Mökerikkö

Mökerikkö sijaitsee Valamon saaristosta lounaaseen noin 13 kilometriä, suunnilleen Valamon ja Heinäsenmaan puolivälissä. Saari on Heinäsenmaan tapaan hiukan pitkänomainen koillinen – lounas -suunnassa. Saari on noin kilometrin pituinen, leveydeltään puolisen kilometriä. Vuodelta 1929 olevan kartan mukaan saaren alava eteläosa kasvaa pensaikkoa, korkeampi keski- ja pohjoisosa mäntymetsää. Vanhassa kartassa saaren korkeimmalle kohdalle on merkitty kolmiomittaustorni ja korkeusluvuksi 20,3 metriä. Pohjoisen lahdelman rannalle kartantekijä on piirtänyt muutaman rakennuksen. Tämä viittaisi luonnonsatamaan. Mökerikkö oli aikanaan Valamon luostarin kalastussaari. Myrskyllä saarelle oli kuitenkin mahdotonta rantautua.

Mökeriköä alettiin varustaa vankityövoimalla juhannuksen aikaan vuonna 1918. Majuri Väinö Svanström raportoi esimiehelleen kesäkuussa 1919: ”- – Patteri n:o 3 Mökeriköllä on varustettu kahdella 75 mm laivatykillä sekä yhdellä konekiväärillä. Patterille on tehty rintasuojus kivestä ja maasta sekä ammuslokeroita– Mökerikön patteri on (sijainniltaan) erinomainen, koska Laatokka tämän patterin kohdalla ainoastaan lyhyen aikaa talvesta on jäässä. Miehistö, nyt ainoastaan 10 miestä, asustaa hyvin puutteellisessa mökissä saarella, asunnossa ei ole edes uunia ja on miehistö tällä saarella hyvin kurjassa asemassa – -.”

Mökerikön kuuden tuuman patterin louhintatyöt aloitettiin vuonna 1920. Ensimmäinen Canet- tykki asennettiin paikoilleen seuraavan vuoden kesällä ja toinen vuonna 1923. Kevyt patteri jätettiin poikkeuksellisesti myös paikoilleen. Molempien pattereiden pääampumasuunta oli kaakko. Kevyeltä patterilta voitiin ampua täysympyräsektoriin ainakin yhdellä tykillä. Raskaalle patterille sen sijaan jäi koilliseen Valamon saariryhmän suuntaan noin 1000 piirun katve. Betoninen tulenjohtoasema aiheutti katveen mainitussa suunnassa. (Suomen tykistön nykyisin käyttämä piiru on 1/6000 täydestä kulmasta. Aiemmin on käytetty myös muita, 6000-jakoisesta hieman poikkeavia piiruja. Yksi aste on noin 16 piirua).

Jatkosodan aikana Mökerikössä oli kevyt patteri. Kalustona oli 75 mm:n kenttätykit. Pitkinä jatkosodan vuosina vartiopalvelus pienillä ulkosaarilla ei ollut miellyttävää. Puhdetyöt antoivat elämään ylimääräistä sisältöä. Mökerikkö tuli tunnetuksi omatekoisista soittimistaan. TK-toimittaja Lauri Lamminmäki kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä syyskuussa 1943: ” – – Saarella on mainio orkesteri, joka syyssuven iltoina voi kerääntyä pihakallioille lottansa johdolla pitämään serenaadia. Soittimet ovat tietysti omatekoisia. Orkesterin esitykset aiotaan lähitulevaisuudessa levyttää – -.”

Kolmella Laatokan saarella on nykyisin pelottava maine. Heinäsenmaa, Vossonoi ja Mökerikkö olivat pitkään kiellettyä aluetta. Saarilla suoritetuista kokeista liikkuu vielä tänäkin päivänä monenlaisia huhuja. Juha Taskinen on runollisessa kirjassaan Laatokan seitsemän merta kuvannut käyntiään Mökerikössä vuonna 1993 :  ” – – Sen sijaan Mökerikkö oli pelottava– Tunnustelin joka askelella jalkojen alla maata. Pienikin outous sai pelkäämään, että nyt astun miinaan– Mäen päällä rojotti tykinlavettien luurankoja. Sirpaleita, ruostunutta rautaa, ampuma-aukkoja ja uumeniin kulkeutuvia tunkkaisia käytäviä– Tämä hylätty saari ei ollut kenenkään suojeluksessa, pikemminkin itse paholaisen hallinnassa – –.”

