Rankki

Rankin saaren linnoittaminen käynnistyi vuonna 1914. Vuosina 1914-1916 saarelle valmistui muun muassa kasarmi sekä pieniä varastoja. Patterin rakentaminen alkoi toden teolla tammikuussa 1916. Linnoittaminen merkitsi myös saaren sulkemista ulkopuolisilta. Syksyllä 1917 saaressa oli valmiina ainakin kasarmi, leipomo ja keittiö, sauna ja pesutupa, rantavarasto, varasto, talli, valonheittäjän konehuone, valonheittäjän peilihuone, paja, harjavarasto, varaosavarasto, ammusvarasto, kalustovaja, puusepän työhuone ja kaksi käymälää.  

Rankin patterin tehtävänä oli Kotkan suojaaminen torjumalla lännestä ja etelästä Kotkaan suuntautuva vihollinen. Patterin pääkalustona oli neljä 6 tuuman rannikkokanuunaa mallia 152/45 Canet.

Rankin venäläiskausi päättyi helmikuussa 1918 ja rannikkopatterin valvontaa ryhtyi suorittamaan punaisista koottu kolmenkymmenen miehen vahvuinen osasto. Enimmillään patterin vahvuus oli huhtikuun alussa, jolloin saarella oli yli sata miestä.

Keväällä 1918 saksalaiset suunnittelivat maihinnousua Kotkaan, mutta tätä haittasi miehitetty Rankin linnake. Niinpä Rankin linnake päätettiin vallata ja suorittaa vasta sen jälkeen maihinnousu. Rankissa oli tiedustelutietojen mukaan noin 30 punaista ja sinne lähetettiin 70 miehen vahvuinen valtausjoukko. Valtausjoukon miehet olivat Suursaaressa olevia suojeluskuntalaisia sekä suurkyläläisiä kalastajia, jotka saksalaiset olivat käskeneet hoitamaan tehtävän. Joukkio eteni 5.4.1918 iltapäivästä eteenpäin jäisellä merellä sumun turvin kohti Rankkia. Yön miehet viettivät Lupissa ja tarkoitus oli vallata Rankki seuraavana päivänä. Aamun tullen miehet saivat vieraakseen haapasaarelaisen lähetin, ja tämä kertoi tyrmistyttäviä uutisia: Rankissa olisikin hänen tietojensa mukaan 200-300 miestä. Tämän tiedon seurauksena Rankin valtaus päätettiin keskeyttää. Samaan aikaan Rankissa oli saatu tieto mahdollisesta valtausyrityksestä ja linnake sai käskyn ampua – näkyi valtaajia tai ei. Suursaareen tilanteen etenemistä odottamaan jäänyt sakalaisprikaati vaihtoi maihinnouskohteekseen Kotkan sijaan Loviisan. Rankin linnakkeen patteri pääsi tositoimiin vielä 8.4., sillä saksalaisosasto yritti Kotkan ja Rankin valtaamista vielä mantereelta käsin. Tämä jäi vain yritykseksi. Rankin patteri ampui tuolloin noin kymmenkunta laukausta. Kevättalven 1918 tapahtumat aikaansaivat Rankissa vielä tämän jälkeenkin useita hälytyksiä, eikä ollut tavatonta, että linnakkeen valonheitin ja tykit vaanivat öisellä merellä kulkijoita.

Venäläisten poistuttua Rankista linnakkeelle oi jäänyt neljä virolaista miestä. He olivat saaneet koulutuksen linnakkeen tykkien käyttöön. Huhtikuun lopussa virolaismiehet päättivät äkisti poistua saarelta, ja linnake jäi vaille miehiä jotka osaisivat käyttää patterin kalustoa. Myös punaisten valtakausi Rankissa läheni loppuaan. Viimeiset punaiset poistuivat saaresta 3.5. soutuveneellä, suuntanaan Kotka. Miesten soutaessa kohti Kotkaa vastaan tuli suojeluskunnan aluksia, joiden määränpäänä oli Rankki.

Punaisten jälkeen Rankin vartiointia ryhtyi suorittamaan Kotkassa ollut Pohjois-Pohjanmaan rykmentti, jonka I pataljoona asetti yhdeksän miehen vahvuisen vartion Rankkiin. Vartio poistui saarelta 29.5. ja saarilla ollut materiaali siirtyi Kotkan Sotasaaliskonttorin haltuun. Samalla vartiointia alkoi suorittaa Sotasaaliskeskuksen asettama yksi vartiomies.

