Sydänkylä

Talvisodan seurauksena itäraja ja siten myös itäinen meririntama olivat siirtyneet lännemmäksi. Uusi tilanne edellytti pikaisia muutoksia rannikkopuolustuksen järjestelyissä. Talvisodan aikaisen Viipurin lohkon alueelta evakuoitua tykkikalustoa ryhdyttiinkin sijoittamaan uusiin asemiin itäiselle Suomenlahdelle pian Moskovan rauhan solmimisen jälkeen. Ensi vaiheessa Kotkan ja Haminan väylien suojaamisen tehostamiseksi ryhmitettiin Kotkan edustalle Suur-Mustan saareen sekä Virolahdelle Kuorsalon saareen tilapäisille hirsiperustoille kaksitykkiset 152/45-C -patterit. Näiden tykkikalusto oli evakuoitu Viipurinlahdelta.

Kotkan Lohkon komentaja everstiluutnantti (myöh. eversti) Armas Lehonkoski esitti 24.4.1940 Merivoimien komentajalle, että rannikkotykistöä tulisi siirtää takaisin idemmäksi kenttäarmeijan tukemiseksi. Samasta syystä nähtiin tarpeelliseksi sijoittaa kiinteää tykistöä myös mantereelle. Tähän tarkoitukseen sopivaksi paikaksi nähtiin Virolahdella sijaitsevan Sydänkylän alue. Maavoimien esikunta yhtyi Kotkan Lohkon komentajan kantaan Päämajalle 10.5.1940 lähettämässään lausunnossa. Erityisesti korostettiin vastatykistötoiminnan tärkeyttä, koska vallinneessa tilanteessa vihollisella oli tilaisuus sijoittaa tykistöään aivan maarintaman sivustassa oleviin saariin, kuten Pukkioon ja Paatioon. Tärkeää oli myös maarintaman tukeminen rantaviivalta aina Miehikkälän Säkäjärvelle asti.

Sydänkylän alueella suoritettiin mittauksia 3.5.1940 ja kesäkuussa tehtiin päätös käynnistää raskaan patterin linnoitustyöt. Tykit päätettiin sijoittaa Tiilikalliolle ja Vesikonvuorelle. Linnakkeelle suunniteltiin myös suurehkoa tulenjohtokorsua, joka olisi käsittänyt tulenjohtokeskuksen, puhelinkeskuksen, päällikön ja tulenjohtoupseerin komentotilan, linnakkeen toimiston sekä majoitustilaa 50:lle miehelle. Lokakuussa ykköstykin aseman betonointityöt olivat käynnissä ja kakkostykin asemalla suoritettiin louhintoja. Lisäksi tulenjohtokorsu oli suunniteltu. Marraskuun lopulla tehtiin kuitenkin päätös, että tulenjohtokorsuksi suunniteltua kalliotunnelia ei rakenneta. Kyseiselle paikalle rakennettiin puinen tulenjohtotorni.

Sydänkylä oli välirauhan alkuvaiheessa miehittämätön linnake, mutta sille määrättiin ”vastuunalaiseksi päälliköksi” luutnantti Yrjö Heiskanen 1.12.1940 alkaen. Vain muutama päivä tämän jälkeen Sydänkylään sijoitettiin Suur-Mustassa olleet kaksi 152/45 C-tykkiä. Sinne tykit oli siirretty talvisodan jälkeen Satamaniemestä. Sydänkylään oli edellä mainitun tulenjohtokorsun lisäksi suunnitteilla muitakin rakennuksia patterin toiminnan tueksi, mutta vain miehistöparakki ennätettiin saada valmiiksi. Tilannetta helpottamaan vuokrattiin lisämajoitustilaa ympäröivästä siviiliasutuksesta.

Sydänkylän patterin kalustolaukaukset ammuttiin maaliskuussa 1941. Suojamiehitysvaiheessa huhtikuussa 1941 linnakkeen vahvuus oli yhteensä 19 miestä käsittäen vartiomiehistön, mittausryhmän, puhelinryhmän sekä asehuoltohenkilöstön. Linnake tuki paikallisen suojeluskuntapiirin koulutusta siten, että sen alueella järjestettiin suojeluskuntalaisille kalustokoulutusta 152/45-C-, 107 K/77- ja 20/60-M -kalustoilla.

Patterin määrävahvuus jatkosodan kynnyksellä 16.6.1941 oli viisi upseeria, 38 aliupseeria ja 101 miestä eli yhteensä 144 miestä. Lisäksi patterilla oli neljä lottaa. Patterin henkilöstö koostui pääosin paikallisista miehistä. Omana erikoisuutena voidaan todeta, että patterin vääpelinä toimi hetken aikaa mies, jonka maille toinen tykkiasemista oli rakennettu.

