Ulko-Tammio

Ulko-Tammion saaresta on laadittu 1990-luvulla hyvä esitys, joka piirtää alueen puolustuksesta laajemman kokonaiskuvan kuin vain yksittäisen linnakkeen kannalta tarkasteltu. Tämän artikkelin keskeisimpänä lähteenä on ollut kyseinen Olli Kauhasen kirjoittama julkaisu Ulko-Tammio – jatkosodan linnake. Linkki julkaisuun löytyy artikkelin lopusta.

Kesällä 1939 Ulko-Tammion saarelle sijoitettiin vartiomiehistö, jolle rakennettiin majoitustupa[i]. Eräiden lähteiden mukaan miehistö majoittui Merivartiolaitoksen aiemmin käyttämiin tiloihin. Talvisodan aikana Ulko-Tammiossa ei ollut kiinteää tykistöä. Vartiomiehistön tehtävänä oli lähinnä tähystys ja partiointi.

Talvisodan päättyminen muutti maamme rajoja ja Ulko-Tammiosta tuli yksi itärajan vartijaoista. Linnoitustyöt käynnistyivät vajaa kaksi viikkoa ennen jatkosodan syttymistä kesäkuussa 1941. Rankista 4.7. siirretty kuuden tuuman tykki oli ampumavalmiina asemassaan viikko saarelle siirtämisen jälkeen. Saarella oli pulaa sekä miinoista että piikkilangasta. Niinpä piikkilanka-aidan sijaan tärkeimpiä kohteita suojattiin espanjalaisilla ratsuilla. Piikkilangan ohella pulaa oli myös yhä majoitustiloista. Linnakkeen vahvuus oli tuolloin noin 120 miestä sekä muutama lotta. Heidät majoitettiin telttoihin ja muonitus hoitui 60 litran padalla.

Varsinaisiin taisteluihin linnake ei joutunut vielä heinäkuussa 1941. Lähinnä linnakkeella suoritettiin varustelutöitä ja annettiin koulutusta. Elokuun 15. päivänä linnakkeen kuuden tuuman tykki ampui ensimmäisen taistelulaukauksensa estääkseen Somerista Koivuluotoon pyrkineiden vihollissotilaiden maihinnousun. Ulko-Tammiota pidettiin ”salassa pidettävänä” linnakkeena eikä tulenavaukseen saatu linnakkeiston komentajan lupaa. Niinpä se oli pyydetty suoraan Merivoimien komentajalta kenraaliluutnantti Valveelta.

Joulukuussa saaren lähettyvillä havaittiin ajelehtiva kolmimastoinen kaljaasi Hildana. Ilmeni, että se oli irtaantunut hinauksesta Suursaaren ja Seiskarin välillä. Kaljaasissa oli kuusi virolaista miestä. He antautuivat mielellään. Samoin linnakkeen väki teki mielellään alukselle retken, jonka saaliina he toivat linnakkeelle muun muassa jauhoja ja sokeria. Kaljaasista löytyi myös polttoaineita ja syvyyspommeja sekä venäläisten miinakarttoja.

Ulko-Tammio toimi myös laivaston tukeutumispaikkana. Saaren länsisataman pohjukkaan tuotiin lauttoja huollon ja majoituksen helpottamiseksi. Saaren rantojen tuntumassa oli niin moottoritorpedoveneitä, vartiomoottoriveneitä kuin sukellusveneitäkin.  

Syksyllä 1941 linnake tuki useita naapurisaarten tiedusteluja tykistöllään – useimmiten vain olemalla valmiudessa. Meren jäädyttyä partiomatkoja ryhdyttiin tekemään jäitse. Partiomatkat Ulko-Tammiosta Someriin päättyivät uudenvuodenaattona, jolloin saari todettiin tyhjäksi vihollisista ja se otettiin omien haltuun. Haltuunotto kesti kuitenkin vain hetken kun Somerin miehitys käskettiin lopettaa. Niinpä tavarakuormat suuntasivat lähes vanhoja jälkiään pitkin jäitse Somerista takaisin Ulko-Tammioon. Partiomatkat käynnistyivät uudelleen. Uusi määräys saaren miehittämisestä saatiin 18.1.1942  ja seuraavana iltana saaren miehistövahvuus oli jo 89 sotilasta. Tämä tarkoitti samalla Ulko-Tammion vahvuuden laskua vajaaseen 30 mieheen.

