Sotavuosien suunnitelmia ja organisaatioita Saaristomerellä
Syksyllä 1939 rannikolla toimivat joukko-osastot muutettiin puolustuslohkoiksi. Tällöin Saaristomerellä toiminut 1. Erillinen Rannikkotykistöpatteristo (1. ErRtPsto) sai nimen Turun Lohko. Jo syksyllä 1938 Turun saaristossa oli käynnistynyt useita linnoitustyömaita, muun muassa Bokullassa ja Lökholmassa. Syksyllä 1939 käynnistyi linnoitustyöt, joiden tavoitteena oli korjata koko itsenäisyyden ajan aikainen linnakkeiden laiminlyönti. Turun Lohkon alueella keskeisimpänä kohteena oli Utö, joka sijaitsee linnakkeista uloimpana Turkuun johtavan väylän suulla.
Syyskuun 1. päivänä vuonna 1940 perustettiin Rannikkotykistörykmentti 5 (RT 5) ja Turun lohko lakkautettiin. Linnakkeiden määrä alueella kasvoi edelleen. Merivoimien Esikunnan laatiman esityksen mukaan määrä olisi kohonnut lähelle kahtakymmentä[i]. Yksi tekijä määrän kohoamiseen oli Satakunnan lohkon lakkauttaminen yhdessä Turun Lohkon kanssa ja mm. Reposaaren linnakkeen liittäminen RT 5:een.[ii]
Linnakkeet Rannikkotykistörykmentti 5:n alueella 3.1.1941 Merivoimien esityksen perusteella[iii]
Linnake Suunniteltu tykkimäärä
Reposaari 2/152/45 C
Kuuskajaskari 3/152/22 D
Isokari 2/152/45 C
Lypertö 2/152/35 MK
Vartsala 2/120/45 C
Lökholm 3/152/35 MK
Berghamn 3/120/45 C
Jungfruskär 4/152/45 C
Alskär 3/152/45 C
Utö 4/152/45 C
Bokulla 3/152/35 MK
Pensar 2/152/45 C
Borstö 2/120/41 A
Österskär Kevyt patteri
Nötö Kevyt patteri
Sotavuodet suurimmalla osalla Saaristomeren linnakkeita olivat melko rauhallisia etenkin verrattuna itärintaman tilanteeseen. Ilmavalvonta ja -torjunta olivat linnakkeiden keskeisimpiä tehtäviä, raskaimmat pommitukset kohdistuivat satamakaupunkeihin. Sota vaikutti linnakkeiden miehistösiirtoihin, sillä levännyttä ja taistelukuntoista miehistöä siirrettiin linnakkeilta rintamalle. Jatkosodan alussa Hangon alueen ja lähiseutujen linnakkeilla sen sijaan tilanne oli täysin toinen johtuen Hangon neuvostomiehityksestä[iv].
Sotien alkuvaiheessa linnakkeiden vahvuus oli paikoitellen jopa kaksi-kolmesataa miestä, Örössä huomattavasti tätäkin suurempi. Vuonna 1945 huhtikuussa määrävahvuudet olivat jo erittäin alhaisia, osalla linnakkeita vahvuus oli nolla. Seuraavassa tilanne Turun Rannikkotykistörykmentin alueella 25.4.1945[v]:
Linnake Henkilöitä Hevosia Tykkejä
Esikunta 17 3
Miehitetyt patterit
Reposaari 60 5 3/152/45 C
Isokari 60 5 3/152/45 C
Jungfruskär 60 5 4/152/45 C
Alskär 60 5 3/152/45 C
Utö 60 5 4/152/45 C
Borstö 60 5 2/120/41 A
Määrävahvuuden alle jäävät linnakkeet
Kuuskajask. 2 – 3/152/45 C
Lypertö 2 – 2/152/45 C
Rauhan tultua 1940-luvun puolessa välissä useat linnakkeet jatkoivat toimintaansa vartiolinnakkeina ollen samalla valmiudessa sodan ajan varalta. Vähitellen linnakkeiden määrä alkoi kääntyä laskuun, joskin myös jokunen uusi linnake syntyi. Kuusikymmentäluvulla perustettiin Korppooseen Gyltön linnake, samoin Uudessakaupungissa sijaitseva Janhuan alue siirtyi rykmentin käyttöön. Vartiolinnakkeilla säilytettiin varastoitua materiaalia ja usein niillä palveli myös varusmiehiä vartiotehtävissä. Suuremmat linnakkeet toimivat koulutuspaikkoina. Vartiolinnakkeita käytettiin usein erilaisten leirien ja harjoitusten tukeutumispaikkoina.
Teksti: Johanna Pakola
[i] Veriö, T., Simola, O. s. 34
[ii] Veriö, T., Simola, O. s. 33
[iii] Veriö, T., Simola, O. s. 34
[iv] Hangon alue oli talvisodan rauhanehtojen mukaisesti luovutettu 30 vuodeksi Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto kuitenkin luopui alueesta vuoden 1941 lopulla
[v] I/TRT:n kirje 197/-1.3c/25.4.1945, asiakirjakopio Turun Rannikkopatteriston perinneyhdistyksen arkistossa