Linnakkeelle jäänyt materiaali otettiin lokakuussa 1918 II Rannikkotykistöpataljoonan haltuun ja linnakkeelle asetettiin nyt kahdeksan miehen vahvuinen vartio-osasto. Rankin vahvuus alkoi tämän jälkeen kasvaa ja melko pian se oli upseeri, aliupseeri  ja 32 miestä.

1920-luvulla maamme rannikkopuolustusta pohdittiin useissa eri toimikunnissa. Näissä Kotkan alueen rannikkopuolustuksesta esitettiin useita erilaisia vaihtoehtoja. Rannikkopuolustuskomitea pohti mietinnössään vuonna 1922  Kotkan edustalle kolmea patteria: olemassolevaa Rankin patteria ja sen ohella uusia 203 mm pattereita Haapasaareen ja Pukkioon. Vuonna 1923 käynnistetyn Puolustusrevisionin suunnitelmassa käytettiin asiantuntijoina englantilaisia upseereita. Englantilaisten suunnitelman mukaan Haapasaarta ei linnoitettaisi, mutta patteri rakennettaisiin jo aiemmassakin suunnitelmassa olleeseen, rakenteilla olevaan Pukkioon sekä uutena kohteena Kirkonmaahan (4/254). Puolustusrevisionin suunnitelma valmistui vuonna 1926 ja se noudatteli Kotkan edustan osalta melko tarkkaan englantilaisten suunnitelmaa. Vuonna 1926 myös Yleisesikunta julkaisi oman suunnitelman ja se noudatteli Rankin osalta aiempia suunnitelmia, eli raskas tykistö käsittäisi neljä kuuden tuuman Canet-tykkiä. Vuonna 1927 valmistui vielä Rannikkotykistön esikunnan kehityssuunnitelma, joka toteutettiin. Sen mukaisesti Rankkiin sijoitettiin neljän 152/45 C-tykin sijaan viisi tykkiä ja linnakkeelle suunniteltu kevyt 2/57-patteri jätettiin toteuttamatta.

Alokaskoulutus Rankissa käynnistyi 3.5.1919, jolloin saarelle saapui 60 alokasta. Pääosa Rankkiin saapuneista varusmiehistä koulutettiin patterilla tykkimiehiksi. Patterin vahvuus oli alokkaiden saapumisen jälkeen 96 henkilöä, he jakautuivat seuraavasti: kaksi upseeria, kuusi aliupseeria ja 88 miehistöä. Vahvuus riitti miehittämään Rankin neljä tykkiä. Vuonna 1921 rauhan ajan uusien määrävahvuuksien muutos muutti myös Rankin vahvuutta: neljän tykin sijaan miehitettäisiin kaksi tykkiä ja vahvuus olisi 44.

1920-luvulla Rankissa vahvennettiin linnakkeen taistelunkestävyyttä, sillä jo 1918 oli havaittu siinä lukuisia merkittäviä puutteita. Näistä ehkä keskeisimmät olivat patterin väärä päätorjuntasuunta sekä tykkimiehistön suojan puute. Samoin linnakkeen rakennuskanta lisääntyi jokusella rakennuksella.

Aselajiin kannalta merkittävät muutokset Rankissa tapahtuivat tykkien uudelleen sijoittamisen yhteydessä. Aiempi, venäläisen periaatteen mukaan rakennettu patteri purettiin ja tykit hajasijoitettiin riittävän etäälle toisistaan. Lisäksi patterien määrä nostettaisiin yhdestä kahteen siten, että toisella patterilla olisi kaksi ja toisella kolme tykkiä. Tykit olivat uusissa asemissaan syksyllä 1926.

1920-luvun loppupuolella linnakkeelle valmistui 300 metrin ampumarata, harjoituskenttä kunnostettiin ja kapearaiteinen rata uusittiin.1930-luvun alussa linnakkeelle valmistui uusia ammusvarastoja. Samoin jo 1920-luvulla käynnistyneitä rakennusten kunnostustöitä jatkettiin myös 1930-luvulla.

Jatkosodan aikana ei Rankissa ollut merkittäviä tykistötaisteluja. Rankki toimi joukkojen kokoamis-, koulutus- ja tukeutumisalueena Suursaaren valtausoperaatioon osallistuville joukoille. Suursaaren ja Tytärsaaren valtausten jälkeen rannikkopuolustuksen etulinjan siirtyessä itään ja uloimmille saarille, siirrettiin Rankista raskaat tykit painopistealueille. Näin ollen Rankista muodostui koulutusyksikkö, jossa annettiin alokas- ja aliupseerikoulutusta tykistökoulutuksen tapahtuessa kevyellä patterilla. Näin Rankki toimitti yksikölle tulokkaat peruskoulutettuina. Rankissa oli sijoitettuna kevyt ilmatorjuntajaos, joka osaltaan oli vaikuttamassa Kotkan ilmatorjuntaan, joskin vaikutus lienee ollut vähäistä.

