Konevitsa

Konevitsan eteläpatteri

Luostarisaaren eteläkärjessä oli kaksi patteria, kevyt ja raskas. Kevyen kaksitykkisen 75 mm:n patterin tykit asensi paikoilleen ruotsalainen tykkimestariryhmä kesäkuussa 1918. Tykeillä suoritettiin myös onnistunut koeammunta.

Kapteeni Väinö Svanström oli tullut III Rannikkotykistöpataljoonan komentajaksi maaliskuussa 1919. Kesäkuussa hän suoritti Rannikkotykistörykmentti 3-nimiseksi muuttuneessa joukossaan perusteellisen tarkastusmatkan. Sen perusteella syntyi huolellinen rannikkotykistön päällikölle osoitettu raportti. Konevitsan eteläpatterista Svanström raportoi: ”Konevitsan patteri n:o 9 saman saaren eteläniemellä, varustettu kahdella 75 m/m laivatykillä, puolustaa itse saarta sekä ranta-aluetta Sortanlahden ja Konevitsan välillä. Patteri on heikonpuoleisesti rakennettu, kuitenkin on patteri omin voimin rakentanut maa-rintasuojuksia hirsivahvikkeineen. Patterin vieressä on vahtitupa, jossa miehistö voi oleskella, mutta itse kasarmi sijaitsee 2½ km patterista. Puhelinjohto löytyy patterin ja patteriston välillä. Patterin vieressä on tähystysasema korkeassa puussa; patteri on taistelukuntoinen.”

Kevyt kaksitykkinen patteri sijaitsi Konevitsan saaren kaakkoisimmassa nimessä. Niemestä esiintyy kartoissa sekä nimi Kiviluoto että Kivisaari. Raskas, vuonna 1919 rakennettu patteri sijaitsi toisella niemekkeellä noin 300 metriä kevyestä patterista itään. Sekä raskaan että kevyen patterin perussuunta oli suurin piirtein eteläkaakko. Niemien päihin sijoitettujen patterien ampumasektorit olivat verraten laajat. Katvetta kummallakin patterilla oli varsinaisesti vain takamaasto eli Konevitsan saaren suunta.

Ennen 1930-lukua oli tavallista, että rannikkopatterilla oli takakatveita. Vaikka kiinteitä rannikkotykkejä saattoikin suunnata 360 astetta eli täysympyrän, oli patterien perussuunnan vastakkaisella puolella usein metsää, kallioita tai rakennuksia. Patterilla oleva tähystysasema oli tavallisesti myös rakennettu siten, sieltä saattoi johtaa tulta vain edessä avautuvalle merialueelle. Venäläisiltä perityt Canet-tykit olivat alun perin sellaisia, että maksimikorotus oli noin 30 astetta, mikä tietenkin synnytti laajat katveet, ellei tykkiä sijoitettu saaren korkeimmalle kohdalle, kuten esimerkiksi Mökerikössä tehtiin. Canet-tykkien joustolaitteet käännettiin tykin yläpuolelle 1930-luvun alkupuolella. Näin tykinputkea voitiin suunnata pystysuunnassa lähelle 45 astetta. Kantama lisääntyi ja myös maastoesteiden merkitys väheni. Kuuden tuuman pattereiden kyky nimenomaan maa-ammuntoihin lisääntyi oleellisesti.

Konevitsan Eteläpatterin alue pakkolunastettiin luostarilta heti 1920-luvun alussa. Itse patterialueelta noin 800 metriä pohjoiseen sijaitsi Konevitsan varuskunnan ampumarata. Eteläpatterin alue olikin Konevitsan varsinainen koulutusalue. Se oli erotettu muusta saaresta aidalla.

Konevitsan Eteläpatterin alueelle pääsee helposti kävelemällä kauniin mäntyjä kasvavan hiekkarannan suuntaista tietä noin kaksi kilometriä. Vanha patterialue alkaa heti Marian skiitan jälkeen. Itse skiitta on ollut neuvostoaikana torpedovarastona ja siihen on tämän vuoksi tehty pahannäköisiä muutostöitä. Skiittaa on pyritty korjaamaan entiselleen. Viereinen, aikanaan puolustusvoimien asuntokäytössä ollut tiilirakennus on pystyssä mutta tyhjillään ja huonossa kunnossa. Vanhan kivääriampumaradan miltei umpeen metsittyneen linjan löytää läheisestä tiheiköstä.