Jatkosodan syttyessä Sydänkylän linnake oli osa 2. Rannikkoprikaatin II linnakkeistoa (II/2.RPr). Linnakkeistoon kuuluivat Kuorsalon saaressa sijainneen esikunnan ja toimituskomppanian lisäksi Mustanmaan, Sydänkylän, Ulko-Tammion ja Kukion linnakkeet. Suur-Pisiin, Kunnareihin, Aarholmaan ja Mettäharuun oli sijoitettu tulenjohto- tai mittausasemat. Rannikkojoukkoja oli lisäksi sijoitettu Vepsuun ja Tammioon. Linnakkeiston komentajana toimi majuri Martti Miettinen. Vahvuus oli noin 1000 henkeä (upseereita, aliupseereita ja miehistöä), jota täydensi vielä ilmasuojeluhenkilöstö, lotat ja sotilaspojat.

Sydänkylän linnakkeen tehtävät käskettiin linnakkeiston ensimmäisessä operaatiokäskyssä 23.6.1941 seuraavasti: ”(…) 4. Rintamavastuu. Sydänkylän lkeen pääll. Leppäniemen itäranta kaistalla vasen raja lahti – Kipparin kylä ”K” – Leppäniemi. Lke suojaa konetuliasein Sydänkylän peltoaukeat ilmajoukkoja vastaan yhteistoiminnassa 4. Prikaatin paikallisten elimien kanssa. (…) 5. Linnakkeet on pidettävä hallussa aina siihen saakka, kun niillä on mahdollisuus tukea tulella maa- tai merioperatioita tai häiritä vihollisen yhteyksiä tai jälkikuljetuksia. Lkestoista ja vartio- ja mittausasemista ei saa luvattani luopua.”

Linnakkeen pääaseistuksena oli aiemmin mainittu raskas 2/152/45-C -patteri sekä 20 mm:n Madsen-konetykeillä varustettu kevyt ilmatorjuntajaos. Patteri ampui ensimmäiset koelaukauksensa maarintamalle 29.6.1941. Heinäkuun alussa upseerien määrä oli määrävahvuudesta poiketen vain kolme: päällikkö, patteriupseeri ja keskiöupseeri (joka toimi myös tiedustelu-upseerina). Linnakkeen vääpelinä toimi ylikersantti Oiva Klami.

Sydänkylän linnake osallistui yhdessä Mustamaan linnakkeen sekä Hurppuun ja Martinsaareen sijoitettujen kenttätykkiyksiköiden kanssa vihollisen hallussa olleen Pukkion pehmittämiseen ja vastatykistötoimintaan. Linnakkeiston komentajan maj Miettisen käskyssä 16.7.1941 käskettiin tykistön tulitoiminnasta Osasto Vuorelan alueella seuraavaa: ”1. Mittaamalla todettuihin vihollisen kenttätykistö- ja raskaisiin pattereihin ammutaan tuhoamistarkoituksessa 1-2 min. tuli-iskuja, joihin keskitetään koko linnakkeiston tuli. Mustamaan ja Sydänkylän raskaat patterit osallistuvat näihin ammuntoihin antamani käskyn nojalla. (…) 4. Pukkion linnakkeen lamauttamiseen käytetään kenttätykkipattereita ja Sydänkylän raskasta patteria. Ammunnat suoritetaan epäsäännöllisin väliajoin pääasiassa yöaikana os. V:n komentajan vuorokaudeksi kerrallaan laatiman aikataulun mukaan. Näihin ammuntoihin saa käyttää korkeintaan 20 kenttätykin ja 4 raskaan tykin ammusta vuorokaudessa.” Sydänkylän patterilla ammuttiin 15.-24.7.1941 välisenä aikana useita kymmeniä laukauksia Pukkioon.

Tiilikalliolla sijainneen 2. tykin sijainti todettiin huonoksi, minkä johdosta linnakkeiston komentaja esitti 27.7.1941 sen siirtämistä Virolahden kirkon tuntumaan Eerikkälään. Pukkio sijaitsee noin 20 km:n päässä Sydänkylästä, eli patteri joutui ampumaan aivan äärikantamalleen. Sen sijaan Eerikkälästä Pukkioon on matkaa vain noin 10 km. Esitys lähetettiin 2.RPr:n esikunnan kautta Merivoimien esikuntaan ja sieltä edelleen Päämajaan, joka hyväksyi esityksen vielä saman päivän aikana sekä antoi käskyn siirron toimeenpanosta. Siirtotyöt aloitettiin heti seuraavana päivänä. Uuteen asemaan rakennettiin hirsiperusta ja tykki oli paikallaan vain kuusi päivää siirtopäätöksen jälkeen. Ensimmäiset koelaukaukset ammuttiin 2.8.1941 Pukkioon. Seuraavan vajaan kuukauden aikana tykillä ammuttiin noin 200 laukausta, pääasiassa Pukkioon. Samaan aikaan Sydänkylään jäänyt toinen tykki sai vain kaksi tulikomentoa. 2.RPr:n komentaja eversti Enkainen teki 20.8.1941 esityksen Merivoimien esikunnalle toisenkin tykin siirtämisestä Virolahden kirkonkylälle. Esitys hyväksyttiin ja tämän perusteella 2.RPr komentaja antoi 21.8.1941 käskyn siirtää Sydänkylään jäänyt tykki sekä koko raskaan patterin henkilöstö linnakkeen päällikön johdolla Virolahdelle. Sydänkylään jääneiden osien päälliköksi määrättiin linnakkeen keskiö- ja tiedustelu-upseeri Veikko Turunen, joka samalla ylennettiin luutnantiksi. Mainittakoon, että Turunen oli reservinupseeri. Linnakkeen tehtäviksi käskettiin vartiointi, ranta- ja desanttitorjunta sekä jalkaväkikoulutus. Siirtojen jälkeen linnakkeen vahvuudeksi jäi 54 miestä, mikä oli noin kolmannes määrävahvuudesta.