Raskas kalusto (4/152/45 CL) siirrettiin takaisin Rankkiin vuonna 1944 ja sitä säilytettiin varastoituna evakuoimiseen eli vuoteen 1945 saakka. Tykkiasemien ohella hiljeni myös linnake: vuonna 1945 Rankki jäi niin sanotuksi kylmäksi linnakkeeksi. Linnakkeelle jäi pieni miehitys : merivalvonta-asemalla oli 1+4 miestä ja merivartioasemalla 0+4 meripoliisia. Hiljainen kausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Haminan Rannikkolinnakkeiston huolto- ja majoitustilanteen takia Rankista tuli koulutuslinnake joulukuussa 1947. Kalustona oli 4/76 ItK 31-tykkiä. Vuonna 1957 Rankissa oli jälleen kuuden tuuman tykkikalusto sinne valmistuneen 3/152/50 T-patterin myötä. Samoin 1950-luvulla Rankkiin pystytettiin 57 NO-jaos täydentämään koulutusammuntoja ja säätämään taistelukalustoa.

Vuonna 1953 Rankissa aloitti toimintansa rannikkotykistön aliupseerikoulu, joskin sen toiminta jäi Rankissa lyhytaikaiseksi ja koulutusvastuu siirtyi RT 1:lle.

Rankki vastasi patteriston raskaan kaluston koulutuksesta sekä ilmatorjuntakurssien toteuttamisesta. Syksyllä 1957 Kirkonmaan kehittämisen ja siinne valmistuneen uuden kasarmin sekä kahdesta kolmeen nousseen saapumiserän myötä alokaskoulutus Rankissa päättyi. Rankista muodostettiin kurssilinnake, joka järjesti sähkö-, voimakone- ja ilmatorjuntakursseja sekä kokkikursseja. Vuonna 1967 kurssitarjonta muuttui merivalvontakursseiksi. Samana vuonna linnakkeella käynnistyi jälleen alokaskoulutus. Rankki vastasi keskiö- ja tykkimiesten koulutuksesta. Rankkiin muodostettiin nk. sotapatteri, jonka koulutuksellisena päämääränä oli tykistön toiminnat hyvin hallitseva tuliyksikkö. Tykistökoulutuksen ohella koulutusaiheita olivat muun muassa linnakkeen lähipuolustus, suluttaminen ja taisteluainesuojelu.

1970-luvulla alkoi olla paineita muuttaa Rankki vartiolinnakkeeksi. Syynä tähän oli muun muassa ikäluokkien pieneneminen. Rankki kykeni jatkamaan toimintaansa vielä jonkin aikaa, mutta 1.9. 1986 siitä tuli vartiolinnake. Henkilökuntaa siellä oli tämän jälkeen noin neljä ja varusmiehiä 5-7: kokelas, sääryhmä, lääkintämies ja talousmies. Sääasema sijaitsi kasarmin eteläpään tupaan, josta saatiin näköyhteys laiturille. Rankki toimi yhä aktiivisesti leiri- ja harjoituskäytössä.

Vuonna 1989 Rankkiin valmistui 130 TK-patteri. Samoihin aikoihin sinne rakennettiin uusi tulenjohtotorni ”Putte” lisäämään patterin suorituskykyä. Rankki muutettiin jälleen 1.1.1997 koulutuslinnakkeeksi. Tätä oli edeltänyt laajat kunnostus- ja uudistustyöt. Vuonna 2005 Kotkan Rannikkoalueen koulutusjärjestelmä muuttui ja Rankin tehtäväksi tuli jälleen rannikkotykistön tuliasemamiesten koulutus, tosin vain yhden saapumiserän verran. Tämän lisäksi linnake sai suuren haasteen pilotoida uuden meritiedustelukomppanian merivalvontakoulutusta. Kaikkien muutosten keskellä linnakkeen henkilökunta sai kuulla keväällä 2005 linnakkeen lakkauttamisesta vuoden 2006 loppuun mennessä. Viimeinen saapumiserä astui palvelukseen tammikuussa 2006 ja viimeiset varusmiehet kotiutuivat Rankista 5.10.2006, kotiutuskahvien ollessa Kirkonmaan sotilaskodissa.

Teksti: Lari Pietiläinen

Käytetyt lähteet: Pietiläinen, Lari. Rankin linnake – Itäisen Suomenlahden lukko. Apali, Tampere 2016.

Kansallisarkisto, T 20253/15