Itse puukasarmista löytyy pusikkojen peittämät kivijalat. Sen sijaan upseerirakennus oli ainakin 2000-luvun alussa yllättäen pystyssä! Kyseessä lieneekin koko Laatokan rannikkopuolustuksen ainoa jäljellä oleva 1920-luvun alun puurakennuskantaa edustava rakennus. Kunniakkaita päiviä ja sotilaiden perheonnea nähnyt rakennus on tyhjillään.

Läntisemmässä niemessä sijainneen kevyen patterin rakenteita ei luotettavasti löydä hakemallakaan. Alueen soramaastoon on uusien isäntien aikana tehty lukuisia suurehkoja kaivantoja. Yksi kevyen tykin asema kuitenkin löytyy.

Raskas patteri sijaitsi itäisemmässä niemessä. Alueelle johtaa hyvä, kovapintainen tie. Itse patterialue niemen korkeimmalla kohdalla on nykyään hämmentävä näky. Paikkaa ei ensi katsomalta millään erota vanhaksi suomalaiseksi kuuden tuuman rannikkopatterin alueeksi. Patterimäki on rakennettu täyteen neuvostoajan koetoimintaan tarkoitettuja tiilirakennuksia. Alkuperäiset kuuden tuuman Canet-asemat ovat osin hävinneet. Niiden tilalle rakennettiin kesällä 1944 kantalinnoitetut kevyen tykkien asemat. Nämä tykkiasemat kasematteineen on muutettu koetoimintaan sopiviksi. Vanha luja suomalainen linnoite on kuitenkin kaikkien alueelta nykyäänkin löytyvien rakenteiden runkona. Molemmat tykkien pyöröasemat löytyvät helposti. Tykkien pulttikehiä sen sijaan ei löydy, koska asemien pohjille on asennettu suuria rakettimoottorien mittauksiin tarkoitettuja laitteita. Entisiä miehistö- ja ampumatarvikesuojia on käytetty muuhun tarkoitukseen. Osa niiden suomalaisvalmisteisista rautaovista on edelleen paikallaan.

Konevitsan pohjoispatteri

Konevitsan pohjoispäähän oli kesän 1918 suunnitelmien mukaan tarkoitus rakentaa kevyt patteri. Patterilla suoritettiin linnoitustöitä ja se sai numeronkin. Kevyet tykit jäivät kuitenkin lopulta asentamatta, koska vuonna 1919 päädyttiin raskaaseen kalustoon. Laatokan Puolustuksen komentaja kapteeniluutnantti Yrjö Roos raportoi syyskuussa 1918 Konevitsan pohjoiskärjen patterista numero 8 näin: ”Patterin rakentamista ei ole vielä aloitettu, mutta 1 kpl 75 m/m Patteritykkiä on valmis lähetettäväksi. Ainekset, puutavaraa tykinalustoja varten lukuunottamatta, ovat paikalla. Asuntoja on, mutta täytyy ne siirtää etäämmäksi patterista. Ainekset rakennusten sisustamista varten ovat paikalla. Sementti rintavarustuksia varten on myös paikalla.”  Uusi komentaja Väinö Svanström puolestaan raportoi asiasta kesäkuussa 1919: ” Konevitsan patteri n:o 8 saaren koillisella niemellä on jo osaksi rakennettu, mutta täytyy työ loppuun suorittaa ja varustaa 2:della 75 m/m laivatykillä – -. Tämä patteri yhdessä patterin n:o 9 kanssa suojaa Konevitsan sekä Sortanlahden tärkeän sataman.”

Raporttien valossa lievästi vetämättömältä näyttävä kevyen patterin varustelutyö jäi lopulta sikseen. Konevitsan varsinaiseksi pohjoispatteriksi tuli kaksitykkinen 6 tuuman Canet-patteri. Sen tykit kuljetettiin paikalle myöhäissyksyllä 1919. Patteri saatiin ampumakuntoon seuraavan vuoden keväällä. Pohjoispatterin ampuma-ala oli kunnioitettavan laaja etenkin, kun otetaan huomioon, että tykit oli sijoitettu venäläisittäin suoraan rintamaan aivan lähelle toisiaan. Pohjoispatterin perussuunta oli koillinen. Takasektoria yli luostarisaaren ei ollut.

