Utö

Utö sijaitsee Paraisten kunnan lounaisosassa, linnunteitse noin 80 kilometrin päässä Turusta. Utön linnoittaminen käynnistyi 1910-luvulla. Saari linnoitettiin osana Pietari Suuren Merilinnoituksen Turun-Ahvenanmaan saaristoasemaa. Huhtikuun 13. päivänä 1914 Utön laituriin kiinnittyi venäläinen proomu, joka kuljetti sekä 100 työmiestä että tykinosia. Saarelle alettiin rakentaa asemia neljälle kuuden tuuman tykille. Tykit oli tarkoitus sijoittaa betonisiin kasematteihin. Patterin rakentaminen kesti kuitenkin odotettua kauemmin, ja viivästyksen vuoksi samanaikaisesti päätettiin käynnistää myös toisen kuuden tuuman patterin rakentaminen. Tarkoituksena oli tehdä tästä toisesta patterista väliaikainen, ja tykit sijoitettiin laivatykkijalustoille. Patterien rakentamista turvasi saarella olleet neljä 75 mm tykkiä. Tilapäiseksi tarkoitettu kuuden tuuman patteri valmistui toukokuussa 1915, betonoituun asemaan sijoitettu patteri puolestaan valmistui saman vuoden joulukuussa. Väliaikaiseksi tarkoitettua patteria ei kuitenkaan purettu, vaan lopulta siitä tuli pysyvä. 75 mm patterilta poistettiin kaksi tykkiä, ja samaan aikaan elokuussa 1916 valmistui myös kolmen kuuden tuuman haupitsin patteri. Näin Utön linnoittaminen oli patterien osalta valmis loppukesästä 1916.

Venäläiset suunnittelivat käyttävänsä Utön suojaista satamaa sotasatamana. Jotta sukellusveneet ja suuremmat alukset pääsisivät satamaan, räjäyttivät venäläiset useita kareja. Saarelle rakennettiin muiden samaan aikaan rakennettujen linnakkeiden tavoin kapearaiteinen rautatie. Utössä rautatie purettiin 1960-luvulla. Saarella ei ennen linnoitustöiden alkua ollut olemassa varsinaisia teitä. Tähänkin tuli muutos, sillä venäläiset rakensivat saaren halki mukulakivitien. Samalla kylän ilme muuttui suuresti, sillä tien rakentamisen yhteydessä purettiin useita vanhoja taloja. Saaren asukkaat oli evakuoitu Utöstä ja venäläiset ottivat käyttöönsä saarelaisten lähdön myötä tyhjilleen jääneitä rakennuksia. Haltuunotettujen talojen lisäksi he rakensivat useita uusia rakennuksia, mm. kasarmin, ammusvaraston, pyykkituvan sekä nykyisin parhaiten Impilinnana ja Kojuvret-nimellä tunnetut talot.  

Linnake siirtyy suomalaisille

Venäläiset poistuivat linnakkeelta maaliskuussa 1918, viimeiset maaliskuun 22. päivä. Samana päivänä linnakkeelle saapui joukko punakaartilaisia. Punaisten hallitessa linnaketta olot saarella olivat levottomia. Lisää epävarmuutta oli luvassa, maaliskuun 26. päivä punakaartilaiset miehittivät yhden tykin ja alkoivat ampua sillä. Tiettävästi ammunnasta ei seurannut juurikaan vahinkoja. Huhtikuun 3. päivänä punaisten valta Utössä päättyi, tuolloin he suuntasivat Korppooseen osallistuakseen siellä käytäviin taisteluihin.

Joulukuussa 1918 Utöhön asetettiin rannikkotykistön toimesta vartiojoukkue. Etenkin avoveden aikana Utössä oli alkuvuosina paljon puolustusvoimien väkeä, sillä miinanraivausta suorittavat laivueet käyttivät usein Utötä tukikohtanaan.

1920-luvun alussa linnake sai ensimmäiset varusmiehensä. Koulutustoiminta ei jatkunut pitkään, sillä Utön linnake muutettiin vuoden 1925 lopulla usean vuoden ajaksi vartiolinnakkeeksi. Linnakkeelle jäi vain jokunen kapitulanttialiupseeri sekä varusmies.

