Järisevä

Järisevänniemi sijaitsee Taipaleen jokisuusta tarkalleen neljä kilometriä pohjoiseen. Puoli kilometriä leveä ja suunnilleen yhtä pitkä niemi erottuu selvästi Laatokan muuten näillä seuduilla suorasta ja laakeasta rannasta. Järisevänniemen eteläpuolella on Järisevänlahti. Siitä etelään levittyy laaja hiekkaranta nimeltään Järisevänhiekka.

Järisevänniemeen sijoitetusta patterista käytettiin yleisimmin nimeä Taipale (Järisevä). Patterille sijoitettiin ensin vuonna 1918 kaksitykkinen 75 millimetrin patteri. Kalusto vaihdettiin kuitenkin jo seuraavana vuonna 120 mm:n Armstrongeihin, joita oli vapautunut Ahvenanmaalta, kun sen rannikkopatterit purettiin vuoden 1919 kuluessa.

Olavi Väliaho on kirjoittanut kolme kirjaa Laatokan meripuolustuksesta. Kirjoittajan aineistosta on hänen kuolemansa jälkeen koottu vielä kaksi teosta. Väliahon kirjat eivät ole historiatiedoiltaan kovin tarkkoja. Niiden ansio sen sijaan on aito maanpuolustushenki ja kotiseuturakkaus. Olavi Väliahon isä palveli kanta-aliupseerina Järisevän linnakkeella. Kirjassaan Laatokan linnakkeet Taipaleen taisteluissa hän kertoo Järisevästä: ”Patteriin kuului kaksi 120 mm:n Armstrong-mallista laivatykkiä. Ne oli sijoitettu noin viiden metrin korkuiselle kumpareelle laiturin kohdalle betoniseen avoasemaan 30 metrin välein. Ammuskellarit ja miehistösuojat oli valettu betonista tykkien välimaastoon. Ammuskellareiden katto oli rakennettu vahvasta betonista. Paksu maa- ja kivikerros naamioivat sen rantamaisemaan. Kummankin tykin vierestä johtivat portaat alas ammuskellariin, jotka käytävä yhdisti. Ulkoseinämien leveydet olivat 60 cm:n vahvuiset. Ammuskellareissa oli betonista eristettyjä kammioita, jotka oli suojattu vahvoilla rautaovilla. Myös tukevat rautaiset ovat vahvoine salpoineen, lukittuina isoilla lukoilla, sulkivat myös kammiot kellarien pääkäytävästä ja uloskäytävät portaikkojen keskiosan kohdalla, tasanteella, portaiden jatkuessa alemmaksi.”

Olavi Väliahon kansanomainen kuvaus 1920-luvulla tehdystä rannikkopatterista on itse asiassa varsin havainnollinen. Miltei kaikki Laatokan kiinteät rannikkopatterit rakennettiin juuri tällaisiksi. Kasematit miehistö- ja ampumatarvikesuojineen jäivätkin juuri kuvatun kaltaisiksi. Itse tykkiasemien suoja-arvoa lisättiin jatkosodan aikana rakentamalla tykkien ympärille niin korkea pyöreä betonilinnoite kuin ampumatoiminta salli. Nykyään voi kuvatunlaisia, erinomaisesti säilyneitä rakennelmia ihailla esimerkiksi Ristisaaressa, Valamon Niikkanassa, Rautaveräjällä, Mökerikössä ja Mantsinsaaressa.

Järisevän patterin pääampumasuunta oli suoraan ulapalle, itään. Vuodelta 1926 olevan ampuma-alapiirroksen mukaan koko sektori oli noin 200 astetta. Ampumasektori ulottui vasemmalta Ylläppäänniemestä oikealle Taipaleenjoen suun alueelle. Varsinaista takasektoria mantereen puolelle ei ollut. Järisevään rakennettiin 1930-luvulla teräsbetoninen tulenjohtoasema. Sieltä pystyttiin hyvällä säällä johtamaan tulta Saunaniemeen asti. Näin tehtiinkin talvisodan alkuvaiheessa Kaarnajoen patterin häiritessä Saunaniemessä tapahtuvia joukkojenkuljetuksia.

