Mantsinsaari

Rannikkopattereita on Mantsinsaarella eri aikoina ollut kolmessa eri paikassa. Valamon Saariaseman nimellä lyhyen aikaa toimineeseen yksikköön kuuluivat Patteri numero 6 eli Mantsinsaari läntinen (Peiponen) sekä Patteri numero 7 eli Mantsinsaari eteläinen (Heinäluoto). Peiposen suuri kylä sijaitsi Mantsinsaaren länsirannalla. Mantsinsaarelaisten enemmistö oli sukunimeltään Peiposia. Heinäluoto puolestaan on pieni majakkasaari aivan Mantsinsaaren eteläpuolella.

Yleisesikuntaeverstiluutnantti Arvi Koljonen muistelee vuonna 1936 laatimassaan esitelmäsarjassa, että Peiposen ja Heinäluodon pattereille asetettiin vartiomiehitys kesäkuun lopulla vuonna 1918. Heinäluotoon sijoitettiin heti kesällä kaksi 75 mm laivatykkiä ja niitä varten 120 kappaletta ampumatarvikkeita. Peiposen patterin 75 mm tykit jätettiin talveksi lumen alle ja asennettiin paikoilleen vasta seuraavana kesänä. Peiposen patterin vartiomiehet asuivat Peiposen talossa, Heinäluodon vartiomiehistö puolestaan asui majakkahenkilöstön talossa.

Pääosa Laatokan pattereista uusittiin vuosien 1920-1923 aikana. Mantsinsaaren lounaisrannalle sijoitettiin 2-tykkinen Canet-patteri. Peiposen ja Heinäluodon patterit purettiin ja tykit evakuoitiin. Jomman kumman patterin tykit asennettiin torpedovene S 2:een, joka upposi Porin edustalla syksyllä 1925. Arvi Koljonen pohtii esitelmässään kevyen kaluston purkamista: ”Tutustuttuani tätä esitelmää laatiessani vanhempiin suunnitelmiin on minusta ruvennut tuntumaan siltä, että alun perin ei ole ollut tarkoitus jättää 75 m/m tykkejä Konevitsaan tai Mökerikköönkään, vaan ne ovat vain sattumalta jääneet purkamatta tai olisiko niin, että muut tulivat sattumalta puretuksi. Peiposen patterin purki kyllä allekirjoittanut ja se on yksi niitä harvoja nuoruudensyntejäni, joita olen vilpittömästi katunut.”  Koljonen lienee tarkoittanut, että oli vaikea pysyä mukana ylemmän portaan suunnittelijoiden ajatuksenjuoksussa. Vuoden 1919 aikana nimittäin syntyi, eli ja kuoli useita suunnitelmia Laatokan puolustuksen järjestämiseksi. Talvisota osoitti aikanaan, että Mantsinsaareen olisi epäilemättä kannattanut jättää enemmänkin kalustoa.

Heinäluodon ja Peiposen patterien tiedetään ainakin kerran olleen tulenavausvalmiudessa. Arvi Koljonen muistelee, että syksyllä 1919 eräs venäläinen alus oli ajellut aika-ajoin sammutetuin valoin Valamon ja Mantsinsaaren välisillä vesillä ja käynyt myös Heinäluodon ja Peiposen patterien sektoreissa. Tulta ei pattereilta kuitenkaan oltu voitu avata syyspimeään yöhön, koska valonheittimet puuttuivat.

Jatkosodan aikana kevyt patteri sijoitettiin uudelleen Heinäluotoon. Kalustona oli neljä 75 mm:n kanuunaa.

Mantsinsaaren varsinainen patteri rakennettiin Lonkoinniemeen, saaren lounaisosaan vuonna 1921. Siihen kuului aluksi laiturin lisäksi betoninen kahden tykin avoasema, upseerien asunto, kasarmi sekä joitakin talousrakennuksia. Mantsinsaaren kasarmi rakennettiin poikkeuksellisesti hirrestä. Muiden linnakkeiden kasarmit ja usein myös asunnotkin rakennettiin yleensä ensopahvista.  Patterin kasarmi sekä asuin- ja huoltorakennukset sijaitsivat idyllisesti Härkämäen kylän siviiliasutuksen ja peltotilkkujen lomassa.

