Vahtiniemi

Vahtiniemi sijaitsee Käkisalmesta runsaat viisi kilometriä suoraan pohjoiseen. Murikan patterialueen ja Vahtiniemen väliä on noin kolme kilometriä. Muodoltaan Vahtiniemi ei paljoakaan muistuta niemeä; tosin pieni ulkoneva laitureineen alueella on.

Vahtiniemi oli Rannikkotykistörykmentti 3:n tärkeimpiä toimipisteitä. Siellä oli vuodesta 1919 lähtien raskas patteri, vuosina 1922–1928 myös patteriston (II/RT 3) esikunta sekä vuodesta 1928 alkaen rykmentin aliupseerikoulu. II/RT 3 syntyi jo huhtikuussa 1919, kun III Rannikkopataljoonan tykistökomppanioista alettiin käyttää patteristo-nimiä. Tämän joukkoyksikön pieni esikunta toimi kuitenkin ensi alkuun Valamossa. Vahtiniemen II Patteristoon kuului viisi patteria, jotka olivat Käkisalmi eteläinen (Murikko), Käkisalmi pohjoinen (Vahtiniemi), Heinäsenmaa, Jaakkima (Kelppä) ja Mökerikkö. Patteriston komentajuutta hoitivat välillä vänrikit tai luutnantit, välillä komentajan tehtäviä oli määrätty hoitamaan joku vanhempi upseeri muun toimensa ohella.

Vaikka Vahtiniemen patteria ei aivan ensimmäisessä, kesällä 1918 vahvistetussa kokoonpanossa vielä ollutkaan, on se kuitenkin Laatokan vanhimpia pattereita. Vahtiniemi mainitaan jo Väinö Svanströmin kesäkuussa 1919 tekemässä raportissa. Svanström käytti raportissaan pattereista edellisenä vuonna vahvistettuja numeroita. Vahtiniemen rakenteilla olevaa patteria hän numeron puutteessa kutsui nimellä ”Käkisalmen patteri n:o – ” Näin Svanström: ”Käkisalmen patteria n:o – rakennetaan parhaillaan sekä varustetaan kahdella 6” Canet tykillä laivastomallia ja pitäisi patterin valmistua tämän kuun kuluessa. Patterilla ei ole asuntoa miehistölle eikä myöskään patterin upseereille, mutta asunto on rakennettava yhtä aikaa patterin kanssa. Patteri tulisi yhdistettäväksi puhelimella patteriin n:o 1 (Murikka) sekä Käkisalmeen. Patterien välille olisi tehtävä tie sekä myöskin kaupungin pohjois-sataman ja patterin välille. Tämä patteri yhdessä samanlaisen patterin kanssa, jota yhtä aikaa rakennetaan Heinäsenmaalle hallitsee täydellisesti rintaman Käkisalmi – Verkkosaari sekä Heinäsenmaa. Patterille on myöskin rakennettava tähystystorni sekä etäisyydenmittaritorni vaakasuora-etäisyysmittaria varten sekä järjestettävä heliografiasema. Kaikki nämä työt on patterin tärkeyden takia viipymättä aloitettava.”

Arvi Koljosen mukaan Vahtiniemen patterin oikeanpuoleinen tykki saatiin koeampumakuntoon elokuussa, toinen tykki joulukuussa 1919. Patterin perussuunta oli itäkoillinen. Sektori mahdollisti ammunnan vain edessä aukeavalle vesialueelle.

Laatokan linnoitustöitä tehtiin intensiivisesti kesästä 1919 lokakuuhun 1921. Työt oli annettu tunnetulle hankolaiselle Oy Granitille, jolla oli runsaasti kokemusta rannikon linnoittamisesta jo Venäjän vallan ajalta. Granit Oy:n työtä Laatokalla on arvosteltu raskaasti. Arvi Koljonen luonnehtii asiaa näin: ”Sopimuksesta, jolla työt Granitille luovutettiin, oli sittemmin paljon puhetta ja sikäli kuin minä asiaa tunnen antoi siihen pääasiassa aihetta se, että heti sopimuksen teon jälkeen siirtyivät (Sotaministeriön) Insinööritoimiston päällikkö – prof. Lönnrot ja apulaispäällikkö maj.  Fabritius vastaaviin asemiin O. Y. Granitille, joten he siten siis olivat tehneet k.o. sopimuksen itsensä kanssa. Sikäli kuin edelleen olen asiasta kuullut, sisälsi sopimus Granitille suoritettavasta maksusta m.m. sellaisen määräyksen, että toiminimi saa 20 % bruttomenoista. Sekä näennäisesti että todellisuudessa oli siis tämä sopimus Granitille sangen edullinen, mutta toiselta puolelta lienee myönnettävä, että tuskin mikään toiminimi olisi k.o. työhön ryhtynyt jostain kiinteästä urakkasummasta varsinkaan kun – työn teettäjät eivät työtä alettaessa tietäneet mitä he oikeastaan aikoivat teettää. Rykmentillä k.o. töihin nähden nyt tai myöhemmin ei ollut valvontaoikeutta ja sitä on pidettävä epäkohtana, vaikkakin toisaalta täytyy sanoa, että tehokkaaseen valvontaan ei olisi henkilökunnan ja ammattitaidon puutteen takia ollut mahdollisuuksiakaan.”