Tilannekehitys maarintamalla oli nopeaa vihollisen puolustuksen luhistuessa. Niinpä jo seuraavana päivänä 22.8.1941 annettiin käsky siirtää Sydänkylään jäänyt tykki sekä yksi Mustamaan tykki Ristiniemen itäpuolelle Santajoelle. Toimeen ryhdyttiin välittömästi ja Sydänkylän tykki saatiin ampumavalmiiksi Santajoella 25.8.1941 kuluessa. Toinen eli Mustamaan raskaan patterin 3. tykki oli samaan aikaan kuormattuna Haminan syväsatamassa. Santajoen uusi patteri nimettiin päällikkönsä mukaan ”Patteri Heiskaseksi”. Sydänkylän alueelle ei enää tämän jälkeen sijoitettu kiinteää rannikkotykistöä.

Tilanne Virolahden ja Säkkijärven edustan merialueella muuttui vihollisen vetäydyttyä raskaiden tappioiden jälkeen Pukkiosta ja muista saarista. 27.8.1941 annettiin käsky siirtää Eerikkälään jäänyt tykki suora-ammunta-asemaan Santajoelle. Tätä ei kuitenkaan ehditty toteuttamaan, vaan jo 9.9.1941 käskettiin ”Patteri Heiskasen” molemmat tykit sekä Eerikkälän tykki sijoittaa Härkölään. Ensimmäinen tykeistä saatiin Härkölään kolme päivää myöhemmin ja viimeinen 19.9.1941. Sydänkylän tykkien sijoitus Härkölässä jäi jälleen kerran lyhytaikaiseksi, sillä 11.11.1941 annettiin käsky siirtää ne Puumalaan, jossa ne pysyivät vuoteen 1944 asti.

Sydänkylän linnakkeen historia on ollut suurelle yleisölle verrattain tuntematon. Osasyynä lienee ollut sen lyhyt olemassaoloaika sekä sijainti mantereella, joka on tehnyt sen hahmottamisesta linnakkeena haastavampaa perinteiseen linnakesaareen verrattuna. Etenkin kun linnake oli vain kaksitykkinen ja hajasijoitettu, eikä sen rakenteistakaan ei ole enää muuta jäljellä kuin nuo kaksi betonoitua tykkiasemaa metsien suojissa. Sydänkylän linnake on kuitenkin jäänyt rannikkotykistön historiaan yhtenä aktiivisimmin tulitoimintaan osallistuneista linnakkeista nykyisen Suomen alueella. Sydänkylän raskaan patterin ryhmitysmuutokset ja siirrot ovat myös hyvä esimerkki kiinteän rannikkotykistön taistelutavan muutoksesta talvisodan jäykän torjuvasta puolustuksesta jatkosodan joustavaan ja aktiiviseen toimintaan niin rannikkojoukkojen kuin kenttäarmeijankin tukena.  

Teksti: Teemu Leivo

LÄHTEET

2.RPr sotapäiväkirja 15.6.-31.12.1941 (21488). Kansallisarkisto.

E/2.RPr tiedustelu-upseerin sotapäiväkirjat 15.6.-5.8.1941 (21489) ja 5.8.-4.9.1941 (21490). Kansallisarkisto.

E/8.RPr asetoimiston sotapäiväkirja 1.8.1941 – 7.8.1941 ja 26.8.1941 – 20.2.1942 (21521), Kansallisarkisto.

E/RT2 tsto II, E/KRT tsto II, E/RPr komtsto (tsto I) tsto II kirjeenvaihtoluettelot 1941 (T13514-3). Kansallisarkisto

Arimo, Reino: Suomen linnoittamisen historia 1918-1944. Keuruu 1981.

Tirronen, Uolevi: KotRPsto – Kotkan Rannikkopatteristo 1918-1993. Jyväskylä 1994.

https://www.kuorsalo.fi/jatkosodan-tapahtumia (luettu 18.5.2024)