Utön linnoittaminen käynnistyy uudelleen

Maamme rannikonpuolustusta tarkasteltaessa Utön katsottiin olevan avainasemassa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan merkinnyt mitään, sillä vielä syksyllä 1938 Patterinmäen tykit olivat ensimmäisen maailmansodan aikaisissa asemissaan. Kesnäsin alueelta kuuden tuuman tykit oli poistettu jo 1930-luvun alussa. Samoin muukaan varustelu ei ollut ajan tasalla niiltä osin kuin sitä yleensäkään oli. Puhelinyhteydet puuttuivat, ainut toimiva yhteys Utöstä oli majakan radioyhteys Hankoon. Tulenjohto- ja mittausasemat puuttuivat, saarella ei ollut myöskään lähitorjunta-asemia, valoheittimiä, sähkövalaistusta, ilmatorjuntaa tai pommisuojia. Tilanteeseen ei luultavasti olisi ennen talvisodan alkua tullut muutosta, ellei vuonna 1938 olisi syntynyt Tsekkoslovakian kriisiä. Tämä tapahtumaketju Euroopassa sai Suomenkin havaitsemaan sodan uhan ja kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen puolustuslaitos lopulta käynnisti linnoitustyöt.

Syyskuussa 1939 Utössä saatiin kaksi kuuden tuuman tykkiä ampumavalmiiksi. Utössä linnoitustöiden vaatima aika oli loppua kesken, sillä talvisodan alkaessa esimerkiksi kaapelityöt Utössä oli saatu tehtyä, mutta kaapelien päät olivat edelleen kohollaan maasta. Talvisodan alla Utössä oli asemissaan neljä 152/45 C-tykkiä, miehistöä saarella oli kolmisensataa. Joulukuun 1939 alkupuolella Utön puolustusvalmiutta alettiin kiireellä entisestään tehostaa:

”…Linnakkeen päätulenjohto- ja mittauspaikka sijoitetaan valonheitinkasematille tai sopivaan paikkaan joko patterin länsi- tai itäpuolelle rakennettavaan torniin huomioimalla, ettei torni ole tykkien tiellä ammunnan tullessa kysymykseen länteen ohi Utön johtavalle väylälle sekä että linnake lähitulevaisuudessa voi saada valonheittimen…Tornin tulee olla niin korkea että siitä voidaan suorittaa mittauksia kaikkiin suuntiin…”

Maaliskuun alussa 1940 käynnistyi Utössä tulenjohto- ja mittaustornin rakentamistyöt. Tuohon asti valvonta oli suoritettu majakan huipulta. Myöhemmin tuolloin rakennetun tornin käyttö monipuolistui, tornia korotettiin ja sinne rakennettiin mm. merivalvonta-asema.

Ensimmäisen maailmansodan ajaksi utöläiset olivat joutuneet lähtemään evakkoon kotisaareltaan. Sama kohtalo oli edessä talvisodan alkaessa. Määräys saarelta lähdöstä annettiin 30.11.1939. Samaan aikaan evakuoitiin siviilit myös mm. Öröstä, Bengtskäristä, Högsårasta, Jurmosta ja Borstöstä. Osa väestöstä noudatti kehotusta osan jäädessä saarelle. Evakuointiin annettiin aikaa vain muutama tunti. Utöhön jäi muutama rouva, he päättivät jäädä hoitamaan saarella olevaa karjaa. Utöläiset olivat evakossa Korppoon sisäsaaristossa, Nauvossa ja osa myös Turussa. Utöläiset pääsivät palaamaan kotisaarellensa keväällä 1940. Osa palasi traktorilla jäätä pitkin. Kotiin päästessään heitä odotti surkea näky. Kaikki talojen julkisivut oli mustattu ruiskumaalilla, sisätilat olivat epäsiistejä, ja mm. talojen pihoja reunustaneet aidat oli kasattu jäälle estämään maihinnousuyrityksiä.  Saaristolaisten sinnikkyydellä kodit siivottiin, talot maalattiin ja pihoille rakennettiin uudet aidat. Jatkosodan ajaksi utöläisiä ei enää evakuoitu.

Talvisodan aikana ilmatoiminta oli vilkasta. Vihollisen lentokoneita havaittiin lähes päivittäin, tammikuun 12. päivänä linnake havaitsi vuorokauden aikana yli 70 konetta. Onnistunut ilmatorjunta esti suurempien vahinkojen syntymisen koko sodan ajan. Helmikuussa 1940 kolme venäläistä hävittäjää hyökkäsi kohti majakkaa. Kivitorni sai useita osumia, mutta onneksi henkilövahinkoja ei aiheutunut. Majakan huipulla toimi tuolloinkin ilmavalvonta-asema, jossa päivystivät sekä lotat että linnakkeen miehistö. Myös he välttyivät haavoittumiselta.

