Perustetaan Rannikkosotilaiden huoltoyhdistys (RSHY)

Maamme sotilaskotitoiminta on saanut alkunsa vuonna 1918. Tuolloin kotimaahan palanneet jääkärit kertoivat Saksassa ylläpidetyistä sotilaskodeista, ja saksalaisen esikuvan pohjalta myös Suomessa perustettiin ensimmäiset sotilaskodit mantereen varuskuntiin.

Loppuvuodesta 1918 ryhmä naisia kokoontui miettimään, kuinka etenkin yksinäisillä saarilla sekä laivoilla palvelevien asevelvollisten viihtyisyyttä voitaisiin parantaa. Ensimmäinen tavoite oli hankkia joulupaketteja sekä järjestää joulujuhlia. Alkuun toimintaa käynnistelevän ryhmän nimenä oli Saaristosotilaiden joululahjakomitea. Toiminta todettiin mielekkääksi ja vuoden 1920 alkupuolella kokoonnuttiin miettimään toiminnan laajentamista jouluajan ulkopuolelle. Tavoitteeksi asetettiin mm. hankkia sotilaille ”kalastusvehkeitä ja metsästyskivääreitä, kirjoja, lehtiä ja soittokoneita”. Samoin suunniteltiin esitelmöitsijöiden hankkimista ”hyödyksi ja hauskaksi vaihteluksi”.

Perustava kokous pidettiin vuonna 1920, jolloin nimeksi muodostui Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistys. Yhdistyksen jäsenet alkoivat kiertää linnakkeita, ja käynneillään he tutustuivat olosuhteisiin sekä sotilaiden tarpeisiin. Käyntien yhteydessä järjestettiin usein esitelmiä sekä isänmaallisista asioista että raittiusasioista. Esitelmien tavoitteena oli opettaa ”kuntoa, isänmaallisuutta ja puolustustahtoa”. Yhteislaulut ja kahvitarjoilu tupakan kera kuuluivat monasti käyntien ohjelmaan.

Rannikkotykistön ensimmäinen lukutupa perustettiin vuoden 1923 heinäkuussa Örön linnakkeelle. Samana vuonna perustettiin myös Russaröön lukutupa, ja melko pian tämän jälkeen lukutupia perustettiin vielä seitsemän lisää: Tuppuraan, Humaljoelle, Rankkiin, Kilpisaareen, Valamoon, Ristisaareen ja Mökerikköön[i]. Vuonna 1928 lukutupia oli perustettu jo 44 kpl. Lukutupa oli nimensä mukainen paikka, eli siellä oli sekä kirjoja että lehtiä luettavaksi. Samoin lukutupiin alettiin hankkia seurapelejä, gramofoneja ja radioita. Lukutuvat sijaitsivat linnakkeiden toiminnalle luovuttamissa tiloissa: joko erillisessä rakennuksessa tai kasarmien yhteydessä olevissa huoneissa. Melko pian lukutupien ohella rannikkotykistö sai ensimmäisen sotilaskotinsa. Se valmistui Vahtiniemeen vuonna 1926 ja vuonna 1927 sotilaskoti valmistui Rysäkarille. Kymmenessä vuodessa sotilaskoteja oli perustettu jo yli kaksikymmentä. Moni sotilaskodeista perustettiin muuttamalla lukutupa sotilaskodiksi. Kiinteiden kohteiden ohella Rannikkosotilaiden huoltoyhdistys vastasi myös koululaiva Suomen Joutsenen sekä panssarilaivojen Ilmarinen ja Väinämöinen kanttiineista.

Sota-aikana sotilaskotien eli sotapesien määrä kohosi entisestään. Rauhan tultua tilapäiset sodanaikaiset sotilaskodit lopettivat toimintansa. Yhdistys puolestaan jatkoi toimintaansa yhtä ponnekkaasti kuin ennenkin. Leirien aikaan sotilaskoti vietiin sinne missä leirikin oli. Toisinaan myynti tapahtui siirrettävästä parakissa, toisinaan teltasta ja joskus suoritettiin suoraan veneestä.

Sotilaskotitoiminnan tervetullutta roolia linnakkeilla kuvataan mm mielialailmoituksessa vuonna 1952 seuraavasti^[ii]: ”…sotilaskodit, kodin korvikkeena, täyttävät miellyttävänä, siistinä ja rauhallisena paikkansa sille asetetut vaatimukset…”. Useimmiten ensimmäinen mielleyhtymä sotilaskodista on kahvi ja munkki, mutta kuten jo edellä on esitetty, pitää toiminta sisällään myös paljon muuta. Eräs tärkeimmistä muodoista on kirjastotoiminta. Niinpä 1950-luvulla alettiin miettiä yhdistykselle osuvampaa nimeä. Vuonna 1920 käyttöön otettu nimi Rannikkosotilaiden huoltoyhdistys ei enää kuvannut toiminnan tarkoitusta, ja näin edessä oli nimen muutos. Vuonna 1958 nimi muutettiin nykymuotoon, eli Rannikkosotilaskotiyhdistykseksi (RSKY).

Yksi RSKY:n odotettu toimintamuoto joulun alla ovat olleet viihdytyskiertueet. Ensimmäinen kiertue toteutettiin vuonna 1969. Nämä kiertueet ovat tuoneet linnakkeille sekä iloa että ajatusta. Mukana on ollut esiintyviä taiteilijoita, sotilaspappi sekä sotilaskodin herkulliset tarjoilut. Osoituksena siitä, että uloimmatkaan linnakkeet eivät ole tavoittamattomissa, on myös joulupukki useimmiten löytänyt, tosin kelivarauksella, paikalle. Useimmilla linnakkeilla on toiminut sotilaskoti joko täysaikaisesti tai leirien ja muiden harjoitusten yhteydessä.

”Kalastusvehkeiden ja metsästyskiväärien” sijaan sotilaskodeissa on tänä päivänä tabletteja, e-kirjoja ja Playstationeja sekä muita moderneja ajanvietteeksi soveltuvia laitteita. Kotien määrä on supistunut muutamaan varuskuntien yhteydessä toimivaan kotiin Upinniemessä, Pansiossa ja Suomenlinnassa. Lisäksi miinalaiva Hämeenmaalla toimii kanttiini ja Upinniemessä liikkuva sotilaskoti ”Unelma”, joka huolehtii muun muassa leirien ja isojen tapahtumien toiminnasta. Vaikka rannikkosotilaskotiyhdistyksen matkalle mahtuu monia muutoksia, on etenkin yksi asia yhä sama kuin vuonna 1918: toiminnan päämääränä on varusmiesten viihtyminen palvelusta suorittaessaan.

Teksti: Johanna Pakola

[i] Rannikkotykistön vuosikirja 1934, s. 133