Lehtinen

Lehtisen saarella Loviisan edustalla on pitkä tausta viranomaiskäytössä. Luotsien lisäksi saarella on toiminut puolustusvoimat. Lehtisessä aloitettiin vuonna 1939 kahden kaksitykkisen 152 mm Canet-patterin rakennustyöt. Lehti­sen tehtävänä oli suojata Pellingin saaristoon, Loviisaan ja Pyhtäälle johtavia tuloväyliä. Jatko­sodassa tilanne rannikolla muuttui aika lailla, ja Lehtisen linnakkeen vahvuutta vähennettiin 1941 alkaen. Tykit siirrettiin myöhemmin muualle.

Jatkosodan jälkeen annettiin 13.3.1945 käsky, jolla mm. Lehtisistä tehtiin vartiolinnake ja se varustettiin samana keväänä kaksitykkisellä 120 mm Vickers-patterilla[i]. Samana vuonna merivarti­o­asema muutti Orrengrundista Lehtisiin toimien siellä vuoteen 1960 saakka[ii].

1950-luvun alussa 120 mm patteri poistettiin ja Lehtisen ainoaksi tehtäväksi jäi tilapäisen me­­ritähystyksen suorittaminen. Joukko-osaston, Haminan Rannikkolinnakkeiston, komentaja esit­ti vartiohenkilöstön poistamista ja siirtämistä muihin tehtäviin[iii]. Lehtinen siir­rettiin RT 1:n alaisuuteen vuonna 1952. Saaren ei vuoden 1954 rannikko­tykistön sodan ajan kokoonpanossa suunniteltu uutta patteria, mutta katsottiin, että sinne kuitenkin voisi sijoittaa kaksitykkinen 152 mm patteri, joka asennettiin vuonna 1967[iv]. Patteri oli harvakseltaan käytössä harjoituksissa, kunnes puolustusvoimat luopui saaresta.

 
Lehtisen linnake-elämään liittyy erikoinen piirre, jota ei ollut muilla linnakkeilla. Jatko­so­dan jälkeen perustettiin ns. maanlunastuslautakuntia, joiden tehtävänä oli perustaa uusia tiloja sotien aikana tilansa menettäneille. Ruotsinpyhtään, Lapinjärven ja Liljendalin kunnan lunastuksia varten ase­tettu kolmas maanlunastuslautakunta alkoi perustaa tiloja 1946 ja suunnitteli, että yksi lunas­tet­tavaksi suunniteltu alue olisi osa Lehtisen linnaketta, koska jokaiselle tilalle tarvittiin ulko­meri­ka­lastusta varten oma pieni palsta kalamajan rakentamista varten. Merivoimat vas­tusti voi­makkaasti lu­nastamista, mutta lopputuloksena oli kuitenkin se, että Lehtisestä luovutettiin siitä huolimatta tietty alue kalas­tus­tukikohdaksi ja alue jäi perintönä myös alkuperäisten omistajien jäl­keläisille[v].

Linnake hiljeni jatkosodan jälkeen, mutta säilyi pitkään harjoitusalueena kaksine 152-T-tykkeineen. 2000-luvun alussa saari luovutettiin metsähallitukselle.

Teksti: Ove Enqvist

[i] Tirronen, Uolevi: Kotkan Rannikkopatteristo 1918-1993, Rannikkoupseeriyhdistys 1994, s. 115, 119
[ii] Illman, Lars: Söderby i storm och stiltje. En berättelse om en lotsby och hafvet där utanför, omakustanne, Lovisa 1999. 1999, 117, 120
[iii] Tir­ronen 1994, 193
[iv] Leivo, Teemu: Kiinteän rannikkotykistön uudelleenryhmittäminen Pariisin rauhansopimuksen
jälkeen, teoksessa Sotahistoriallinen vuosikirja 18, Sotahistoriallinen seura ja Sotamuseo, Helsinki 2000.
[v] Enqvist Ove, Kellä saaret ja selät on hallussaan… Maanpuolustuskorkeakoulu 2007, 253–254