Pensar
Pensarin saari kuuluu Paraisten kuntaan ja sijaitsee pääsaaren itäpuolella. Jo vuonna 1929 oli Nauvon merisuojeluskunta vuokrannut Pensarista alueen kivääriammuntarataa varten. Kolmekymmentäluvulla saari toimi mm. suojeluskuntien harjoitusalueena sekä lottien koulutuskeskuksena. Turunmaan suojeluskuntapiiri rakennutti alueelle laiturit sekä yli kymmenen rakennusta. Pensariin rakennettiin suojeluskuntapiirin toimesta myös venetelakka. Se mahdollisti Pensarin toimimisen kaikkien lounaisten merisuojeluskuntien venetukikohtana. Telakan ohessa olevaan halliin kyettiin vetotelakan ansiosta varastoimaan lähes kaikki suojeluskuntien alukset. Vuoden 1936 lokakuussa Pensariin asennettiin kaksi tykkiä, toinen oli 152/45 Clo sekä toinen 152/35 MK. Tykit oli sijoitettu kalliolle ilman suojausta. Alue toimi tuolloin merisuojeluskuntien harjoituslinnakkeena, jossa suoritettiin myös kovapanosammuntoja.
Koulutuskeskuksesta linnakkeeksi
Vuonna 1939 syyskuun puolessa välissä saarelle perustettiin merivalvontakeskus. Keskuksessa koulutettiin mm. Pensarin, Trunsön ja Berghamnin asemien miehistöt. Vartiokeskus miehitettiin lokakuun 7. päivänä, kuukautta myöhemmin henkilökunnan määrää lisättiin kahdellakymmenellä miehellä. Turun lohkon alueelle perustettiin syksyn aikana kaksi raivausryhmää, näiden sijoituspaikaksi määrättiin aluksi Pensar. Linnakkeen tehtäviksi määriteltiin etelästä Pensarin, Sorpon ja Höglandin ohitse tulevien väylien torjunta sekä pohjoisesta Haverön ohitse tulevan väylän torjunta. Ensimmäiset reserviläiset linnakkeelle saapuivat lokakuun 22. päivä. Marraskuun puolessa välissä linnakkeelle saapui lääkintälotta. Pensar oli toiminut aiemmin koulutuslinnakkeena ja koulutustoiminta sai jatkoa linnakkeen perustamisen myötä. Joulukuun 2. päivä 1939 Pensariin saapuivat ensimmäiset alokkaat, heidän koulutuksestaan vastasi toimintansa aloittanut Rannikkotykistön Koulutuskeskus II. Helmikuun kolmantena päivänä 1940 linnakkeelle saapui seuraava alokaskoulutusryhmä, saapunut ryhmä oli ruotsinkielinen.
Joulukuussa 1939 Pensarissa ollut 152/45 Clo vaihdettiin, ja tilalle asennettiin toinen 152/35 MK. Työ oli lopulta valmis 5.1.1940. Asemestarin seuraava kohde Pensarin töiden valmistuttua oli Lökholm. Matkan taittuminen talvisella merellä sodan aikaan oli omalta osaltaan hieman haastava:
”…7.1. Lähdin Pensarista Lökholmaan koroittamaan merikanuunoiden perustoja. Matka oli vaikea. Ensin kävelemällä jäätä pitkin Nauvoon. Nauvosta sain hevosen joka kyyditsi minut toiselle puolelle saarta. Vähän matkaa käveltyäni taas tulin Rettingin huvialus ”Seagul” luokse joka oli jäissä lähellä laivaväylää. Koska oli jo pimeä pyrin laivaan yöksi jonneka pääsinkin ja jossa olivat erittäin vieraanvaraisia. Aamuyöllä ajoi ”Aranda” ohi matkalla Maarianhaminaan ja jossa pääsin jatkamaan matkaani Korppooseen Galtbyn laituriin. 8.1. klo 05.00 pääsin Galtbyhyn ja lähdin umpilumessa tavaroineni sk.talolle tiedustelemaan koska Lökholmaan lähtee laiva. pääsin sk.talolle jossa ilmoitettiin että laiva lähtee Galtbyn laiturista klo 07.00. Lähdin tarpomaan saman taipaleen uudelleen jota on n. 4,5 km. Saavuin melko väsyneenä Lökholmaan…loppupäivän käytin lepoon…”
Pensarin edustalla oli talvisodan alussa ankkurissa miinaproomuja. Esimerkiksi Pargas 2 oli usein ankkuroituna ja naamioituna linnakkeen edustalla. Proomuun varastoidut miinat siirrettiin pienempiin aluksiin, joista ne laskettiin mereen. Miinojen varastointi linnakkeen edustalla vaikutti linnakkeen ilmatorjuntaan. Kynnys tulen avaamiseen yli lentäviä viholliskoneita vastaan oli suuri, sillä tulituksen pelättiin vaikeuttavan miinanlaskijoiden ja miinojen varastoina olevien proomujen toimintaa. Toisinaan alukset puolustautuivat omilla ilmatorjunta-aseillaan viholliskoneita vastaan, mm. miinalaiva Louhi sai osuman viholliskoneeseen jouluaattona 1939.
