Reposaari

Reposaaren linnake sijaitsee Porin kaupungin edustalla, noin 40 kilometriä kaupungista länteen aivan avoimen meren tuntumassa. Linnakkeen historia alkaa vuodesta 1935. Puolustusvoimilla oli olemassa jo tuolloin suunnitelmia Reposaareen sijoitettavan raskaan patterin perustamisesta, mutta toteutuksen vaatima rahoitus uupui.

Linnakkeen syntyvaiheet ovat monella tapaa poikkeuksellisia muihin linnakkeisiin nähden. Reposaaren patteri rakennettiin vapaaehtoisena maanpuolustustyönä paikallisen suojeluskunnan, Reposaaren Merisuojeluskunnan toimesta. Rahoitus saatiin yksityiseltä taholta, kauppaneuvos Werner Hacklinilta. Tykkiasemat valmistuivat vuonna 1935 ja patterille sijoitettiin kaksi 120/41 A-tykkiä. Patterin hallinnasta vastasi paikallinen merisuojeluskunta. Suojeluskunnan tehtävänä oli muun muassa kouluttaa patterille taistelukelpoinen miehistö. Patterin valmistuttua aloitettiin välittömästi koulutus, ja syksyllä 1935 miehistö oli toimintavalmiina. Tuolloin suoritettiin myös ensimmäiset kovapanosammunnat. Vuonna 1936 valmistui ”ilmavalvonta- ja meritähystystorni”, nämäkin vapaaehtoistyönä. Talvisotaan asti patteri toimi harjoituskäytössä. YH:n aikana patteria varusteltiin ja se laajeni linnakkeeksi siirtyen puolustusvoimien hallintaan. Lokakuun lopussa 1939 lähetettiin puolustusministeriöön anomus, jotta patterille saataisiin rakennettua ammuskellari. Tuohon asti ammuksia oli säilytetty 35 km:n päässä Porissa.

Talvisota

Talvisodan alussa linnakkeen käyttöön otettiin useita Reposaaren rakennuksia. Linnakkeen henkilöstö majoitettiin palokunnan talon länsipään kahteen huoneeseen ja eteiseen. Miehistön muonituksesta vastasivat lotat. Reposaaren linnake ei juurikaan joutunut varsinaisiin sotatoimiin sotien aikana. Lähes päivittäin tapahtuneet Mäntyluodon satamaan kohdistuneet pommitukset sen sijaan työllistivät sekä linnaketta että sen alueella olleessa ilmavalvontatornissa valvontaa suorittaneita lottia ja sotilaspoikia. Ilmahälytykset olivat lähes jokapäiväisiä, ja meriliikenteen valvontaa suoritettiin jatkuvasti. Aina toisinaan linnake suoritti meripelastustehtäviä jäihin juuttumisten ja karilleajojen johdosta. Reposaaren patteri kunnostautui talvisodan aikana ilmatorjuntatehtävissä myös häiritsemällä vihollisen miinoitustehtävissä ollutta lentolaivuetta. Häirinnän seurauksena vihollisen tehtävä epäonnistui, ja jäälle pudonneet miinat otettiin omaan käyttöön. Linnakkeen patteri ei ampunut alas yhtään viholliskonetta, mutta onnistui lukuisia kertoja häiritsemään miinoitus- ja pommitustehtävissä olleita laivueita. Sen sijaan Mäntyluodossa sijainnut ilmatorjuntapatteri onnistui pudottamaan tammikuun 20. päivä 1940 vihollisen SB-pommikoneen. Samana päivänä Mäntyluodon it-patteri on ilmeisesti pudottanut toisenkin koneen, mutta hylkyä ei onnistuttu löytämään ja näin pudotus jäi varmistamatta.

Marraskuussa 1940 linnake muutettiin vartiolinnakkeeksi. Annetun käskyn mukaan Iso-Enskerin vartioaseman miehitys poistettiin ja Säpin vartioasemalle jätettiin yksi radiomies merivartiotehtävien jäädessä merenkulkulaitoksen miehistölle. Vartiolinnakkeen vahvuudeksi jäi vartiopäällikön lisäksi 26 miestä, heistä seitsemän oli Tahkoluodon vartioasemalla. Tehtävänä Reposaaren vartiolinnakkeella oli jatkuvan päivystyksen ja vartioinnin suorittaminen. Tahkoluodon vartioasemalla käskynä oli suorittaa jatkuvaa merivalvontaa.

Loppukesällä ja syksyllä 1940 tapahtunut Ahvenanmaan demilitarisointi vaikutti osaltaan myös Reposaaren linnoittamiseen. Ahvenanmaan jäädessä täysin vaille puolustusta tuli Selkämeren satamien puolustusta tehostaa, näin myös Reposaaren tykkien vaihto tuli ajankohtaiseksi.