Vuoden 1943 TK-reportaasi Mökerikön soittokunnasta on hieman propagandan makuinen. Vain tuuli soittaa surumielistä virttään Mökerikön rannoilla keväällä 2001. Huolella rakennettu vanha rannikkolinnake on ankeassa tilassa. Mökerikön saari on tyhjä ja osin palanut. Ainuttakaan rakennusta vanhoja linnoitteita lukuunottamatta saaressa ei ole. Tosin saarelta löytyy myös mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Vain rautoja rantakallioissa on jäljellä Mökerikön laiturista, johon vain pienet yhteysalukset muinoin kiinnittivät. Laiturialueen kupeessa on taulu, jossa tuskin havaittava teksti ”Sapresonnaja zona” (kielletty vyöhyke). Vain kivijalat ja tiilikasat kertovat laiturin lähellä olleesta kasarmista ja parista muusta rakennuksesta. Entisen laiturialueen lähistöllä on vielä suuri bunkkeri, joka on molemmista päistään suljettu suurella kiviröykkiöllä. Suomalaiset rakensivat tämän bunkkerin 1930-luvulla. Merimiinojen ankkureita lojuu tämän bunkkerin suuaukon ulkopuolella. Bunkkerin lähellä on muovitaskuun laitettu pieni paperinen ilmoitus, joka kertoo venäjäksi: ”poseschenie territorij opaschna dlja vaschevo zdarovja” (kulkeminen alueella vaarallista terveydellenne). Paperilappusen varoittava viesti herättää tietenkin monia kysymyksiä raskaasti suljetun bunkkerin sisällöstä. Merimiinojen ankkureista voi päätellä Mökerikön olleen neuvostolaivaston koealueena. Bunkkeriin on kenties suljettu jotain laivaston ongelmajätettä. Vanhojen meritorjuntaohjusten hapetinaineet sekä eräät savutuksissa käytetyt kemikaalit ovat pahoja myrkkyjä.

Keskisaaren patterialue on kohtalaisen hyvässä kunnossa. Alun perin kuuden tuuman tykeille tehdyissä asemissa oli jatkosodan aikana 75 mm:n tykit. Avarien tykkipoteroiden pohjalla onkin pienet pulttikehät. Molempien tykkipoteroiden pohjalla on useita merimiinojen ankkureita. Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee, miten ja miksi nämä raskaat laitteet on tänne tuotu. Tykkiasemien miehistö- ja ampumatarvikesuojat ovat hieman kosteinakin kohtalaisen hyvässä kunnossa ja teräsovet paikoillaan.

Betoninen matala tulenjohtotorni on noin 100 metrin päässä tykkiasemista. Torni on huonossa kunnossa, mutta sinne pääsee eikä se ole erityisen vaarallinen. Kaksiosaisen rakohuoneen toista puoliskoa on käytetty majoittumiseen. Tähystysrakoon on viritelty lasit, huonetilaan muurattu pieni uuni ja rakennettu makuulaverit. Jäänee ratkaisematta, ovatko asialla olleet retkeilijät vai saaren vartiomiehistö. Aivan patterialueella ovat myös kevyen ilmatorjuntajaoksen säästöbetonista tehdyt asemat.

Sotien aikaisia lähipuolustusasemia löytyy Mökerikön saaren pohjoiskärjestä. Saaren eteläpäässä on useita betonoimattomia avoasemia. Eteläpäässä ovat myös alkuperäisen 75 mm:n patterin avoasemat. Toinen on säilynyt hyvässä kunnossa. Asema on 1920-luvun tuotantoa: siististi tehty mutta niukasti suojaava.

Mökerikön kalliorannoille on vaikea rantautua. Saattaa olla vieläkin vaikeampaa päästä rannasta ulos, jos tuuli äkisti nousee.

Teksti: Erkki Marttila