Örö

Tammikuussa 1915 annetulla käskyllä käynnistettiin rakennustyöt Öröhön suunnitelluille amerikkalaisille yhdeksän tuuman (234/50 B) kanuunoille. Louhintatyöt järeälle patterille valmistuivat syyskuussa 1915, ja tuolloin kävi ilmi, että Öröhön tuleekin kahdentoista tuuman (305/52 O) järeät tykit. Nelitykkinen patteri oli valmiina vuoden 1916 keväällä. Jotta torjuntateho olisi ollut suojeltavien väylien suhteen riittävä, käynnistettiin vuonna 1915 myös eteläkärjessä patterin rakennustyöt. Tälle patterille suunniteltiin sijoitettavaksi neljä kuuden tuuman (152/45 C) tykkiä. Kuuden tuuman patteri valmistui joulukuussa 1915. Länsiosaan saarta rakennettiin patteri, jonne sijoitettiin neljä 120 mm tykkiä. Tämä patteri valmistui lokakuussa 1915.

Öröhön rakennettiin kaksi erillistä kasarmialuetta. Eteläosassa sijaitsevan kuuden tuuman patterin läheisyyteen valmistui nk. kuuden tuuman kasarmi patterin tykkien kaliiperin mukaan, ja koillisosaan järeän patterin yhteyteen puolestaan kahdentoista tuuman kasarmi. Lisäksi 120 mm patterin tuntumaan rakennettiin kymmenkunta asuin-, huolto- ja varastorakennusta. Kahteen hirrestä rakennettuun kasarmialueeseen verrattuna 120 mm patterin rakennukset olivat melko kevytrakenteisia, eikä niistä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole juurikaan säilynyt jälkiä tähän päivään asti. Sen sijaan kuuden ja kahdentoista tuuman rakennukset ovat suurelta osin säilyneet ja yhä käytössä.

Linnake siirtyy suomalaisille

Venäläisten poistuttua linnakkeelta keväällä 1918 saaren rakennukset ja linnoituslaitteet tarkastettiin suomalaisen komitean toimesta. Lähtiessään venäläiset olivat tehneet jonkin verran ilkivaltaa, jotta suomalaiset eivät saisi hallintaansa täysin toimintakuntoista linnaketta. Laatimassaan raportissa komitea mainitsi, että Örössä kuusituumaisten tykkien takakappaleet löytyivät merestä, samoin 120 mm tykkien takakappaleet puuttuivat ja tähtäinlaitteet oli rikottu. Saarella oli myös ilmatorjuntaan tarkoitettu 75 mm tykki, muiden tavoin siitäkin puuttui takakappale. Lähtiessään venäläiset olivat jättäneet linnakkeelle myös mm. kuorma-auton, josta todettiin moottorin olevan rikki.

Alkuvuodet Erillisen Rannikkotykistöpatteriston esikunta oli Örössä. Linnakkeiden päälliköt olivat saaneet hieman perinteisistä poikkeavat nimet, eli Russarössä oli ruhtinas, Örössä hallitsi herttua, Utö oli kreivikunta ja Lypertössä hallitsijana oli herra. Patteriston komentaja, joka puolestaan oli nimetty läänitysherraksi, kutsui upseerikokoukset koolle. Kunkin linnakkeen päällikkö saapui aina tarvittaessa näihin järjestettäviin ”upseerikokouksiin”.  Ajankohtaisista asioista keskusteltiin suoraan ilman hankalaa kirjeenvaihtoa. Kokouksiin saavuttiin meriteitse, ja usein etenkin Lypertön herra kertoi innoissaan heti upseerikerholle saapuessaan, kuinka hän oli taas löytänyt uuden, entistä nopeamman reitin Öröhön. Tuolloin pienistä pohjakosketuksista ei joutunut edesvastuuseen ja se edesauttoi uusien reittien etsimistä.

Sotavuodet

Talvisodan aikana Örö joutui useiden pommitusten kohteeksi. Joulukuun 19. päivä kaksi pommikonetta pudotti Örön yläpuolella neljä pommia. Näistä kaksi putosi länsirannan tuntumaan lähelle entistä 120 mm patteria aiheuttamatta vahinkoa. Kaksi muuta pommia putosi mereen saaren itäpuolella. Kuuden tuuman patteri ampui puolenkymmentä laukausta, mutta vailla osumia. Talvisodan aikana kuuden tuuman patterilla suoritettiin ilmatorjuntaa lähes päivittäin. Tammikuun viimeisenä päivänä linnakkeelle saapui edellisen vuoden marraskuussa palveluksensa aloittaneita varusmiehiä. Saapumiserän myötä käynnistettiin tulenjohtotornin rakentaminen.