Jatkosodan alussa vihollisen lentokoneita havaittiin jälleen lähes päivittäin. Ilmatorjunta olikin merkittävässä osassa linnakkeen toimintaa tarkasteltaessa. Kesäkuun 28. päivä 1941 kuvataan erästä sodan alkuvaiheen it-toimintaa seuraavasti:

”…28.6.klo 23.56 havaittiin lke 59:ssä (Utö) 5+2 monimoottorisia lentokoneita, lentokorkeus 700 m. Kaltevan etäisyyden ollessa 1700 m avattiin tuli 152/45-ptrilla, 40/60-BI:llä, Mjältanin 37 mm M-tykillä ja Rävskärin kk:llä. Yksi 152/45 ammus räjähti kahden lentokoneen suunnassa, korkeus ja palopituus hyvä. Koneet paiskautuivat sivulle ja alas sekä jäivät jälkeen… Jälkeenjääneet koneet ampuivat punaisen valomerkin ja laskeutuivat jyrkästi häviten Bokullan takana kovaa vauhtia meren tummaa taustaa vastaan…kahdesta koneesta ei ole tehty havaintoja sen jälkeen kun laskeutuivat Snökubbenin suunnassa…”

Asuinolot olivat puutteelliset, ja erinäisiä tarkastuksia suoritettiin aina toisinaan niin rakennuksille kuin miehistöllekin. Keväällä 1945 linnakkeelle saapui uusi päällikkö, ja ensimmäisenä viikonloppuna juuri saapuneille alokkaille pidettiin siisteystarkastus. Päällikön käskiessä rivissä ensimmäisenä ollutta miestä nostamaan paitaansa kysyi alokas että etsiikös herra luutnantti täitä. Päällikön vastattua myönteisesti ilmoitti alokas että kaikilla on, turha tarkistaa.

Koulutuslinnakkeen vuosikymmenet

Sotien jälkeen Utö on toiminut koulutuslinnakkeena. Vuonna 1960 rannikkotykistössä siirryttiin muiden aselajien tavoin kolmeen saapumiserään, tällöin alokaskoulutus myös Utössä käynnistyi uudelleen jatkuen vuoteen 1965 asti.

Utössä tykkityöt olivat ajankohtaisia jälleen 1950-luvulla. Vanhoihin betonoituihin asemiin asennettiin neljä uudelleen putkitettua 6” tykkiä. Asemat osoittautuivat epäkäytännöllisiksi ammuntojen suhteen, mm. uusia suojakilpiä ei voitu asentaa paikoilleen. Tykkiasemat kunnostettiin ja patteri oli ampumakunnossa jälleen vuonna 1963.

Linnakkeet lähettivät esikunnalleen säännöllisesti mielialaraportteja. Toukokuussa 1969 Utö oli jälleen vartiolinnake, linnakkeen mielialailmoitus kertoi mm. seuraavaa:

”…Varusmiesten mieliala, sotilaallinen kuri ja palvelusharrastus ovat olleet kohtalaisen hyvät…

Huoltotilanne

-majoitustilanne vielä välttävä. Seuraava miehistö pääsee asumaan uusittuihin tiloihin.

-muonitus sujui kovana talvena hyvin, vain kerran jäätiin ilman maitoa. Muonavarasto on heikkokuntoinen ja siellä on hiiriä.

-terveydelliset olot ovat olleet hyvät lukuun ottamatta epidemia-aikoja

                      Kantahenkilökunnan mieliala on ollut hyvä

                      Suhteet saaren siviiliväestöön ovat oikein hyvät

Viihdytyspuolella on tiedossa uutta: Vanhasta sotilaskodista saadaan kuntotalo, jossa on enemmän tilaa kuin parakki n:o 9:ssä. Viime syksynä anotusta kaitafilmikoneesta ei ole kuulunut mitään…”

1970-luvulla Utön linnake toimi vartiolinnakkeena. Vahvuus oli tuolloin noin 40 henkilöä. Seitsemänkymmentäluku toi mukanaan uusia tuulia myös Utöhön. Vuonna 1973 käynnistyi Enskärissä uuden kasarmialueen rakennustyöt, alue valmistui vuonna 1977. Kasarmiin sijoitettiin tuvat, ruokala ja keittiö, sotilaskoti, sairastupa, toimistotilat sekä varavesialtaan nimellä rakennusluvan saanut uima-allas. Kasarmin ohella Enskäriin rakennettiin mm. kaksi rivitaloa kantahenkilökunnan majoitustiloiksi sekä huoltorakennus. Vuonna 1977 saarella aloitti toimintansa myös kunnallinen päiväkoti. Koulu Utössä on toiminut vuodesta 1884.

Utön linnake alkoi hiljentyä 2000-luvun taitteessa. Viimeinen saapumiserä linnakkeelle tuli vuonna 2005. Linnakkeen lippu laskettiin viimeisen kerran saman vuoden joulukuussa. Utössä on yhä sotilasalueita, mutta pääosin saari on ulkosaariston idylliä parhaimmillaan.

Teksti: Johanna Pakola