Jungfruskär

Jungfruskärin saariryhmää alettiin linnoittaa syksyllä 1940 samanaikaisesti Alskärin, Houtskarin Berghamnin, Kustavin Vartsalan sekä Isokarin kanssa. Tammikuun 1941 lopussa saarille oli linnoitettu neljä 152/45 C-tykkiä.

Talvisodan aikana Jugfruskärissä toimi Berghamnin vartioasemaan kuuluva pieni vartioasema. Se miehitettiin lokakuun 13. päivänä 1939. Joulukuun kolmantena päivänä aseman henkilöstö pääsi muuttamaan Hamnöhön valmistuneeseen uuteen asuinparakkiin. Vuoden loppuun mennessä Hamnön pohjoispäähän valmistui vielä puinen valvontatorni. Aseman päätehtävä oli ilmavalvonnan suorittaminen. Sota-aikana vihollisen ilmatoiminta oli vilkasta, ja asemalla tehtiinkin lähes päivittäin havaintoja neuvostokoneista.

Lentäjien viimeinen matka

Helmikuun 17. päivänä vuonna 1940 suomalainen hävittäjälentäjä oli tulittanut jo aiemmin päivällä Uudenkaupungin edustalla yhdeksän neuvostoliittolaisen koneen laivuetta. Toinen torjuntalento samana päivänä tuotti myös tulosta, hävittäjä onnistui vaurioittamaan neuvostoliittolaista DB 3-konetta, joka tulituksen seurauksena syttyi palamaan. Näin tapahtumaa kuvaili osuman tehnyt lentäjä:

”…torjuntalennolla Uudenkaupungin eteläpuolella n. 30 km merellä näin alapuolellani DB-pommikoneen ja syöksyin perään. Sain ammuttua tankkeihin huomattavat reiät ja moottorit tuntuivat yskivän. Ammuin lopulta pitkän sarjan alhaalta keskirunkoon, jolloin sieltä leimahti erittäin kirkas tuli ja se levisi nopeasti kautta rungon ja tarttui siipiin. Ohjaaja hyppäsi laskuvarjolla ja heti tämän jälkeen kone räjähti…”

Kone jatkoi matkaansa liekehtivänä kohti etelää. Koneessa oli kolmehenkinen miehistö. Heistä kaksi menehtyi koneessa joko tulituksen tai räjähdyksen seurauksena, kolmas pelastautui viime hetkellä hyppäämällä laskuvarjon avulla koneesta Jungfruskärin kohdalla juuri ennen koneen räjähtämistä. Koneen räjähdys havaittiin laajalla alueella, useat asemat tekivät havaintoja palavasta koneesta sekä räjähdyksestä. Koneen räjähdyksen seurauksena sen kappaleita lensi laajalle alueelle.  Yksi moottori painui jään läpi. Lentäjä pyrki alas päästyään pakenemaan jäätä pitkin kohti etelää. Saarella ollut vartiomiehistö lähti ajamaan karkuria takaa. Pakeneva lentäjä yritti turvata matkaansa ampumalla kohti takaa-ajajiaan, mutta lopulta hän sai surmansa vartiomiehistön laukauksesta. Jäällä surmansa saanut lentäjä sekä kaksi koneessa aiemmin menehtynyttä neuvostoliittolaista on haudattu Jungfruskärin rannalle.

Linnakkeen rakentaminen

Talvisodan rauhanehdoissa määrätty Ahvenanmaan demilitarisointi vilkastutti Jungfruskärin toimintaa. Heinäkuun lopulla 1940 Herrön ja Hammaruddan linnakkeiden materiaalia alettiin siirtää Jungfruskäriin. Saarelle tuodusta materiaalista osa varastoitiin rannan tuntumaan ja osasta alettiin rakentaa Jungfruskärin linnakkeen rakennuksia. Rakennustyö ei sujunut ongelmitta. Majoituksen järjestäminen oli tilanpuutteen vuoksi hankalaa, ja myöskään Ahvenanmaalta puretulle materiaalille ei juurikaan ollut varastotilaa. Osa työväestä varasti saapuvaa materiaalia, törkeimpiin varkauksiin syyllistyneet tuomittiin kuritushuonerangaistuksiin. Omat ongelmansa rakennus- ja linnoitustöille aiheutti kova talvi. Muun muassa betonointitöiden eteneminen pysähtyi joksikin aikaa. Välirauhan aikana linnakkeelle rakennettiin useita rakennuksia, aiemmin alueella oli vain vartioaseman käytössä ollut miehistöparakki sekä valvontatorni. Suurin rakennus oli ruokala, josta myöhemmin tehtiin kasarmi.

Linnoittaminen saatiin valmiiksi tammikuun 1941 loppuun mennessä. Tuolloin linnakkeelle oli asennettu neljä 152/45 C-tykkiä sekä kaksi it-tykkiä. Välirauhan aikana Jungfruskärissä koulutettiin varusmiehiä. Koulutusta annettiin mm. tykkiryhmille sekä mittaus- ja vartioryhmille. Huhtikuussa 1941 linnakkeelle saapui palvelustaan suorittamaan kuutisenkymmentä alokasta. Suurin vahvuus linnakkeella on ollut kesällä 1941, jolloin siellä oli vajaa 200 henkeä.