Kovan pakkastalven ohella myös muonituksen järjestäminen ja sairaudet koettelivat miehistöä toisinaan rankasti. Tammikuun 27. päivä linnakkeelta loppui leipä, seuraavana päivänä loppuivat perunat. Helmikuun alussa linnakkeella havaittiin laaja kurkkutautiepidemia. Terveystilanne alkoi vähitellen parantua, ja lopulta helmikuun 11. päivänä lähes kahden viikon odotus palkittiin kun linnakkeelle saapui kymmenen hevoskuormallista muonaa.

Örön linnakkeen ensimmäinen miehistötappio koettiin talvisodan loppuvaiheessa. Maaliskuun 2. päivänä klo 13.48 teki vihollisen hävittäjä pakkolaskun jäälle Örön lähelle. Linnakkeelta lähetettiin klo 13.55 muutaman miehen vahvuinen partio koneen luo. Partio pääsi alastulopaikalle klo 14.20. Kello 16 aikoihin teki vihollisen SB-pommikone sekä kolme hävittäjää tiedustelulennon jäällä olevan koneen yllä. Viholliskoneet kiertelivät noin kymmenen minuuttia alueen yläpuolella poistuen lopulta paikalta. Kello 17.50 saapui paikalle kolme vihollisen hävittäjää, jotka pudottivat kuusi pommia. Pommit eivät aiheuttaneet vahinkoa, kaksi niistä jäi räjähtämättä. Pommien pudottamisen jälkeen hävittäjistä avattiin konekiväärituli kohti jäällä olevaa konetta. Sen alla suojassa ollut reservin alikersantti haavoittui luodeista. Jäällä olijat eivät vastanneet tulitukseen. Kello 18.02 viholliskoneet poistuivat. Iltaseitsemän aikoihin paikalle tuli linnakkeelta lähetetty auto sekä kaksi hevosta ja kolme rekeä. Partio palasi linnakkeelle autokyydillä ennen iltayhdeksää, kone oli lastattu rekeen ja hevosten vetämänä sitä kuljettanut partio saapui linnakkeelle yhden jälkeen yöllä. Polveen haavoittunut alikersantti toimitettiin Kemiön sotasairaalaan, jossa hän yöllä menehtyi vammoihinsa. Alikersantti oli saanut tulituksessa kolme räjähtävää luotia polveensa, ja vamma olisi vaatinut välitöntä leikkaushoitoa. Kaukaisilla linnakkeilla vaativan hoidon saaminen ei yleensä onnistunut, tämä koitui lopulta reserviläisenkin kohtaloksi. Linnakkeelle hinattu kone naamioitiin ja varastoitiin. Myöhemmissä tutkimuksissa pakkolaskun syyksi osoittautui öljyputkeen tullut osuma.

Talvisodan jälkeen Örössä toimi jonkin aikaa tilapäinen luotsiasema. Hankoniemen siirryttyä rauhanehtojen mukaisesti Neuvostoliitolle joutuivat Hangon edustalla olevan Russarön luotsit siirtymään muualle. Alkuun heidät siirrettiin Jungfrusundin asemalle, ja sieltä edelleen Öröhön. Örössä saaren luoteisosassa sijaitseva rakennus annettiin heidän käyttöönsä. Neuvostoliiton palautettua Hankoniemen suomalaisille palasivat luotsit takaisin Hankoon ja Örön luotsitupa lakkautettiin.

Jatkosodan alla Örössä kunnostettiin kaksitoistatuumaista patteria. Koelaukaukset ammuttiin 16.6.1941. Patterin vahvuus oli tuolloin 68 miestä. Sodan käynnistyttyä ammuttiin järeillä kaksitoistatuumaisilla ensimmäiset taistelulaukaukset 29.6. Järeillä tykeillä ammuttiin tämän jälkeen lähes päivittäin, tämä johtui etenkin Hankoniemen neuvostomiehityksestä. Örön järeillä tykeillä kyettiin ampumaan Russaröhön asti. Heinäkuussa kaksi viholliskoneen pudottamaan pommia sytytti tulipalon lähellä kuuden tuuman kasarmialuetta. Tuuli painoi liekkejä merelle ja linnake välttyi laajemmalta metsäpalolta. Muutaman päivän kuluttua samalla alueella syttyi uusi tulipalo, joka saatiin jälleen nopeasti taltutettua.