Mantsinsaaren kaksitykkisen patterin pääampumasuunnaksi ajateltiin ”oikeaoppisesti” laajaa Laatokan ulappaa, joka aukeni patterimäeltä lounaaseen. Tykkiasemat oli rakennettu tämän mukaisesti. Suunnitelmissa oli kuitenkin alun perin myös maa-ammunnat Lunkulansaareen, Salmin kirkonkylän pohjoispuolelle ja Uuksalonpäähän. Molemmilla tykeillä kyettiin ampumaan näille patterin takasektorin alueille.

Talvisodan syttyessä Salmin Lohkoon kuului Mantsinsaaren rannikkopatteri sekä Uuksalonpään ja

Lunkulansaaren kenttätykkipatterit ja yksi jalkaväkikomppania. Mantsinsaari, Lunkulansaaren pohjoisosa ja Uuksalonpään eteläosa pysyivät suomalaisten hallussa rauhantekoon asti. Ne muodostivat vihollisen sivustassa, itse asiassa lähes selustassa olevan puolustusaseman, joka kulutti ja sitoi tehokkaasti vihollisjoukkoja. Mantsinsaaren rannikkopatteri ampui talvisodassa putkensa täysin loppuun. Mantsinsaaren linnakkeen päällikkönä taistelujen raskaimpina aikoina oli kapteeni Tuovi Mäkeläinen. Everstiluutnantiksi ylennyt Mäkeläinen kaatui jatkosodan loppupuolella Uhtualla. Lauri Immonen on kuvannut Mantsinsaaren taisteluja vuonna 1966 ilmestyneessä kirjassaan ”Kaksi tykkiä.”  Mantsinsaaresta jouduttiin lähtemään välittömästi Moskovan rauhan tultua voimaan 13.3.1940 klo 11.00. Sotilasmestari Tauno Seppä loi uransa asemestarina Laatokan rannikkotykistössä. Hän muistelee tilannetta: ”Matsinsaaren 152 mm:n Canet 2. tykki jouduttiin luovuttamaan venäläisille putki räjäytettynä, putkentyngän sojottaessa kohti taivasta. 1. tykki ehdittiin purkamaan. Tavallisesti tykki puretaan viiteen osaan. Kilpi painoi yli tonnin. Putki painoi 5,4 tonnia ja oli yli viiden metrin pituinen. Putki jäi kuljetusvaikeuksien takia jäälle saaren rantaan.”

Jatkosodan aikana Mantsinsaareen sijoitettiin myös kaksitykkinen Canet-patteri. Tuuloksen maihinnousun jälkeen neuvostojoukot etenivät nopeasti Aunuksen rannikolla. Mantsinsaaren puolustajat olivat jäämässä jälleen vihollisen selustaan. Tämän vuoksi Mantsinsaaresta luovuttiin 6.7.1944. Irtautuminen tapahtui taistelun alla: toista tykkiä jo purettaessa toinen jatkoi vielä tuli-iskujaan mantereelle.

Nykyään Mantsinsaaren patterialueelle pääsee tarpomalla runsaan viiden kilometrin matkan vanhalta laiturilta tiepohjia myöten entisten kyläniittyjen kautta Härkämäen talottomaan kylään. Tie on traktorilla ajettavaa. Lunkulansaaren väki käyttää niittyjä karjansa laiduntamiseen. Mantsinsaaren länsirannalta patterialueelle on puolisen kilometriä. Lonkoinniemen ranta-alueella on lähipuolustusasemia ja piikkilankasykkyröitä.