Tykit vaihdetaan

Tammikuun 3. päivä 1941 päivätyssä kirjeessä Puolustusvoimain ylipäällikkö Mannerheim määräsi mm. Porin satamapuolustusta vahvistettavaksi vaihtamalla Reposaaren 2/120/45 A-tykit 2/152/45 C-tykeiksi. Tammikuun 9. päivä merivoimien komentaja määräsi toteutettavaksi asematiedustelun, jossa selvitettäisiin mm. Reposaarelle sijoitettavan raskaan patterin tuleva paikka. Olemassa oleva patteri todettiin sopimattomaksi, sillä 120 mm tykkien asemat eivät soveltuneet rakenteensa puolesta suunnitelluille Canet-tykeille ja patterialueen laajentaminen itäsuuntaan oli siviiliasutuksen vuoksi mahdotonta. Tiedustelun tuloksena esitettiin kahta vaihtoehtoista paikkaa, lopulliseksi sijainniksi muodostui kompromissi näistä molemmista. Lopullisesti uusien tykkien sijoitus Reposaareen hyväksyttiin Merivoimien komentajan esittelyssä 6.3.1941.

Rahoittajansa mukaan nimetyllä Hacklinin patterilla olleet 120 mm tykit siirrettiin Ahvenanmaalle Tellholmaan, siirto toteutettiin 24.8.1941. Tykkien mukana määrättiin siirrettäväksi myös miehistö sekä A-tarvikkeet. Reposaarelle perustettuun uuteen patteriin sijoitettiin kaksi 152/45 Canet-tykkiä. Patterille sijoitettiin myöhemmin myös kolmas 152 mm tykki, joka sijoitettiin avoasemaan kahden kantalinnoitetun tykin läheisyyteen. Jatkosodan alkuun mennessä alueelle oli sijoitettu myös ilmatorjuntapatteri. Jatkosota linnakkeella oli varsin hiljaista sotatoimien keskittyessä itärajalle. Keväällä 1945 linnakkeen vahvuus oli 60 henkeä: 2 upseeria, 9 aliupseeria sekä 49 miestä.

Vartiolinnakkeen vuosikymmenet

Elokuun 1. päivä 1945 Reposaaren linnake muuttui jälleen vartiolinnakkeeksi. Vahvuudeksi jäi yksi kanta-aliupseeri sekä yhdeksän varusmiestä. Elokuun puolessa välissä linnakkeen vahvuus nousi vielä yhdellä varusmiehellä. Kaikki linnakkeen omaisuus määrättiin järjestettäväksi säilytyskuntoon. Vartiolinnakkeen yhteydessä toimiva merivalvonta-asema määrättiin jatkamaan toimintaansa.

Lopullisesti kantalinnoitetut asemat valmistuivat vasta 1950-luvulla, tuolloin asemiin rakennettiin myös miehistö- ja huoltotilat. Hacklinin patterin alueella 120-millisten tykkien poissiirron jälkeen oli vaihtelevasti kolmen ja neljän tuuman tykkejä aina vuoteen 1964 asti, jolloin puolustusvoimat luopuivat linnakkeen alueesta. Puolustusvoimille jäi ainoastaan kahden kuuden tuuman tykin alueet sekä henkilöstön asuinrakennus ja huoltotiloja. Loppuvuodesta 1962 linnakkeen käyttöön valmistui uusi kasarmirakennus, joka toimi muun muassa henkilöstön ja vieraiden majoitustilana. Vuonna 1971 suoritettiin alueella uudelleenjärjestelyjä, tuolloin myös linnakkeen hallinta siirtyi Porin Sotilaspiirille valvonta- ja huoltovastuun jäädessä Turun Rannikkotykistörykmentille. Reposaaren linnake toimi aina kahdeksankymmentäluvulle useiden harjoitusten pitopaikkana. Viimeiset ammunnat linnakkeella suoritettiin toukokuussa 1988. Linnake jatkoi toimintaansa yhdeksänkymmentäluvun lopulle asti.

Reposaaren linnake tänä päivänä

Tänä päivänä linnakkeen alueella on Porin kaupungin ylläpitämä Linnakepuisto. Puisto avattiin usean vuoden työn tuloksena vuonna 1995. Puiston alueella liikkuessa saa selkeän käsityksen Hacklinin patterin alueesta ja tuonaikaisen rannikkopuolustuksen toimintaympäristöstä. Linnakepuiston lähettyvillä sijaitsee edelleen myös kaksi nykyisin Porin kaupungin omistuksessa olevaa kuuden tuuman tykkiä. Valonheitinasema on sekin helposti paikallistettavissa aivan Siikarannan leirintäalueen vierestä.

Teksti: Johanna Pakola