Heinäkuun 26. päivä käytiin Bengtskärissä ankara taistelu neuvostojoukkoja vastaan. Vihollinen pääsi yllättämään majakkasaaren vartiomiehistön, ja taistelu saaresta kävi kiivaana lähes vuorokauden ajan. Myös Örön patterit osallistuivat taisteluun. Järeällä patterilla ammuttiin Bengtskäriin neljä laukausta, kuuden tuuman patterille oli annettu käsky ampua jatkuvasti yhdellä tykillä sirpalekranaatteja. Tappiot olivat molemmin puolin raskaat. Bengtskärissä kaatuneita neuvostosotilaita kuljetettiin haudattavaksi mm. Öröhön.

Jatkosodan aikana Hankoniemen ollessa neuvostoliittolaisten tukikohtana oli vahvuus Örössä suuri. Esimerkiksi 1.8.1941 linnakkeen vahvuus oli 22 upseeria, 7 aliupseeria sekä 490 miestä. Vahvuus pysyi suurena aina vuoden loppupuolelle asti, jolloin Hankoniemi palautettiin Suomelle ja tilanne Hangon saaristossa laukesi. Kesäkuussa 1942 vahvuus oli huomattavasti pienempi kuin edellisenä vuonna, nyt Örössä oli 10+28+101 eli yhteensä 139 henkilöä.

Viihdytystoimintaa

Sodan keskellä miehistön mielialaa pyrittiin piristämään useilla eri kiertueilla. Heinäkuun 25. päivä 1941 linnakkeella järjestettiin juhla- ja ajanvietetilaisuus. Ohjelmassa oli laulua, soittoa, puheita, taitovoimistelua sekä yhteislaulua. Samassa yhteydessä esiintyi Rannikkolaivaston näyttelijäseurue. Elokuussa linnakkeelle saapui helsinkiläinen torvisoittokunta, joka piti konsertin ensin sotilaskodin luona ja toisen 12 tuuman kasarmin alueella. Viikkoa myöhemmin vuorossa oli elokuvanäytöksiä ja näiden jälkeen kenttäjumalanpalvelus. Syyskuun alussa linnakkeella esiintyi oopperalaulaja Lasse Wager, kaksi tanssijatarta, steppaajia sekä hanurinsoittaja. Ohjelmalliset illanvietot jatkuivat rauhan tultua. Alla on poiminta vuoden 1948 mielialailmoituksesta:

”…ilmoituskauden aikana on yksiköissä pidetty illanviettoja jotka huipentuivat joulupukkiin. Nämä sekä liikuntaharrastus ovat olleet mielialaan vaikuttavina positiivisina tekijöinä. Örön keskusradion sekä kaitafilmikoneen lopullinen kuntoonsaattaminen on ollut hyvinkin merkittävä tekijä Örön lkeen miehistön mielialan parantajana…”

Örön tykit

Örön kasarmialuetta vartioi järeä kahdentoista tuuman patteri, jossa nykyisin on kaksi tykkiä. Alkuun patteri oli nelitykkinen. Tykki on nimensä mukaisesti järeä, painoa putkella on 50 tonnia, putken pituus on vajaa 16 metriä ja suurin kantama on yli 35 kilometriä. Järeät tykit sijoitettiin aluksi avoasemaan.

Kolmekymmentäluvun alussa linnakkeen puolustusvalmiutta parannettiin useaan otteeseen. Järeät tykkiasemat olivat jääneet venäläisiltä puolivalmiiksi, eivätkä suomalaisetkaan olleet niitä tuohon mennessä kunnostaneet. Tykkien asemat betonoitiin ja tykit sähköistettiin sekä varustettiin tornipanssarein.

Toisinaan ammunnat eivät sujuneet kuten oli suunniteltu. Elokuussa 1930 Örössä suoritettiin kaksitoistatuumaisella patterilla nk. kronografiammuntoja. Ammuntojen aikana yksi kranaatti räjähti kahden metrin päässä putken suusta, miehistötappioilta onneksi vältyttiin. Kolmekymmentäluvun puolessa välissä alettiin Ristisaareen rakentaa uutta järeää patteria, ja Örön järeältä patterilta siirrettiin kaksi tykkiä uudelle Ristisaaren patterille. Vuonna 1938 patteri modernisoitiin ja ammuksien varustaminen ballistisilla kärjillä lisäsi kantomatkaa kymmenellä kilometrillä ollen muutoksen jälkeen yli 40 kilometriä.