Vahtiniemenkin aluetta kehitettiin kaikesta huolimatta. Tasaiseen maastoon raivattiin harjoituskenttä sekä rakennettiin kasarmi, sotilaskoti, asuntoja, huoltorakennuksia ja ampumarata.

Talvisodan aikana Vahtiniemen linnakkeella sijaitsi Kurkijoen Lohkon komentopaikka. Laatokan jäädyttyä Vahtiniemen linnakkeen puolustajat suorittivat partiointia ja valvontaa Laatokalla. Rannikkotykit myös häiritsivät tulellaan varsin tehokkaasti hyökkääjän pommikonemuodostelmia.

Jatkosodan aikana Vahtiniemen patteri varusteltiin uudelleen. Yksityiskohtiin menemättä todetaan, että raskasta kalustoa Vahtiniemeen ei kuitenkaan enää sijoitettu, vaan tämän Käkisalmen pohjoissatamaan johtavaa väylää varmistavan patterin kalustoksi riitti kaksi 75 millimetrin Canet-tykkiä. Laatokan patterien tykkikaluston vaihtoihin liittyy pelkästään vuoden 1941 syksyn ajalta lukematon määrä tapahtumia. Kalustoa siirrettiin tuliasemasta toiseen taistelutoiminnan vaatimalla tavalla. Laatokan tilanteen vakiinnuttua osa kalustosta siirrettiin Äänisen rannikolle.

Sotien jälkeen Vahtiniemestä on kehitetty neuvostojoukkojen tukikohta. Alueen venäjänkielinen nimi Storozhevoje tarkoittaa vahtipaikkaa. Alue on edelleen sotilaskäytössä ja turisteilta suljettu. Seuraava kuvaus perustuu Käkisalmessa asuvan, eläkkeellä olevan kontra-amiraalin ja runoilijan Rostislav Oleninin lähettämiin valokuviin ja selostuksiin: Vahtiniemen molemmat alun perin kuuden tuuman rannikkotykeille tehdyt asemat ovat verraten hyvin säilyneitä. Asemat sijaitsevat rinnakkain runsaan 50 metrin päässä toisistaan lähellä Laatokan rantaa. Tykkiasemien linnoitteet ovat pääosin siinä muodossa, johon ne tehtiin 1920-luvun alussa. Kyseessä ovat siis tyypilliset takaa avoimet tykkiasemat. Toisen tykkiaseman betoniseinämä on jonkin verran sortunut ja aseman pohjalle on valunut soraläjä. Tykkiaseman peruspulttikehä ei ole alkuperäinen, vaan jatkosodan aikaisen kevyen 75 millimetrin Canet-tykin pulttikehä.

Vahtiniemessä on jäljellä ja edelleen käytössä suomalaisten tekemiä rakennuksia. Ilmeisesti 1930-luvulla rakennettu ns. komentajan asuintalo näyttää valokuvan perusteella hyväkuntoiselta. Rastislav Oleninin mukaan nykyiset haltijat kutsuvat rakennusta Mannerheimin taloksi. Rakennus ei silti mitenkään liity Mannerheimin elämänvaiheisiin, vaikka marski kyllä kävi tarkastusmatkalla Vahtiniemessäkin ennen sotia. Itse asiassa luovutetussa Karjalassa on nykyvenäläisten tarinoiden mukaan muitakin Mannerheimin datsoja, vaikka marsalkka ei sellaisia Karjalan mailla omistanut ainoatakaan.

Vahtiniemen kasarmialueelta löytyy myös toinen hyvin säilynyt suomalaisajan rakennus. Se sijaitsee pohjoisemmasta eli I-tykin asemasta noin 100 metriä sisämaahan päin. Tämä kaksikerroksinen rakennus oli henkilökunnan asuintalo. Rakennus näyttää hoidetulta ja asuinkäytössä olevalta.

Teksti: Erkki Marttila