Arvo Kokko on kuvannut vuonna 1950 ilmestyneessä kirjassaan ”Mantsi, Järisevä, Koivisto. Karjalan kuulut linnakkeet”  Mantsinsaareen talvisodan aikana tehtyjä lentopommituksia. Kirjan yksi luku onkin nimeltään ”Mantsi yritettiin tuhota ilmasta”. Mantsinsaaressa kävijälle asia havainnollistuu mieliinpainuvasti, kun on rämpinyt pari sataa metriä länsirannalta patterialueelle päin. Suunnattomiin lentopommien kraatereihin törmää etsimättä. Vettä täynnä olevien pomminkuoppien reunoilla kasvaa kymmenmetrisiä ikikuusia. Lentopommien ballistisia kärkikartioita ja vääntyneitä pommin kuoria lojuu siellä täällä.

Vanha patterialue kohoaa kymmenmetrisen maajyrkänteen päällä keskellä sankkaa aarniometsää. Patterin itäpuolella avautuu niittyalue. Vuosikymmeniä sitten armottoman tulituksen kohteena ollut patteri nukkuu ikiuntaan aarniometsän ja niityn rajassa.

Mantsin patterin 50 metrin välein olevat tykkiasemat ovat lähes ehjät. Tykkien pulttikehät ovat paikoillaan. Kantalinnoitetut miehistö- ja ampumatarvikekasematit, joissa sijaitsi myös patterin puhelinkeskus, ovat suhteellisen ehjiä ja tyhjiä. Puhelinkeskushuoneesta löytyy ruostunut ristikytkentäteline. Seinässä olevien kaapelien läpivienneissä näkyvät vielä merkinnät kaapeleiden käyttötarkoituksesta. Yllättäen erään huoneen pimeästä nurkasta löytyy kuuden tuuman Canet-tykin varaosa: parisataakiloinen kannustappi. Onko se unohtunut tänne vai  onko se jätetty tarkoituksella? Suojatilojen käytävillä on kiviröykkiöitä ja muutamat teräsovet ovat jumiutuneet kivien painosta paikalleen. Suojatiloissa liikkuminen on  tämän vuoksi hieman vaarallista. Tykkiasemien kanssa samassa rintamassa oleva betoninen tulenjohtoasema on saanut useita osumia. Tulenjohtoasemaan pääsee sisälle, mutta se on vaarallinen.

Paikallinen väki on kaivanut maasta ylös linnoitteista maastoon lähteneitä kaapeleita.  Kaapeleista on jäljellä pyörölanka-armeeraus: kuparisäikeet on revitty ja myyty pois. Tuttu näky: kupari on otettu talteen kaapeleista kaikilla muillakin vanhoilla pattereilla.

Härkämäen kylä on sijainnut patterialueen itäpuolella. Niityllä on laiduntanut karjaa ainakin vielä pari vuotta sitten. Niittyheinää on ilmeisesti myös korjattu talteen. Niitylle ja itse asiassa aivan patterialueelle tulevaa tietä on tämän vuoksi käytetty. Mantsinsaaren vanha kasarmi niityn toisella puolella on yllättäen jäljellä! Rakennus on kaunis, vaikka on jo osin sortunut. Rakennus toimi alkuaan kouluna. Se siirrettiin nykyiselle paikalleen 1920-luvun alussa. Lähes vuosisadan ikäinen, taidolla lujasta puusta tehty hirsisalvos uhmaa edelleen aikaa. Muista kasarmialueen rakennuksista löytyy vain kivijalkoja.

Pienen pieni Repoluoto sijaitsee Mantsinsaaren pohjoiskärjestä jokseenkin tasan kahdeksan kilometriä länteen. Mitättömän kokoinen luoto kuuluu pohjoisen Laatokan yli ulottuvaan saariketjuun, joka suljettiin tarkoin jatkosodan aikana. Repoluotoon asennettiin kaksitykkinen 75 millimetrin Canet-patteri.

Teksti: Erkki Marttila