Örön järeitä tykkejä käytettiin mm. jatkosodassa, jolloin niillä tulitettiin neuvostojoukkoja näiden pyrkiessä valloittamaan Bengtskär sekä neuvostoliittolaisten hallussa ollutta Russaröä. Viimeisen kerran Örön järeillä tykeillä on ammuttu vuonna 1971 harjoitusten aikana. Kaksi järeää Öröhön jo linnakkeen rakennusaikana tuotua tykkiä on edelleen Örössä.

Örössä oli sotien alla myös jo Venäjän vallan aikana rakennettu kuuden tuuman patteri. Talvisodan alla patterilla oli neljä 152 mm Canet-tykkiä. Yksi tykeistä siirrettiin alkusyksystä 1941 Bolaxiin. Jatkosodan ollessa jo käynnissä Hankoniemen palautuminen suomalaisille muutti tykistötarvetta alueella, ja samaan aikaan itäisellä Suomenlahdella raskaan tykistötarpeen kasvaessa myös Örön kuuden tuuman patteri määrättiin siirrettäväksi. Heinäkuun 27. päivä vuonna 1942 saapui käsky siirtää Örön kuuden tuuman tykit miehistöineen Suursaareen. Siirto tapahtui elokuun 5. päivä. Vuoteen 1945 mennessä linnakkeelle oli jälleen asennettuna neljä kuuden tuuman tykkiä. Patteri oli osittain keskeneräinen vielä vuonna 1958, jolloin Canet-tykit putkitettiin uudelleen Tampellan 152/50-putkilla. Vuonna 1963 patterin tuntumaan valmistui kaksi uutta asemaa, ja patteri oli lopulta paikoillaan ja entiseen patteriin verrattuna paremmin hajautettuna.

Linnakkeelle oli perustamisaikana rakennettu myös 120 mm patteri, josta tykit purettiin kolmekymmentäluvun alkupuoleen mennessä. Patterille ei tämän jälkeen asennettu enää uudelleen tykkejä. Vuonna 1942 linnakkeelle sijoitettiin jälleen 120 mm tykit, tällä kertaa eteläkärkeen poistettujen kuuden tuuman tykkien asemiin. Miehitys määrättiin tehtäväksi linnakkeelle jääneellä henkilöstöllä. 120 AL-patteri oli asennettu kokonaisuudessaan paikoilleen 12.10.1942. Tykkikuopat vaativat kuitenkin vielä korjauksia, tästä johtuen lopullinen koeammunta suoritettiin marraskuun 11. päivä. Tuolloin todettiin patterin olevan täysin taistelukunnossa. Tänä päivänä asemissa ei enää ole tykkejä.

Koulutuslinnake

Örö toimi jo 1. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston aikana koulutuslinnakkeena. Sotien jälkeen Örö toimi koulutuslinnakkeena vuoteen 1969 asti, jolloin siitä tuli vartiolinnake. 1980-luvun alkupuolella Örössä alkoi viestikurssien pito, samoin Örössä järjestettiin erikoiskursseja sekä tulenjohto- ja merivalvontakoulutusta. Kahdeksankymmentäluvun alussa ryhmänjohtajien jatkokoulutusta alettiin antaa Utön ohella myös Örössä. Örö on toiminut myös monien muiden joukko-osastojen harjoituslinnakkeena. Koulutus Örössä päättyi lopullisesti vuonna 2005.

Rakennuskanta uudistuu

Vuosikymmenten saatossa linnakkeen rakennuskanta on uudistunut jonkin verran. Kuuden tuuman kasarmialue on lähes alkuperäisessä asussaan, kahdentoista tuuman kasarmialueella muutokset näkyvät selvemmin. Siellä mm. oli ensimmäisten vuosikymmenten ajan Katanpään tavoin vesitorni. Aikanaan tornirakennus on purettu ja nykyisin sen tilalla on tiilinen vesilaitos. Jokunen muukin Venäjän vallan aikainen rakennus on myös vuosikymmenten saatossa purettu. Muut uudisrakennukset on rakennettu erillisille alueille, joissa ei vanhaa rakennuskantaa ole juurikaan ollut. Vuonna 1954 Öröhön valmistui kuusi uudenaikaista rivitaloa, 1980-luvun lopulla neljä asuntoa ja vuonna 1992 vielä kaksi rivitaloa lisää. Myös huoltorakennuksia ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia parannettiin uudisrakentamisella. 1990-luvun alkupuolella valmistui kantahenkilökunnan ja varusmiesten talkootyönä kuntotalo. Useimmat rakennukset on peruskorjattu, viimeksi mittava peruskorjaus suoritettiin 1980-luvulla. Saari liitettiin valtakunnan sähköverkkoon vuonna 1955.

