Miessaari

Miessaarella on mielenkiintoinen historia. Kirkonkirjojen mukaan saaressa on ollut asukkaita jo 1770-luvun alkuvuosina. Samoin kirkonkirjojen mukaan saaressa on 1700-luvulta alkaen ollut kirjoilla 186 henkilöä. Asukkaat olivat lähinnä kalastajia sekä heidän perheitään, renkejään ja piikojaan. Myö­hemmin saari myytiin Johan Söderströmille ja saareen ryhdyttiin rakentamaan kesähuviloita.

Ensimmäisen maailmansodan aikana helmikuussa 1915 hyväksyttiin Miessaaren linnoittaminen ja työt alkoivat heti. Viaporin linnoituksen maa- ja meririntamat yhdistyivät saarella sau­mat­tomasti toisiinsa. Saarelle pystytettiin mm. neljätykkinen 152/45 Canet-rannikkopatteri.

Myö­hemmin on usein puhuttu, että saari olisi pakkolunastettu Venäjän rannikkopuolustukselle, mutta näin ei ollut vaan saari ostettiin valtiolle vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Johan Söderströmin ja Hilma Söderströmin perillisiltä.

Miessaaren linnake ja sen kuuden tuuman patteri kuului Suomenlinnan Rannikkotykistöpataljoonan (vuodesta 1919 Rannikkotykistörykmentti 1, RT 1) kokoonpanoon jo syksyllä 1918. Saaressa oli ensin vartiomiehistö, kunnes patteri saatiin miehitettyä. Linnake toimi osana pääkaupungin rannikkopuolustusta sekä rauhan aikana että talvi- ja jatkosodassa.

Jatkosodan jälkeen mietittiin Miessaaren ja sen naapurilinnakkeiden Rysäkarin ja Kytön käyttöä. Erilaisia ratkaisuja suunniteltiin, kunnes syksyyn 1945 mennessä päädyttiin koulutuksen kes­kittä­misestä Miessaareen. Siirrot pantiin toimeen tammikuussa 1946 siten, että Miessaareen voitiin 1946 tammikuussa ottaa noin 100 alokasta.

Suomenlinnan Rannikkolinnakkeisto (entinen RT 1) sai vuonna 1952 takaisin entisen nimensä RT 1. Joukko-osas­toon perustettiin kaksi patteristoa. II Patteriston pääsijoituspaikka oli Miessaari. Patte­risto toimi vuodesta 1952 alkaen ensin kokei­luluonteisena rannikkopataljoonan tapaan. Patteristoon kuului Miessaaren linnakkeen lisäksi Kytön ja Rysäkarin vartiolinnak­keet. II Patteristo nimettiin 1955 virallisesti Rannikkopataljoonaksi. Rannikkopataljoona käytti myös Rysäkaria harjoitus­ammuntoihin. Lisäksi Merisotakoulu käytti Miessaari–Rysäkari–Kytö-aluetta ampumaleiri­toiminnassaan.

Rannikkopataljoonassa kokeiltiin ja kehitettiin taistelutoimintaa saaristossa ja rannikolla talvi- ja jatkosodassa saatujen kokemusten perusteella. Pataljoonaan kuului ensin tukikomppania ja alussa toiminta oli suhteellisen alkeellista, mutta mm. aluskaluston kehittyessä saatiin toimintaan enem­män puhtia. Kun Rannikkopataljoonaan perustettiin myös jääkärikomppania, voitiin har­joitukset muodostaa monipuolisemmiksi hyökkäävine jääkäriosastoineen, joita tukikomppanian kranaa­tin­heittimet ja panssarintorjuntatykit tukivat. Heittimille ja tykeille rakennettiin tuliasemat liikkuviin aluksiin.

Rannikkopataljoona muuttui vuonna 1960 itsenäiseksi jouk­ko-osastoksi, nimettiin Rannikko­jää­käripataljoonaksi ja siirrettiin Obbnäsiin. Kun Rannikkopataljoona muutti Miessaaresta pois, tarvittiin saareen vartiopäällikkö ja lämmittäjä. Linnak­keiden lämmittämisessä, myös vartiolinnakkeiden, oli siihen ai­kaan paljon työtä. Saaressa asui jonkin aikaa pariskunta, jotka lähinnä toimivat lämmittäjinä, mutta muuttivat aika pian pois. Vuonna 1963 Engblomin perhe muutti Miessaareen, mies Kurt vartiopäälliköksi ja vaimo Ulla virallisesti lämmittäjäksi. Kurt kuitenkin hukkui vuonna 1973. Sen jälkeen Ulla hoiti lämmittäjän tehtäviä jonkin aikaa.

1960-luvulla Miessaari oli ahkerasti käytössä ensin Merisotakoulun ja myöhem­min myös vuoden 1969 jälkeen Rannikkotykistökoulun leiri­saarena. Leirejä oli perintei­sesti kolme kertaa vuodessa, ja ne kestivät kaksi viikkoa kerrallaan. Saaressa järjestet­tiin myös useana vuonna jonkinlaisia kursseja. Vartiopäälliköinä ovat toimineet Engblomin pojat ja vävy. 1980-luvun lopulla Miessaareen pys­ty­tettiin 130 mm:n rannikkopatteri sekä ilmatorjuntaohjuspatteri mallia 1979. Ilmatorjun­taohjus­patterista on jo luovuttu, Miessaaren käyttö on vähitellen vähentynyt, viimeinen vartiopäällikkö on jo siirtynyt eläkkeelle ja saaren käyttö kesänviettopaikka on loppunut. Saarta käyttää nykyisin lähinnä Merisotakoulu ja Rannikkoprikaati ja valvonta hoidetaan sotilaspoliisien ja valvontaelektroniikan yhteistyönä.

Teksti: Ove Enqvist