Järisevän patterin ajateltu päätehtävä oli meriammunnat suorasuuntauksella. Sodan alusta alkaen päätehtäväksi muodostui kuitenkin maa-ammunnat epäsuoralla menetelmällä. Patterille rakennettiinkin tulenjohtotaso käytännön järkeä ja tilapäisvälineitä käyttäen. Järisevän patteri tulitti heti talvisodan alettua tehokkaasti Taipaleenjoen suun ja Terenttilän alueelle. Avoimen niemen päässä oleva patteri joutui tämän vuoksi hyökkääjän armottoman tykistötulen ja ilmapommitusten kohteeksi. Toinen Järisevän 120 mm:n tykeistä vaurioitui vihollisen tykistötulessa 19.12.39. Tykki siirrettiin tämän jälkeen taaempana olevalle Ylläppään linnakkeelle. Järisevän kuuluisaksi tykiksi tuli siis toinen sinne jääneistä 120-millisistä. Tämä loppuun ammuttu Armstrong-tykki on nykyään sijoitettu Suomenlinnassa sijaitsevaan Sotamuseoon.Nestori Kaasalainen palveli tulenjohtaja Järisevän linnakkeella talvisodan aikana. Hän muistelee tykin käyttöä sen viimeisessä taistelutehtävässä: ”Tykkiä kyettiin liikuttamaan sivusuunnassa ja korotus, joka vaikutti ammuksen lentomatkaan myös toimi, joten kaksi tärkeää asiaa oli kunnossa, mutta lukkolaitteen iskuri ei pelannut. Mikä neuvoksi? Onneksi iskurin rakenne oli sellainen, että iskuri ulottui lukkolaitteen ulkopuolelle ja vasaran iskulla saatiin iskuri täyttämään sille kuuluvan tehtävän.”

Ilman Kaarnajoen patterin tulta ei Järisevään 19.2.1940 jäitse kohdistettua hyökkäystä olisi ehkä kyetty torjumaan. Tulenjohtaja Nestori Kaasalainen muistelee: ”Annoin Kaarnajoelle Järisevän pisteestä käsin matkan ja suunnan, ne muutettuna Kaarnajoen tekijöiksi alkoi ammunta. Osumatarkkuus osoittautui erinomaiseksi ja neljän tykin linnakkeelta kaksi laukausta tykkiä kohden riitti lannistamaan hyökkääjien viimeisen aikomuksen ja jäljellä olevat viholliset lähtivät vetäytymään sinne, mistä olivat tulleetkin.”

Jatkosodan aikana Järisevänniemeen sijoitettiin neljätykkinen 75 millimetrin kenttätykkipatteri. Neuvostojoukot olivat talvisodan jälkeen räjäytelleet jo itse sodassa vaurioituneita asemia. Jatkosodan aikana korjattiin linnoitteita ja rakennettiin uusia, mm. tulenjohtotorni. Patterialue jäi suomalaisten jäljiltä ehjäksi, tietenkin sodan olot huomioon ottaen. Neuvostojoukot ovat myöhemmin käyttäneet aluetta räjäytysharjoituksiin.

Järisevänniemen venäjänkielinen nimi on Mis Tsalka. Nykyään sinne johtaa heikkokuntoinen tie. Niemi kasvaa jykevää havumetsää. Osa puustosta on hakattu ja hakkuujätteitä on paljon. Betoniset jykevät portinpylväät entisen sotilasalueen portilla seisovat paikoillaan. Järisevän kasematit on perusteellisesti räjäytetty. Vain toisen tykkiaseman reunaa on jonkin verran jätetty ehjäksi. Sen betonipinnalle on kauniisti kirjoitettu ”Bateraja Järisevä 39/40”. Kirjoituksen viereen on maalattu Suomen lippu. Toista tykkiasemaa ei hahmota rautoja törröttävien betonimöhkäleiden massasta.

Järisevänniemestä löytyy räjäytettyjen kantalinnotteiden lisäksi joitakin kenttälinnoitettujen lähipuolustusasemien jäänteitä. Patterialueella aikanaan olleiden rakennusten kivijalkoja ei löydy hakkuujätteiden ja aluskasvillisuuden seasta. Niemen nykyinen rakennuskanta on kalastajien mökki, sauna, muutamia vajoja sekä pieni venelaituri.

Teksti: Erkki Marttila