Stora Träskö eli Storlandet

Stora Träskössä on ollut jonkinlaisia, lähinnä tilapäisiä, tykkejä jo 1700-luvulla. Monessa sodassa Träskön alue ja Träskön selkä on ollut tärkeä alue eri laivastoille mm. Suomen sodassa ja Krimin sodan aikana. Saaressa asui 1800-luvun lopulla ja 1900-alussa tiettävästi kaksi perhettä.

Saari sisältyi ns. Pietari Suuren merilinnoitussuunnitelmaan ennen ensimmäistä maailmansotaa muu­taman muun saaren kanssa. Venäjä yritti ostaa Träskön linnoittamista varten, mutta suo­ma­laiset yrittivät hyötyä tilanteesta ja pyysivät liian korkeata hintaa. Näin ollen venäläiset pak­ko­lunastivat saaren vuonna 1912. Saaren tulevalla patterilla oli tarkoitus mm. suojata Mäkiluodon linnaketta pohjoisesta ja saaristosta tulevia hyökkäyksiä vastaan.

Ensimmäisen maailmasodan syttyminen 1914 ja Mäkiluodon linnoitustöiden viivästyminen vai­kut­tivat myös Träskön linnakkeeseen. Vuonna 1914 valmistunut patteri siirrettiinkin jo noin kuu­kau­den päästä Mäkiluotoon. Maailmansodan kuluessa Träskön suunnitelmat kuitenkin vielä kerran muuttuivat ja saareen aiottiin taas sijoittaa rannikkopatteri ja ilmatorjuntapatteri. Työt jäivät te­kemättä ennen sodan loppumista.

Stora Träskö annettiin Suomen itsenäistyttyä asutushallitukselle. Asutushallitus selvitteli saaren käyttöä 1920-luvulla ja vaihtoehtoina oli ainakin saareen julistaminen luonnonpuistoksi tai jakaminen kalastajien asuntoalueiksi. Se julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1938.

Vuonna 1938 säädetyn perushankintalain perusteella aloitettiin vuonna 1939 kaksitykkisten 152 mm Canet-patterien rakennustyöt mm. Träsköhön.  Linnoitustyöt olivat sodan syttyessä vielä osittain kesken. Alueesta muodostettiin talvisodassa Porkkalan alalohko, johon kuuluivat Mä­ki­luodon, Rönnskärin ja Träskön linnakkeet sekä muutama vartioasema. Välirauhan aikana tehtiin alueen linnakkeilla hyvin paljon linnoitustöitä. Träskön patterille rakennettiin tulenjohtotorni, kallioluola ja kolmas betoninen tykkiasema kuuden tuuman tykille.

Jatkosodassa Träskö tyhjennettiin vartiolinnakkeeksi, vaikka vihollinen pommitti Träskötä ankarasti heti jatkosodan alussa. Neuvostokone hyökkäsi vielä 25.7.1944 Träskön laiturissa olevaa Mercu­rius-hinaajaa vastaan. Se upposi hieman myöhemmin ja turmassa kuoli yhteensä viisi henkilöä, kymmenen haavoittui.

Kun Porkkalan aluetta saatettiin jatkosodan jälkeen luovutuskuntoon, Träskön saarella purettiin kovaa vauhtia kaikkea irrotettavissa olevaa tavaraa. Träskön vartiolinnake oli tyhjennetty ja mie­histö poistunut 27. syyskuuta 1944.

Porkkalan vuokra-aikana Neuvostoliitto käytti suomalaisten tykkiasemia asentaen niihin kolme 180 mm tykkiä ja ilmatorjuntaa. Keskellä saarta oli tulenjohto- ja mittaustorni sekä tutka-asema. Kun Porkkala palautettiin 1956, neuvostojoukot räjäyttivät Träskön ennen lähtöä.

Porkkalan palautuksen jälkeen puolustusvoimat halusi saada Träskön rannikkopuolustuksen käyttöön. Asiasta neuvoteltiin aina 1960-luvun alkuvuosiin saakka. Maatalousministeriö päätti kuitenkin vuoden 1965 helmikuussa antaa puolustusvoimille ainoastaan luvan käyttää saaren joitakin osia harjoituksiin, jota joskus 1960-luvulla käytettiin hyväksi.

Teksti: Ove Enqvist