Rönnskär
Rönnskär tunnetaan ehkäpä parhaiten majakastaan, mutta Mäkiluodon lähivesillä sijaitseva saari liittyy myös rannikkotykistöön.
Porkkalan luotsi- ja majakkasaarelle – Rönnskäriin – rakennettiin 1930-luvun puolivälissä kaksitykkinen 152/45 Canet-rannikkopatteri. Majakan viereen valmistui 1919 kaksikerroksinen luotsiasema. Myös 1930 perustetulle merivartiolaitokselle valmistettiin toimitilat saareen.
Talvi- ja jatkosodasssa Rönnskär toimi rannikkolinnakkeena. Jatkosodassa Rönnskärin linnakkeen vahvuus laskettiin sellaiseksi, että se pystyi juuri ja juuri toimimaan vajaamiehityksellä. Sotapäiväkirjoihin on myös merkitty tiedot yhteensä noin 50 tavoitetuista virolaisesta pakolaisesta Rönnskärissä (miehiä, naisia ja lapsia).
Vuonna 1966 nämä korvattiin kahdella 152/50 T-tykillä.
1980-luvulla Rönnskäriin asennettiin kaksi 130 TK-tykkiä, kuvassa kalustoa ajetaan juuri maihin. OVE ENQVIST
Siitä mitä Neuvostoliiton vuokralaisilla oli saaressa vuokra-aikana 1944–1956, ei ole tarkkaa tietoa. Kun Porkkala saatiin takaisin vuonna 1956, luotsitoiminta käynnistyi ripeästi. Suurin osa saaren rakennuksista oli kuitenkin huonossa kunnossa ja ne oli purettava. Aseman siirtoa Stora Träskön saareen suunniteltiin. Siirto ei toteutunut, vaan luotsiasemaan rakennettiin vuonna 1965 matala lisäsiipi.
Rönnskär siirrettiin 1980-luvun alussa puolustusvoimien haltuun. Saareen jäi edelleen Rönnskärin lintuasema ja Mäkiluodon linnake sai tehtäväksi hoitaa saaren valvonnan. Puolustusvoimat valvoo edelleen saarta yhteistoiminnassa lintuaseman kanssa.
20 vuotta Rönnskärin naapurissa
Komentaja, sotatieteiden tohtori Ove Enqvist on palvellut useilla eri linnakkeilla. Tässä hänen muistojaan Rönnskärin seudulta:
”Olen kahteen otteeseen saanut palvella Upinniemen-Porkkalan alueella ja tutustua Mäkiluodon linnakkeeseen ja sen naapurisaariin. Mäkiluodon lähimpänä naapurina on Rönnskär, jolla täten on erityinen asema muistoissani.
Keväällä 1976 minut määrättiin Kadettikoulun jälkeen palvelukseen Mäkiluodon linnakkeelle. Olin käynyt Mäkiluodossa vain kerran aikaisemmin kadettina. Ajoimme silloin autolla jäätä pitkin laivaväylälle, jossa Rönnskärin luotsit veivät meidän väylän yli. Siitä jatkoimme hiihtäen perille. Väylän ylitys luotsikutterilla oli ensimmäinen kosketukseni Rönnskärin väkeen.
Ensimmäinen palvelukseni Porkkalan alueella ja Mäkiluodossa sattui samaan aikaan kuin luotsiaseman poismuutto ja saaren luovutus puolustusvoimille tapahtui. Koko prosessista me Mäkiluotolaiset tiesimme kovin vähän. Varsinainen kosketuksemme Rönnskäriin oli lähinnä luotsien kautta, jotka auttoivat meitä silloin tällöin mm. merikuljetuksissa kovilla tuulilla ja kovina jäätalvina, koska puolustusvoimien alukset olivat kovin vaatimattomia vielä silloin. Lintuasemasta on jäänyt mieleen lähinnä yksittäisten “lintumiesten” käynnit Mäkiluodon laiturissa ja ilmeisesti jonkun vieraana silloin tällöin. Ainoana nimenä on jäänyt mieleen Niila Valle joka tiettävästi vietti pitkiäkin aikoja Rönnskärissä.