Patjamarssi

Kuusikymmentäluvulla käytössä olivat edelleen sekä kuuden että kahdentoista tuuman kasarmit. Alokkaan ensi hetket Örössä jäivät toisinaan nuoren miehen mieleen, kuten erään vuonna 1965 palveluksensa aloittaneen miehen neljäkymmentä vuotta myöhemmin kirjoittamista muistelmista käy esille: Uudet alokkaat saapuivat linnakkeelle heinäkuisena iltana juuri ennen puolta yötä. Laivamatka Hangosta oli kestänyt kolmisen tuntia, ja nukkumaanmeno oli kaikkien ajatuksissa. Rantautumisen jälkeen aloitettiin marssi jonossa, ja joukko jaettiin kahtia. Osa marssi kuuden tuuman kasarmille ja loput kahdentoista tuuman kasarmille. Kasarmille päästyään alokkaat totesivat, että vihdoinkin he pääsevät nukkumaan, mutta vielä olikin edessä patjamarssi. Alokkaiden ihmetellessä mikä se on selvisi asia hyvinkin nopeasti. Jokainen otti sängystään tyhjän patjapussin mukaansa ja jonossa jälleen marssien palasivat lähellä tulolaituria olevalle heinäladolle. Siellä jokaisen tuli täyttää oma patjapussinsa oljilla. Täyden patjan kanssa palattiin kasarmille, ja vielä tuli parsia patja kiinni jotta oljet pysyivät patjan sisällä. Lopulta yhden aikoihin yöllä alokkaat pääsivät nukkumaan. Aamureippailu alkoi seuraavana aamuna kuudelta, suuntana saaren toinen ranta ja aamupesu meressä. Tämän jälkeen palattiin taas hölkäten kasarmille, järjestettiin kaappi, sijattiin vuode ja siirryttiin ruokalaan aamupalalle. Näin siis kahdentoista tuuman kasarmilla. Kuuden tuuman kasarmilla toimet olivat kutakuinkin samat, mutta heillä oli sekä aamupalalle, lounaalle, päivälliselle että iltapalalle joka kerta kahden kilometrin matka kasarmin sijaitessa kaukana ruokalasta, sillä käytössä oli vain toinen saaren ruokaloista.

Kaukainen kohde

Örö on aina ollut kaukaisen ja eristetyn linnakkeen maineessa. Utö on huomattavasti kauempana mantereesta, mutta Utössä asuvat siviilit ovat muodostaneet tarpeellisen vastakohdan linnake-elämälle. Erityisesti tällä on ollut merkitystä varusmiesten viihtymiselle. Örössä sen sijaan asuttiin täysin erossa muusta yhteiskunnasta, ja etenkin syksyn ja talven pimeys saarella koettelivat toisinaan ihmisten luontoa. Toisaalta moni on viihtynyt Örössä erittäin hyvin ja muistelee saarella vietettyjä vuosia lämmöllä. Olot Örössä olivat melko vaatimattomat, näin ainakin useimmat tuntuivat siirrosta kuultuaan ajattelevan. Toisinaan Öröhön komennettaville kuvailtiin sitä paikaksi, jonne joutuessaan ”saa kaiken toivon heittää”. Eräs Öröhön siirron saanut kapteeni oli 1920-luvun alussa täysin alamaissa, sillä hän kuvitteli menevänsä saarelle missä ei todellakaan ole mitään. Saavuttuaan linnakkeelle hän huomasi siellä olevan upseerikerhon, sähkövalot, biljardin, sekä pianon. Mieliala kohosi kummasti ja myöhemmin hän tunnusti joukko-osastoon tulonsa olleen merkkitapauksen. Moni on hänen jälkeensä kokenut saman ilahtumisen, saari lumoaa helposti kauneudellaan. Nykypäivänä myös yhteydet mantereelle ovat toista luokkaa.

Örö tänä päivänä

Örön pitkä taival sotilassaarena alkoi kokea lopun alkua 2000-luvun alkupuolella. Viimeinen saapumiserä linnakkeelle tuli tammikuussa 2005. Tämän jälkeen Örössä järjestettiin vielä lukuisia harjoituksia ja leirejä. Samaan aikaan matkailu alkoi ottaa ensiaskeleitaan saarella, sen mahdollisti paikallisten matkailuyrittäjien ja Puolustusvoimien yhteistyö. Vuonna 2015 Örö liitettiin osaksi Saaristomeren Kansallispuistoa ja saari avautui koko laajuudessaan matkailulle. Saaren lumovoima vetää vuosittain kymmeniä tuhansia kävijöitä aiemmin suljetulle sotilassaarelle.  

Teksti: Johanna Pakola