Neuvostokoneen pakkolasku
Tammikuun 12. päivä linnakkeelle tuli kello 11.18 puhelinsanoma, jonka mukaan Turun pommitukseen osallistunut vihollisen lentokone olisi pudonnut Sandön pohjoiskärkeen. Linnakkeen päällikkö lähti kahdeksanmiehisen partion kanssa kohti Sandötä, matka taittui suksilla ja potkukelkoilla. Perille päästyään heille kävi selväksi, että kone olikin pudonnut toiseen lähellä olevaan saareen. Matkaa putoamispaikalle oli vain jokunen kilometri, mutta jää ei vielä kantanut partiota. Eräästä talosta lainattiin ruuhi, jolla matkaa jatkettiin. Eteneminen oli hidasta, sillä ruuhi liikkui airojen kanssa työntämällä jäässä olevaa, siihen hakattua väylää pitkin. Lopulta partio pääsi perille, ja he jakautuivat kahtia aikomuksenaan kiertää saari molemmin puolin. Jäällä kulkiessaan he kuulivat noin kello 15 aikaan laukauksia saarella olevasta metsästä. Kello 15.25 partio löysi laukausten suunnasta vihollisen 2-moottorisen pommikoneen, joka puita katkoen oli pudonnut puhelinlinjan päälle suoperäiseen metsän laitaan. Koneen runko ja tasot olivat vaurioituneet pakkolaskussa pahoin, muutoin kone moottoreineen oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Partion kuulemat laukaukset olivat kuuluneet koneen miehistön ja paikalle aiemmin saapuneiden suojeluskuntalaisten välisestä taistelusta.
Kapteenilta oli alastulossa katkennut toinen jalka, hän yritti paeta mutta liikkuminen oli lähes mahdotonta. Hän kehotti tovereitaan juoksemaan ja kertoi näille oman ratkaisunsa, eli havaittuaan olevansa pakokyvytön päätti hän päivänsä itse. Kaksi muuta koneessa ollutta jatkoivat pakoaan, suojeluskuntalaiset heidän perässään. Takaa-ajossa haavoittui kaksi nuorta suojeluskuntalaista poikaa, toinen jalkaan ja toinen käteen. Takaa-ajoa kesti yli kilometrin matkan. Lopulta suojeluskuntalaiset saivat pakenijat kiinni, jolloin toinen näistä yritti aluksi piilotella puun takana, mutta lopulta kapteenin tavoin ampui itsensä. Kolmas koneessa ollut antautui, ja hänet vietiin läheiselle tilalle kuulusteltavaksi.
”…vangiksi joutunut oli kovapintainen politrukki, joka vietiin läheiseen taloon ja meille tarjottiin siellä voileipiä. Kun poliisi Grönroos tuli tupaan, politrukki pompahti pystyyn ja teki kunniaa. Hän ei suostunut puhumaan, mutta kun talon vanha emäntä taputti häntä poskelle ja antoi voileipiä niin kovasta miehestä herkisi hymy ja sitten kyyneleitä. Se oli kovien sotajuttujen keskellä inhimillinen hetki…”
Lentäjien hallusta ja koneesta löydettiin useita karttoja, peitepiirroksia, ohjeita ja ohjesääntöjä ym. venäjänkielistä materiaalia. Lentäjä oli ennen itsensä surmaamista ennättänyt kätkeä mättääseen jokusen kirjeen, jotka partio myös havaitsi ja otti talteen. Kahden itsensä surmanneen neuvostoliittolaisen lentäjän ruumiit nostettiin hevosten vetämään rekeen ja 14-vuotiaat pojat kuljettivat heidät Paraisille.
Sotavuosista rauhan kannalle
Talvisodan aikana linnakkeen varustelutyöt jatkuivat. Helmikuussa 1940 linnakkeella oli valmiina 20 henkilölle suodattimella varustettu kaasutiivis huone, joskin sen kapasiteetti oli riittämätön. Samaan aikaan työn alla oli suojatila, joka valmistuessaan antaisi suojan 50 henkilölle ja toimisi myös sirpalesuojana. Jälkimmäisen suojan valmistuessa linnakkeen kaasutiiviiden huoneiden tarve muodostui riittäväksi.
Välirauhan aikana Pensarin 2/152/35 MK-patteria mietittiin siirrettäväksi Sorpoon, näin mm. Höglandin ohi pohjoiseen ja koilliseen kulkevat väylät saataisiin paremmin suojattua. Tykit siirrettiinkin vuonna 1941, mutta määränpääksi Sorpon sijasta tuli aluksi Bromarv, josta tykit siirrettiin edelleen Karjalaan. Linnakkeelta oli 28.7. 1941 mennessä siirretty sekä tykit että miehistö muualle. Pensarin linnaketoiminta päättyi 1940-luvulla alueen myynnin yhteydessä.
Tänä päivänä Pensarin linnakkeen historiaan voi tutustua muun muassa kiertämällä saarella olevat kaksi opastettua luontopolkua. Polkuja pitkin kulkemalla löytyy mm. kahden tykin asemat, ammuskellari ja lottien ilmavalvontatornin sijaintipaikka. Osa linnakkeenkin käytössä olleista rakennuksista on tänä päivänä matkailukäytössä. Saarella nykyisin toimivan ravintolan tilat olivat aikanaan lottien ja pikkulottien koulutuskeskuksena sekä ruokalana.
Teksti: Johanna Pakola