannerheim-risti numero 184.
Vilho Petter Nenonen erosi kevättalvella 1947 puolustusvoimien palveluksesta. Eläköitymisvuotena hän julkaisi ”Kenttätykistön ampumaohjesäännön 1947”.
17.2.1960 Nenosen taloudenhoitaja ei aamulla töihin saapuessaan saanut Nenosen kodin yläkerrasta perinteistä huomenen toivotusta. Tykistön suurmies, tykistökenraali Nenonen oli yön aikana siirtynyt ajasta iäisyyteen. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Teksti: Johanna Pakola