Siirry sisältöön

Järvö

1800-luvulla Järvön itäosa kuului Kirkkonummen Storkanskogin kylään, kun taas länsiosa kuului Bölen kylään. Saari oli kuitenkin vuokrattu luotseille ja kalastajille.  Ennen ensimmäistä maa­il­man­sotaa Järvössä asui vakituisesti kaksi perhettä, itäpäässä Wilhelm Åhmanin perhe ja länsiosassa Dahlströmin perhe. Perheet olivat huonoissa väleissä.

Järvön satama 1900-luvun alussa.
MUSEOVIRASTO, KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA

Vakituisten asukkaiden lisäksi saaressa asui muutakin väkeä. Tiedetään mm. kirjailija Juhani Ahon ja professori Christian Sibeliuksen viettäneen kesiään saaressa. Jean Sibelius kävi saaressa kuun­telemassa syysmyrskyjä. Kesäasukkaat järjestivät erilaista ohjelmaa saaressa ja 1920-luvulla elo­kuva Nuori Luotsi kuvattiin osittain Järvössä.

Kalastaja Dahlström lunasti 1920-luvulla vuokra-alu­eensa itselleen. Vuonna 1933 Dahlströmin tytär meni naimisiin Einar Eklundin kanssa.  Perhe asui Järvössä kaksine poikineen.

Talvisodassa ja jonkin aikaa jatkosodassa rannikkotykistöllä oli Järvössä valvonta-asema. Saaressa asui tilapäisesti myös ulkopuolisia ihmisiä. Kun Porkkala oli vuokrattava Neuvostoliitolle, saari oli luonnollisesti tyhjennettävä. Neuvostojoukolla on arvioitu olleen saaressa mm. nelitykkinen raskas rannikkopatteri ja ilmeisesti tutka-asema.

Järvön historiaan kuuluu olennaisena osana kalastus. Kuvan kala-aitta on kuvattu 1900-luvun alussa. MUSEOVIRASTO, KANSATIETEEN KUVAKOKOELMA
Järvön luotsi K. Söderling lintujahdissa 1900-luvun alussa.
MUSEOVIRASTO, HISTORIAN KUVAKOKOELMA

Kun Porkkala vuonna 1956 palautettiin Suomelle, puolustusvoimat halusi lunastaa Järvön ja ra­ken­taa sinne ainakin tulenjohto- ja mittausaseman ja ehkä kevyen rannikkopatterin. Varojen puutteessa Järvö jätettiin kuitenkin toistaiseksi linnoittamissuunnitelmien ulkopuolelle. Kalastaja Eklundin kanssa, joka oli muuttanut 1956 takaisin saa­relle, sovittiin 1957 saaren vartioinnista. Muita vakinaisia asukkaita ei saareen muuttanut. Pakkolunastukseen, joka tehtiin 1956, sisältyi kuitenkin loppujen lo­puksi vain osa saaresta. Vasta marraskuussa 1963 pakkolunastustoimikunta saattoi tehdä lopullisen päätöksensä, mutta korvaussumma vietiin aina korkeimpaan oikeuteen, jossa viimeinen kiista maan arvosta päättyi vasta vuoden 1966 marraskuussa.

Eklundin pojat käynnistivät huviveneiden telakointitoiminnan, mikä sinänsä oli saavutus saarella, jolla ei ollut sähköä. Myö­hemmin han­kittiin generaattori, jota pyöritti vanha venemootto­ri. Puhe­lin saatiin 1959. Linja kulki Mäkiluodon kautta. Vuonna 1968 Eklundin perhe muutti asumaan mantereelle Torsnäsiin, mutta kävi edelleen kesäisin saaressa.

Puolustusvoimien suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, eikä saarta linnoitettu mutta käytettiin erilaisiin harjoituksiin ja ammuntojen tähystyspaikkana.  Vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, Suomenlinnan Rannikkotykistökilta sai 1980-luvun puolivälissä luvan rakentaa saareen kiltamajan. Majan vihkiäiset vietettiin syyskuussa 1985. Killan jäsenet ovat sitoutuneet hoitamaan saaren vartioinnin puolustus­voi­mien puolesta. Saaressa järjestetään erilaista maanpuolustukseen liittyvää toimintaa ja majaa on vuokrattu myös ulkopuolisille.

Teksti: Ove Enqvist