Kesällä 1941 Ahvenanmaata alettiin jälleen linnoittaa ja Jugfruskärin tykit siirrettiin takaisin Ahvenanmaan linnakkeille. Kaksi tykkiä sijoitettiin takaisin Herrön linnakkeelle ja kaksi puolestaan Hammaruddaan, josta ne vuotta aiemmin oli siirretty Jungfruskäriin. Myös linnakkeella olleet kevyet tykit sekä osa varastoidusta materiaalista siirrettiin takaisin Ahvenanmaalle. Jungfruskärin linnake muuttui tykkien siirron myötä jälleen vartioasemaksi ja talvikausina asema oli miehittämätön.

Vuonna 1944 oli jälleen ajankohtaista purkaa suurin osa Ahvenanmaan linnakkeista. Toiminta oli lähes kertausta vuoden 1940 urakasta.  Jungfruskäriin asennettiin uudelleen neljä 152/45 C-tykkiä. Näistä kolme tuotiin Hammaruddasta ja yksi Signilskäristä. Päätyö linnakkeella oli Ahvenanmaalta tuodun materiaalin varastointi. Saapuvan materiaalin joukossa oli mm. mahdollisimman suurina osina tuotuja rakennusten osia, ikkunoita, ovia sekä tietenkin asekalustoa ja ammuksia. Varastotila, jota aiemmin oli rakennettu ja sitten siirretty Ahvenanmaalle, ei riittänyt läheskään kaiken materiaalin sisävarastointiin. Niinpä varastopaikkana toimi jonkin aikaa linnakkeen ranta-alue, saaren länsirannalla oli jälleen kasapäin varastoitavaa materiaalia. Osasta materiaalia rakennettiin Jungfruskäriin lisää rakennuksia, lähinnä varastotiloja. Osa materiaalista puolestaan lähetettiin muille linnakkeille.

Vartiolinnakkeen vuosikymmenet

Linnake toimi sotien jälkeisestä ajasta aina vuoteen 1999 asti vartiolinnakkeena. Sähköt saarelle saatiin 1960-luvulla. Kuusikymmentäluvulla linnakkeelle tehtiin uusi valvontatorni. Osa varastorakennuksista purettiin 1960- 70-luvun vaihteessa. Syrjäinen vartiolinnake toimi hyvin myös ampumatarvikkeiden varastointipaikkana. Raporttien mukaan linnakkeella oli varastoituna suuria määriä ammustarvikkeita, määrää vähennettiin 1970-luvulla. Vuonna 1975 yhden tykin Bolaxiin siirtämisen ohella kolmen saarella olleen tykin putket uusittiin. Niissä olleet Canet-putket vaihdettiin Tampellan putkiin. Kolme tykkiä, joiden lyhenne putkien vaihdon jälkeen on 152/50 T, ovat linnakkeella edelleen, joskin nykyään deaktivoituna.

Työnkuva vartiolinnakkeella oli monipuolinen. Varusmiehet osallistuivat mm. puunhakkuuseen sekä vuodenaikojen mukaan vaihtuviin ulkotöihin. Päivittäin suoritettiin myös vartiokierroksia sekä ylläpidettiin varastoidun materiaalin kuntoa. Vuosikymmenten saatossa linnakkeen henkilöstön työnkuvana on ollut myös säähavaintojen teko, huoltotyöt, suoja-alueen valvonta, jäähavainnointi, virka-apuna suoritettavat etsinnät ym., siviilihenkilöstön avustaminen sekä eriasteisista vierailuista huolehtiminen.

1990-luvulla Jungfruskärissä käynnistyi uudenlainen yhteistyö. Saaristomeren kansallispuiston alueella olevan saaren maiseman ennallistamisen myötä Puolustusvoimat ja Metsähallitus tekivät yhteistyösopimuksen. Sen mukaan vartiomiehistö osallistui osaltaan maisemanhoitotyöhön. Sopimus oli mieluisa, se mahdollisti lähinnä varastoidun materiaalin vartioinnista koostuneen työnkuvan monipuolistumisen. Alkuun työ suoritettiin osana laitosten välistä yhteistyötä, myöhemmin jokusen vuoden ajan työstä suoritettiin rykmentille erillinen korvaus. Luonnonkauniin saaren maisemanhoidosta muodostui näin osa vartiolinnakkeen henkilöstön työtä, tämän työn suorittaminen on osaltaan auttanut saaren luonnon nykytilan saavuttamisessa.

1990-luvun alussa linnakkeella vieraili puolustusministeri, tuolloin virkaa hoiti Elisabeth Rehn. Hän kiinnitti huomionsa mm. siihen, että karuissa ulkosaariston oloissa miehistö joutui käyttämään ulko-wc:tä, sillä linnakkeella ei yksinkertaisesti ollut sisä-wc-tä. Ministerin kiinnitettyä epäkohtaan huomionsa rakennettiin saaren keskiosassa sijaitsevan vartiotuvan sisälle myös sisä-wc. Näin linnakkeen sosiaalitilat paranivat kertaheitolla melkoisesti.

Tänä päivänä entisen linnakkeen alue kuuluu pääosin Metsähallitukselle. Linnakkeen historiaan ja saaren luontoon pääsee tutustumaan merkittyä luontopolkua pitkin. Polkua kiertäessään voi luontokohteiden ohella tutustua kahteen tykkiin. Myös neuvostolentäjien viimeinen leposija on polun varrella. Hamnön saari, josta linnakkeen historia aikanaan alkoi, on yksityisaluetta.

Teksti: Johanna Pakola