1930-luvun suomalaisessa topografikartoissa Konevitsan eteläpatterien alueen nimeksi on kirjoitettu Eteläinen. Pohjoispatterin alueen nimi puolestaan on Pohjoinen. Laakea, männikköä kasvava Konevitsan saari ei muutenkaan näytä nimien antajia suuremmin innoittaneen.

Nykyään Konevitsan Pohjoispatterille pääsee mainiosti kulkemalla luostarilta noin viiden kilometrin matkan saaren länsirantaa seurailevaa hyväkuntoista tietä. Tie kulkee läpi kauniin mäntymetsän ohi mielenkiintoisen Hevoskiven. Veneellä tulija puolestaan voi rantautua suoraan saaren pohjoisrannalla olevaan kauniiseen luonnonsatamaan. Entisellä Pohjoispatterin alueella toimii luostarilta vuokratulla alueella edelleenkin Moskovan Tiedeakatemian vaatimaton tutkimusasema. Alueella on myös runsaasti materiaalia muistuttamassa aikaisemmasta sotilaallisesta tutkimustoiminnasta. Mitään kulkurajoituksia ei alueelle kuitenkaan enää ole.

Vanhan patterialueen rakennuksista ei ole jäljellä ainuttakaan. Kasarmin jykevä kivijalka löytyy aivan patterille johtavan tien vierestä. Alueella on muutama datsa. Osa entisen kasarmin kivijalasta on hyödynnetty yhtä datsaa rakennettaessa. Itse raskaan patterin tykkiasemat löytyvät pusikkojen keskeltä läheltä rantaa. Noin 50 metrin päässä toistaan sijaitsevat asemat ampumatarvikekomeroineen ovat ehjiä. Tykkien betoniset peruskartiot ovat paikoillaan. Toisen kartion päälle on asetettu suuri vinssi – ilmeisesti uusien isäntien tarpeisiin. Toisen peruskartion päälle on rakennettu vahva ristikkolavetti. Kyseessä lienee suomalaisten tekemä jatkosodan aikainen rakennelma kevyttä kiinteätä rannikkotykkiä varten. Konevitsan pohjoispäässä oli jatkosodan aikana kevyt rannikkopatteri.

Pohjoispatterin linnoitteisiin liittyy kaksi aivan ainutlaatuista piirrettä. Ensimmäinen on se, että täällä miehistösuojat olivat erillään itse tykkiasemista. Muista kuuden tuuman pattereista tuttua kasemattikäytävien verkkoa ei Konevitsan Pohjoispatterilla siis ole. Miehistösuojaan liittyen erikoista on myös se, että se on täydellisesti räjäytetty. Jäljellä vain suuri monttu sinne tänne törröttävine teräsbetonirautoineen. Asia saattaa selittyä sillä, että neuvostopioneerit ovat harjoitelleet räjäytyksiä alueella.

Miehistösuojan räjäyttämisestä huolimatta itse tykkiasemat ovat koskemattomia. Tämä onnekas tosiasia on jättänyt jälkipolvien ihailtavaksi kohteen, jollaista ei enää juuri missään muualla näe. Kuuden tuuman tykkiasemat linnoitettiin 1920-luvulla niin, että itse tykin ympärille tehtiin kolmelle sivulle matala, takaa avoin reunus. Sinänsä lujasti tehtynäkin tällainen linnoite tarjosi tykkimiehistölle mitättömän suojan. Rakennetta kutsuttiinkin lammastarhaksi. Nämä linnoittamisen kukkaset korjattiin usein paikoin paremmiksi vuoden 1939 aikana tapahtuneissa linnoitustöissä tai viimeistään jatkosodan aikana. Koska Konevitsan raskas patteri jäi historiaan talvisodan myötä, jäivät myös asemat, pieniä jatkosodan aikana tehtyjä muutoksia lukuun ottamatta ennalleen.

Teksti: Erkki Marttila