Heinäkuussa 1942 Somerin taistelu aikana Ulko-Tammion linnake osallistui taisteluun raskaalla tykistöllään. Loppuvuodesta 1942 linnakkeella oli kaksi kuuden tuuman Canet-tykkiä sekä 2/57/48 Nordenfelt-tykkiä ja 2/47/40 Obuhov-tykkiä. Taistelutoimintaa ei talvella 1942-43 juurikaan ollut, mutta linnakkeelta partioitiin ahkerasti ja ulkosaariin rakennettiin valelaitteita ja valeleirejä. Someri joutui sotavuosina myöhemminkin vihollisuuksien kohteeksi, mutta Ulko-Tammio välttyi pommituksilta.

Olli Kauhanen toteaa Ulko-Tammio – jatkosodan linnake-julkaisussaan Ulko-Tammion olleen talvisin ajoittain hyvin eristäytynyt ja esimerkiksi posti sekä lääketarpeet kuljetettiin tällöin lentokoneilla ja pudotettiin saarelle laskuvarjotorpedoissa. Muonituksen parantamiseksi monille linnakkeille annettiin syksyllä määräys marjojen ja sienien poiminnasta.  Samoin Kauhanen kirjoittaa saaren miehistön saaneen itsenäisyyspäivänä 1943 ylimääräisen kahviannoksen, joka sisälsi 10 grammaa kahvikorviketta, 10 grammaa sokeria, 50 grammaa marmeladia ja 50 grammaa keksejä.  

Miesten aika linnakkeella kului harjoituksissa, koulutuksessa ja erilaisissa linnoitus- ja rakennustöissä. Ajanvietteenä moni luki kirjoja, urheili tai pelasi seurapelejä.  Toisinaan linnakkeella vieraili viihdytyskiertue ja ajoittain järjestettiin yhteislaulutilaisuuksia. Iltapäiväviideltä linnakkeen väki kokoontui aina kuuntelemaan uutisia paristoradiosta. Yksi pahviteltta muutettiin työpajaksi, jossa valmistettiin puhdetöitä. Jokunen linnakkeella palvellut käytti aikaansa myös opiskeluun valistusupseerin vetämässä opintokerhossa tai rintamakauppakoulussa.

Seesteinen asemasotavaihe keskeytyi 26.7.1943 vihollisen ilmahyökkäykseen. Saaren ilmatorjunta vastasi kutsumattomien vieraiden käyntiin ja onnistui vaurioittamaan yhtä seitsemästä viholliskoneesta. Hyökkäyksen seurauksena kaksi miestä haavoittui.  

Ulko-Tammion kalustoa suunniteltiin järeämmäksi ja saarelle olikin suunnitelman asentaa 4/234/50- Betlehem-tykkiä, mutta näiden sijaan saarella olevan jaoksen lisäksi Ulko-Tammioon sijoitettiin toinen kaksitykkinen Canet-jaos. Se oli valmiina heinäkuun 1944 lopulla. Uudelle jaokselle olisi ollut käyttöä jo kesällä 1944, jolloin ilmatoiminta alueella vilkastui ja paluulennolla viholliskoneet useasti lensivät läheltä Ulko-Tammiota ja toisinaan myös tulittivat linnaketta. Heinäkuun puolen välin jälkeen vihollisuudet olivat useina päivinä hyvinkin kiivaita ja ne aiheuttivat haavoittumisia ja aineellisia vahinkoja, mutta kaatuneilta vältyttiin. Raskaiden tykkien ohella saarelle sijoitettiin loppukesästä 1944 vielä muun muassa nelipiippuisia urkukonekiväärejä ja 76/ItK 31-tykkejä sekä rakennettiin uusi torni radiomittauslaite Maijalle.

Valvontakomission määräyksen mukaisesti linnakkeen tykit purettiin ja siirrettiin muualle. Ulko-Tammion tykit kuljetettiin Sommarön ja Utön linnakkeille. Kevyempi kalusto päätyi varikolle. Tykkien perässä entisen linnakkeen alueelta poistui myös suurin osa sinne tehdyistä rakennuksista. Rakennukset myytiin siviileille.

Nykyään Ulko-Tammio on osa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa. Linnakeaika ei kuitenkaan ole kokonaan kadonnut tai jäänyt kasvillisuuden alle. Sota-aikana rakennettu luola löytyy yhä saarelta, samoin osa tykkiasemista. Lähellä laituria sijaitsevaan asemaan sijoitettiin kuuden tuuman tykki …

Ulko-Tammiossa on Somerin taistelun muistolaatta, joka paljastettiin 8.7.1972.

[i] Artikkelin keskeisin lähde on ollut: Kauhanen, Olli. Ulko-Tammio – jatkosodan linnake. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A, no 34, Metsähallituksen monistamo Vantaa 1996.

Pääset lukemaan Olli Kauhasen julkaisun kokonaisuudessaan alla olevan painikkeen kautta.