Saaren vangit

Hankoniemen neuvostomiehityksen aikana Morgonlandetin saari avomeren reunalla jäi suomalaisille. Saarella oli talvisodan aikana ollut tarkkailu- ja tulenjohtopaikka, tulenjohtoasema kykeni olemaan kaapeleilla yhteydessä Öröhön. Jatkosodan alkuvaiheessa Öröstä lähti tiedustelumatkalle Morgonlandetiin seitsemän miehen partio. Käynnin yhteydessä havaittiin, ettei kaapeliyhteys Öröhön toiminut odotetulla tavalla. Partio oli Morgonlandetissa seitsemän tuntia, mutta sumu esti tiedustelun ja partio palasi takaisin Örön linnakkeelle. Jokusen päivän kuluttua Morgonlandetiin tehtiin uusi partiomatka. Oletettavasti myös vihollinen oli havainnut partiomatkat, sillä pian jälkimmäisen matkan jälkeen Morgonlandetia pommitettiin ilmahyökkäyksen yhteydessä. Ilmahyökkäyksen jälkeen alettiin valmistella Morgonlandetiin sijoitettavaa vakinaista tähystysasemaa. Tiedustelujoukko lähti Öröstä kahdella moottoriveneellä, mutta epäonneksi toinen näistä hajosi matkalla. Partio palasi Öröhön ja matkasi seuraavana päivänä uudelleen kohti Morgonlandetia, kulejtus hoitui Örön linnakkeen veneellä. Kuusihenkinen partio pääsi perille ja sai käskyn pitää saari miehitettynä, vaikka puhelinkaapeli ei toimikaan. Majoittuminen tapahtui teltassa, sillä saaren ainut majoitukseen kelpaava rakennus oli tuhoutunut jokunen päivä aiemmin tapahtuneessa ilmahyökkäyksessä. 

Kaapeliyhteys korjattiin ja yhteys toimi Kuggskärin aseman kautta. Saarelle tuotiin myös radiolähetin, jolla kyettiin pitämään yhteyttä Öröhön. Partion siirtyminen Morgonlandetiin ja siellä useasti käyneet huoltoveneet kiinnittivät neuvostoliittolaisten huomion, ja saari joutui jälleen päivittäin tykistön tulituksen kohteeksi. Morgonlandetissa oleva partio pyysi nopeaa moottorivenettä turvakseen, sillä rikkoutunutta venettä, joka oli Örössä, ei ollut korjattu ja partio oli saarella täysin vailla venettä. Vene luvattiin lähettää heti kun se olisi korjattu. Syystä tai toisesta huolimatta venettä ei Morgonlandetiin saatu.

Hankoniemeä isännöivät neuvostoliittolaiset päättivät tuhota heidän tukikohtansa lähellä olevan tulenjohto- ja tähystysaseman. Illalla 15.7. Morgonlandet raportoi vihollisaluksen liikkuvan Tulliniemen edustalla, ja pian havaittiin kahden aluksen suuntaavan suoraan kohti Morgonlandetia. Saarella ollut partio pyysi jälleen Öröstä evakuoinnin mahdollistavaa nopeaa venettä neuvostoliittolaisten veneiden lähestyessä Morgonlandetia. Evakuointi ei milloinkaan toteutunut. Vihollisen veneet rantautuivat saareen ja vailla pakomahdollisuutta olleet suomalaiset piiloutuivat puolustusasemiin saaren länsiosaan. Neuvostoliittolaisia arvioitiin olevan lähemmäs 300 miestä. Suomalainen partio vetäytyi samaa tahtia kuin vihollisen partio lähestyi heitä. Kaksi miehistä haavoittui lievästi lähellä räjähtäneestä käsikranaatista. Vajaan kahden tunnin vetäytymisen jälkeen ryhmä totesi tilanteen olevan heidän kannaltaan toivoton, sillä ilman venettä ulkomerellä olevasta saaresta ei ollut mahdollista paeta. Miehet valitsivat antautumisen, ja neuvostoliittolaiset vangitsivat heidät rajuin ottein. Vangiksi jäänyt partio kuljetettiin aluksi Hankoon. Siellä heitä kuulusteltiin, jälleen kovin ottein, ja heitä kuvattiin ja kuvia käytettiin propagandan levittämiseen. Vajaan viikon mittaisen Hangossa vietetyn ajan jälkeen heidät vietiin Tallinnaan ja sieltä edelleen Leningradiin. Matka jatkui viikon kuluttua Leningradista kohti vankileirejä. Kuudesta miehestä vain yksi palasi takaisin Suomeen, muiden elämä päättyi vankileireillä. Partiointikomennus Morgonlandetissa oli viidelle miehelle samalla viimeinen komennus.

Neuvostoliittolaisten noustessa maihin Morgonlandetissa tiedettiin tilanne myös Örössä, ja siellä järeä ja raskas patteri olivat täydessä hälytysvalmiudessa. Tarkoituksena oli ampua järeällä patterilla kaksi laukausta saaren itäpuolelle, josta osa neuvostoliittolaisista oli noussut maihin. Lupaa ei kuitenkaan saatu, sillä linnakkeen päällikköä ei tavoitettu mistään ja myös lohkon esikunta kielsi ampumisen. Örön patterin päällikön käskystä päätettiin lähettää nopea vene evakuoimaan Morgonlandetissa oleva partio, mutta lohkon komentaja perui tämän määräyksen ja käski venettä sen sijaan menemään Kuggskäriin. Seuraavana päivänä Öröstä oli lähdössä partio tutkimaan Morgonlandetia, mutta jälleen lohkon esikunta kielsi Örön aikomukset. Jälkiselvittelyissä on käynyt ilmi, että jopa osaa sotapäiväkirjoista muutettiin jälkikäteen sopivammiksi, jottei kuuden miehen vankeuteen joutumisesta voitaisi syyttää ketään. Kuten asiaa selvitelleet tutkijat kommentoivat, on tämä episodi Hangon ryhmän taistelujen häpeäpilkku, jossa syynä olivat sekä esimiesten suoranaiset laiminlyönnit että välinpitämättömyys. Jos asiasta pitää löytää hyviä puolia, niin tutkijat huomauttavat pian tämän tapahtuman jälkeen sattuneen Bengtskärin taistelun saaneen parhaan mahdollisen tuen. Parhaasta tuesta ei ole varmuutta, mutta valmius Bengtskärissä ainakin tehostui Morgonlandetin tapahtumien seurauksena.

Morgonlandetin kautta kuolemaan päätyneitä olisi saattanut olla yksi enemmänkin, mutta sattuma puuttui tapahtumiin. Saarelle määrättiin lähtemään seitsemän miehen partio, ja he odottelivat kuljetusta Örön linnakkeen laiturilla. Kesken odottelun yksi miehistä määrättiin toiseen tehtävään ja Morgonlandetiin lähti lopulta vain kuusi miestä. Muihin tehtäviin määrätty henkilö tapasi myöhemmin ainoan vankileiriltä pelastuneen miehen, ja tämä kertoi leirin oloista. Pakkotyö tehtiin kaivoksilla, lunta oli paikoitellen ollut jopa metri, pakkasta 30-50 astetta ja vangit olivat joutuneet työskentelemään lumihangessa paljain jaloin.

Teksti: Johanna Pakola