Kelppä

Koko Lahdenpohjan tukikohta oli sotien aikana suojattu merimiinoittein. Aikanaan myös Kelpän patteri Sorolansaaren itärannalla suojasi Lahdenpohjaan johtavaa väylää. Tässä kohdin suojaava saaristo päättyy ja Karjalan meri aukeaa. Kelppään sijoitettiin vuonna 1921 kevyt 2-tykkinen 75 mm:n patteri. Tykit tuotiin Kelppään Valamosta, Rautaveräjän patterilta. Tykkiasemien lisäksi patteriin kuului muutama rakennus ja laituri. Vuodelta 1926 olevan piirroksen mukaan patterin pääampumasuunta oli miltei suoraan itään. Ampumasektori oli täysympyrä joko molemmilla tai ainakin toisella tykillä. Tykkien kantama oli noin 9 kilometriä. Vuoden 1939 aikana Kelpän patterille rakennettiin uudet tuliasemat, miehistösuojat ja ammussuojat. Reino Arimo kuvaa kirjassaan Suomen linnoittamisen historia 1918 – 1944 Kelpän patterin tilannetta marraskuussa 1939: ”Kelppä, 2/75/50-CR. Patteri hajautettu, kenttälinnoitettu, naamioitu.”

Jatkosodan aikana Kelpässä oli myös kaksitykkinen kevyt patteri. Kalusto oli niin ikään 75- millinen.

Kelpänniemi on karu ja kallioinen. Puusto on pääosin palanut 1990-luvun puolivälissä. Kelpän laituri on niemen pohjoispuolella kohtuullisen suojaisessa lahdelmassa. Laiturista on jäljellä vain rautoja kalliossa ja rannan betonilaattoja. Laituri on silti merkitty vuoden 2001 käytössä olevaan elektroniseen merikarttaan. Vanha kasarmialue on noin 200 metriä laiturista etelään korkean, kohtisuoran kalliojyrkänteen suojassa. Rakennusten tiedetään olleen pystyssä vielä jatkosodan päättyessä. Nykyään alueella on vain ison kasarmin ja kahden pienemmän rakennuksen kivijalat, portaita ym. Vastaava tilanne toistuu lähes kaikilla entisillä Pohjois-Laatokan linnakkeilla. Heikkojen 1920-luvun rakennusten häviäminen ei sinänsä ole ihme. Osa puurakennuksista paloi jo sotien aikana, ja myöhemmin uudet isännät mieluusti siirsivät rakennuksia uusiin paikkoihin.

Tykkiasemat sijaitsevat itse patterialueella aivan Kelpänniemen päässä. Reino Arimon maininta tykkiasemien ”hajauttamisesta” on kaunisteltu ellei peräti virheellinen. Tykkiasemien väli on nimittäin reilusti alle 100 metriä. Kaarnajoki oli ainoa ennen talvisotaa todella hajaryhmitetty patteri koko Laatokalla. Kelpän tykkiasemissa näkyy sekä 1920-luvun linnoitteita kauniine mutta vähän suojaavine sileine betonirakenteineen että vuonna 1939 rakennettuja ja jatkosodan aikana täydennettyjä linnoitteita. Osin räjäytetyt tykkiasemat, miehistösuojat ja ammussuojat ovat todella lujaa tekoa. Raskasta I-palkkia ei ole säästelty. Tykkiasemat on jossain vaiheessa sotien jälkeen räjäytetty.

Kesken jääneen ilmatorjuntajaoksen asemat ovat Kelpänniemen eteläreunassa. Louhintatyöt on tehty valmiiksi, samoin asemien kivirakenteet. Iso hiekkakasa ja muutama pitkä rautatiekisko kertovat, että asemien betonoinnin olisi pian pitänyt alkaa.

Laatokan mainio kelirikkoalus Aallokas talvehti viimeisen kerran Kelpän suojassa. Kadetti, myöhemmin komentaja Paavo Hyvönen palveli ensimmäisenä upseerina Aallokkaassa talvisodan aikana. Alus oli urakoinut tammikuun 1940 loppuun kuljetustehtävissä, suorittanut useita häirintäammuntoja Pitkärannan saaristossa ja avustanut pienempiä aluksia jäissä. Hyvösen mukaan Aallokas oli selvinnyt pienin vaurioin ilmapommituksesta Valamon Niikkanassa. Pian tämän jälkeen Aallokas siirtyi talvehtimaan Kelppää vastapäätä olevan Petäjäsaaren rantaan. Alus naamioitiin hyvin ja se saikin olla rauhassa pommituksilta sodan loppuun asti. Talvehtimispaikassaan alus myös luovutettiin neuvostoliittolaisille. Paavo Hyvönen kertoo nähneensä rakkaan aluksensa sotien jälkeen Suomenlahdella.

Viimeiset Kelpän puolustajat poistuivat patterilta viime hetkellä syyskuussa 1944. Komentajakapteeni Mauno Auvinen muistelee, että hän oli ollut luovuttamassa Valamoa neuvostojoukoille. Palatessaan veneellä kohti Lahdenpohjaa, Kelpän laiturilla viittoiltiin. Laiturilla oli kaksi suomalaista tykkimiestä. Sankarit olivat nukkuneet pois humalaansa ja jääneet siksi muiden lähdettyä kuljetuksesta. Luovuttamisen tuska lienee ollut kova näillä tuntemattomaksi jääneillä Laatokan puolustajilla. Auvinen muistelee, että hänen käskystään vielä siivottiin sotkuiseen kuntoon jäänyt kasarmi kunnolla ennen lähtöä.

Teksti: Erkki Marttila