Myöhemmin olen perehtynyt tarkemmin 1970-luvun loppupuolella tapahtuneeseen omistusmuutokseen. Valtion omistuksessa saari on ollut jo vuosisadan alusta. Helmikuussa 1900 annetulla Suomen Keisarillisen senaatin päätöksellä saari pakkolunastettiin “kruunun ja luotsilaitoksen tarvetta varten”. Vuonna 1978 luotsiasema siirrettiin Porkkalanniemeen puolustusvoimien alueelle. Puolustusvoimien ja merenkulkuhallituksen kirjeenvaihto asiasta alkoi kuitenkin jo vuonna 1974 uudesta luotsiasemasta. Samalla tuli esille, että puolustusvoimilla saattaisi olla käyttöä Rönnskärille luotsiaseman muutettua sieltä pois. Asia eteni omaa rataansa, ja vuonna 1980 tehtiin viralliset sopimukset Rönnskärin siirtämisestä puolustusministeriön hallintaan. Erikoista 1970-lopun asiakirjoissa on kuitenkin, ettei Rönnskärin lintuasemaan ole otettu oikeastaan minkäänlaista kantaa. Asiakirjojen liitteenä olevissa kartoissa todetaan lintuaseman rakennuksesta lyhyesti “tutkimusasema (siv. käytössä)”.
Rönnskärin valvontavastuu jäi luovutuksen jälkeen Mäkiluodon linnakkeelle. Alussa saareen sijoitettiin varusmiehistä koostuva pieni vartioryhmä. Vartiointi tuotti kuitenkin hankaluuksia. Rönnskär oli ajoittain kovinkin haluttu komennuspaikka. Erityisesti on jäänyt mieleen eräät lintuja harrastavat varusmiehet, jotka kovin mielellään viettivät pitkiäkin aikoja saaressa keskittyen kuitenkin pääosin lintujen seuraamiseen ja lintuaseman miehistön kanssa seurusteluun. Tämän vartioryhmän huoltaminenkin Mäkiluodosta käsin tuotti hankaluuksia eteenkin syksyisin, jolloin jopa lyhyt väli Mäkiluodosta Rönnskäriin saattoi olla mahdoton muonakuljetuksille kovalla tuulella. Vartiointia vähennettiinkin pikku hiljaa.
Toinen pestini Porkkalan alueelle ajoittuu vuosille 1994-1996. Silloin toimin Porkkalan Rannikkopatterin komentajana. Patterin esikunta sijaitsi Upinniemessä, mutta kävin usein Mäkiluodossa ja silloin tällöin Rönnskärissä. Edeltäjäni Alssi Niskanen oli innokas lintumies ja osittain sitäkin kautta Rönnskärin lintuasema tuli heti alussa entistä tutummaksi. Yhteistyö lintuaseman kanssa näytti sujuvan hyvin. Lintuaseman henkilöstö piti tehokkaasti ulkopuoliset poissa Rönnskäristä. Lintuharrastajien piirissä ilmeni kuitenkin ristiriitaisuuksia, jotka loppujen lopuksi johtivat Rönnskärin lintuaseman tuki- nimisen yhdistyksen perustamiseen ja eräisiin muihin järjestelyihin. Yhdistyksen hallituksen jäsenenä lintuaseman elämä tuli entistä tutummaksi.
Aikani Porkkalan alueella jäi tällä kertaa kuitenkin lyhyehköksi, joten niiden toimenpiteiden seuraaminen, joita olin ollut mukana panemassa alulle, on valitettavasti jäänyt, vaikka olenkin päässyt käymään Rönnskärissä myöhemminkin. Kiitos kuitenkin lintuaseman väelle yhteisistä vuosista.”
Teksti: Ove Enqvist