Oiton miinavarasto

Vesimatka maailman kauneimpaan saaristoon alkaa Lahdenpohjan vuonomaista saaristoväylää pitkin. Kilometrien matkalla molemmin puolin väylää avautuu männikköistä, vesirajassaan lehtimetsää kasvavaa saaristoa lahdelmineen. Laatokan puolustajien tykkilautat tukeutuivat näiden saarten suojaan. Oiton saari näkyy kahdeksan kilometrin saaristomatkan jälkeen oikealla. Aikanaan saarella oli miinavarasto. Tarkemmin sanottuna miinavarasto oli aivan Oiton saaren länsipuolella olevassa pienemmässä Mölsänsaaressa. Tämä nimi löytyy kuitenkin vain suurimittakaavaisista kartoista. Yleensä aina puhutaankin Oiton miinavarastosta.

RT 3:n miinavarasto oli aivan alkuvuosina, marraskuuhun 1926 asti, Valamon luostarin omistamissa rakennuksissa Puutsaaressa. Siirtoa Oittoon suunniteltiin kyllä jo aiemmin, mutta rakennustöiden viivästyttyä asiaa ei saatu toimeksi. Viimeinen sysäys siirtoon saatiin kesällä 1925, kun Puutsaaressa paloi luostarin omistama kaksikerroksinen rakennus, johon miinavarikon henkilökunta oli majoitettu. Yleisesikuntaeverstiluutnantti Arvi Koljonen muistelee vuonna 1936 kirjoittamassaan esitelmäsarjassa, että tulipalon aikana sattui puhaltamaan sellainen tuuli, että miinat jäivät sen yläpuolelle. Vain suotuisa tuuli sangen todennäköisesti pelasti silloin sekä miinat että Puutsaaren.

Oiton varaston laituri oli suojaisessa ja vesiväylältä vaikeasti havaittavassa paikassa. Laiturista on jäljellä tukeva betoniosa ja sen vieressä ränsistynyttä puuta. Sisemmälle saareen betoniseen varastoon johtavat miinakiskot ovat osin jäljellä. Itse miinavarasto on lujaa tekoa ja kutakuinkin ehjä edelleen. Kooltaan 45 x 20 metrisessä varastossa on kaksi suurta pääovea. Miinoja varastoitiin kahteen kerrokseen pitkille betonisille varastohyllyille. Eero Auvisen mukaan Oiton miinavaraston rakenteet ovat lähes tarkalleen samaa tyyppiä kuin Kirkonmaan ja Melkin varastojen. Miinoja on myös lastattu ja kuljetettu samalla periaatteella: miinat kuljetettiin kiskoilla kulkevassa vaunussa varaston ja aluksen välillä.

Venäläistä tekoa oleva betonipylväinen kaksois-piikkilanka-aita ympäröi nykyisin Oiton entistä miinavarastoa. Miinavaraston rakennuksiin on kuulunut suomalaisten tekemä puurakennus, jonka päälle uudet isännät ovat jostakin siirtäneet hirsirakennuksen rungon. Saunan ja parin muun rakennuksen pohjat ovat näkyvissä. Rannassa lojuu erilaista rojua, mm. teräksinen hinattava polttoainesäiliö. Saaren korkeimmalle paikalle sijoitettu tuhansien litrojen vetoinen metallinen vesisäiliö on kauas näkyvä erikoisuus. Vesisäiliöstä on johdettu putket talousrakennuksiin. Säiliössä olevan vuosiluvun perusteella näyttäisi, että Oitto on suomalaisten lähdettyä ollut käytössä ainakin 1960-luvulle.

Teksti: Erkki Marttila