Rannikkotykistön keskiö
Rannikkotykistöstä puhuttaessa mainitaan usein sana keskiö. Keskiöllä tarkoitetaan fyysistä tilaa, jossa lasketaan tykeille ampuma-arvot. Nykyisin keskiö on jo historiaa ja tykillä ampuminen on pitkälle automatisoitu ja tietokoneohjattu toiminto. Ennen kuin tykillä ammutaan, edeltää ammuntaa moninaiset valmistelut. Yksi näistä on maalin sijainnin selvittäminen ja sen tuhoamiseksi kullekin tykille annettavat ampuma-arvot. Alkuun maassamme oli käytössä venäläinen menetelmä. Tykkien hajaryhmittämisen myötä kehitettiin uusia menetelmiä, ja vähitellen menetelmä jossa oli kevyt ja raskas keskiö. Rannikkotykistössä tehtiin 1930-luvulla paljon ampumateknisiä uudistuksia ja sodan aikana järjestelmiä kehitettiin edelleen. Vielä talvisodan alla ja sen aikana jokaiselle tykille laskettiin omat arvonsa. Tuolloin välineistö oli vielä osittain omatekoista. Ongelmana oli tykkikohtaisten korjausten tekeminen itse tykillä tuliasemassa.
Keskiövälineiden valmistus ja laskinmenetelmä kehittyivät vasta jatkosodan aikana, ja ampuma-arvoja alettiin laskea keskitetysti. Tuolloin käytössä oli jo matkalaite ja tuulikorjain. Keskiön katsotaan kehittyneet muotoonsa, jollaisena se oli toiminnassa aina 1980-luvulle asti, jatkosodan aikana. Sotavuosina kehitettiin keskiöjärjestelmä jonka avulla ammunnan laskenta ja välineistö sivu- ja matkankorjauksen yhteenlaskuviivaimet, suuntaerokorjain, korjausmuunnin, suunta- ja matkalaite sekä mittaustaso voitiin siirtää tykkiasemasta keskitettyyn suoja-asemaan.
SA-KUVA
Sarjavalmisteisena sitä alettiin valmistaa vuonna 1946, jolloin se oli kehittynyt huippuunsa. Sotavuoden 1943 keskiön laitteistoa oli käytössä aina 1980-luvulle asti, mutta vuoden 1946 laitteisto oli se, jota valmistettiin sarjatuotantona. Kehitystyön tuloksena oli runsaasti henkilöstöä vaativa mekaaninen analogialaskinjärjestelmä. Keskiöitä oli kahta tyyppiä, kevyt ja raskas keskiö. Keskiöjärjestelmä mahdollisti useita tykkejä käsittävän patterin ammunnanlaskennan hoitamisen yhdestä paikasta. Tykit voitiin järjestelmän ansiosta hajasijoittaa kauemmas toisistaan, kun tykkikohtaiset erot voitiin huomioida keskiölaskennassa.
Keskiöjärjestelmä vaati paljon miehiä ja sen toiminta oli analogisena järjestelmänä riippuvainen hyvästä koulutuksesta. Toisaalta se oli juuri tästä syystä erittäin toimintavarma. Digitaalista ammunnanlaskentaa alettiin kehittämään 1960-luvulla, mutta keskiöjärjestelmä pysyi pitkään varajärjestelmänä.
Alkuun keskiö toimi monin paikoin jopa tulenjohtotornissa, mutta vähitellen se sijoitettiin suojatiloihin, useimmiten maan alle tai betonivahvistettuihin rakenteisiin. Olosuhteista johtuen keskiö saattoi sijaita myös vaikkapa rakennuksen kellarissa, ammusvarastossa tai teltassa. Kenttälinnoitettujen, eli siirrettävien (väliaikaisesti sijoitettujen) tykkien keskiö puolestaan toimi usein lähellä tykkejä, helposti ja nopeasti vedettävien viestiyhteyksien päässä. Moottoroidun rannikkotykistön keskiölle oli rakennettu oma vaununsa.
Ennen keskiön jalostumista otettiin vasta haparoivia askelia modernimman järjestelmän luomiseksi. Esimerkkinä voisi toimia vaikkapa Rankin linnake. Siellä keskiö toimi talvisodan aikana tulenjohtotornissa. Se sijaitsi kuitenkin niin matalalla, ettei sieltä kyennyt näkemään kaukana merellä tapahtuvaa vihollisen liikehdintää. Keskiön silmiksi valjastettiin ulompana sijaitseva Suur-Lakan tähystysasema, josta käsin miehet mittasivat suunnan ja arvioivat etäisyyden maaston perusteella. Tieto osumista välittyi Rankin linnakkeelle miesten hihkumisen perusteella: mitä suurempi riemu tähystysasemalla oli, sitä lähemmäksi oli osuttu.
Suur-Lakan miehiltä puuttui koulutus sekä keskiöön että merivalvontaan, mutta he hoitivat toimensa maalaisjärjellä. Vastaavasti Rankissa ei ollut tasoa, vaan sellaisen virkaa toimitti vanerilevylle liimattu 1:50 000 kartta. Pahviviivain suuntakaarineen oli kiinnitetty nastalla patterin peruspisteeseen. Sen avulla määritettiin ampuma-arvot ja korjaukset. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun rannikkotykistö käytti keskiötyyppistä laskinmenetelmää. Toimintamalli hioutui sotavuosina ja Suomen Rannikkotykistö käytti keskiötä aina 1970-luvun loppupuolelle asti. Keskiön heikoimmat tekijät olivat hitaus ja sen vaatima suuri miesvahvuus.
Jo 1960-luvulla ampuma-arvojen laskentaa alettiin vähitellen tietokoneistaa, ja ensimmäinen uudistus oli Radal-järjestelmä, rannikkotykistön digitaalinen ammuntalaskin. Keskiötoiminta jäi historiaan, kun laskinjärjestelmä korvattiin Raval-järjestelmällä, eli rannikon valvonta- ja laskinjärjestelmällä. Raval-järjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen vanhanmallinen, sotavuosina jalostettu ja vuonna 1946 tuotantoon päätynyt keskiö toimi 1980-luvulle asti ammunnan laskennan varajärjestelmänä.
Teksti: Mikko Meronen ja Johanna Pakola
Keskiön toiminta
Video esittelee Örön linnakkeen keskiön toimintaa. Videon on tuottanut Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistys ry.