Kyminlinna
PUOLUSTUSVOIMAT
1700-luvun lopulla muotonsa saanut Kyminlinna on kokenut monia vaiheita. Rannikkotykistön katsotaan aloittaneen toimintansa siellä 1930-luvun lopulla, jolloin Kyminlinnaan sijoittui sotilaspiirin ja rannikkojoukkojen huolto-osastoja.
RANNIKKOUPSEERIYHDISTYS
Moskovan välirauha edellytti kaikkien 120 mm suurempien tykkien poistamista rannikkolinnakkeilta. Yhtenä varastointipaikkana toimi Kyminlinna, jonne varastoitiin Pernajan itäpuolelta poistettua kalustoa. Alueelle perustettiin Merivoimien Keskusvarikko 2. Tykkikaluston rajoitukset poistuivat vuonna 1947 ja tämän seurauksena vuonna 1949 Merivoimien Keskusvarikko 2 lakkautettiin. Varikon käytöstä vapautuneisiin tiloihin Kyminlinnaan siirtyi 1.4.1950 mennessä Haminan Rannikkolinnakkeiston esikunta ja esikuntakomppania. Myöhemmin alueelle siirtyi lisää toimijoita. Haminan Rannikkolinnakkeiston siirryttyä Kyminlinnaan käynnistyi alueella kunnostustöitä niin linnoituksen kuin rakennusten osalta.
RANNIKKOUPSEERIYHDISTYS
RANNIKKOUPSEERIYHDISTYS
Kyminlinna ei itsenäisen Suomen aikana ole joutunut sotatoimien kohteeksi, mutta suuri murhenäytelmä oli lähellä vuonna 1978. Tuolloin varusmies sytytti ammusvaraston tuleen ja räjähdys vaurioitti useita rakennuksia, henkilövahingoilta vältyttiin kuin ihmeen kaupalla.
Kyminlinnan kohtaloa sotilaallisesta näkökulmasta alettiin pohtia 1980-1990-lukujen taitteessa. Suunnitelmissa oli siirtää sotilastoiminta pois linnoituksesta. Orastavien suunnitelmien seurauksena oli alueen kehittämisen ja kunnostuksen täydellinen lamaantuminen. Päätös Kyminlinnan alasajosta tehtiin vuonna 2002 ja 1.5. 2005 laskettiin sotalippu viimeisen kerran alas Kyminlinna salosta.
PUOLUSTUSVOIMAT
PUOLUSTUSVOIMAT
Linnoituksen kunnostaminen virisi henkiin 2000-luvun alussa pääpainon ollessa maisemanhoidossa ja muurien sekä muiden rakenteiden kunnostuksessa. Kyminlinna tulevaisuus saattaa muodostua kiinnostavaksi: alueella on syntymässä uudenlaista kulttuuritoimintaa ja Kyminlinna valleilla puhaltavat suotuisat muutoksen tuulet.
Lähteet: Pääasiallisena lähteenä on käytetty Teemu Leivon laatimaa kirjoitusta, jonka voit kokonaisuudessaan lukea alla olevasta linkistä.