Isokari
Isonkarin linnake sijaitsee Uudenkaupungin edustalla. Kustaviin kuuluvan saaren tunnetuin rakennus lienee vuonna 1833 rakennettu majakka. Jo tuolloin saarella toteutetun rakennustyön taustavaikuttajana oli sota. Vuonna 1809 Suomen Sodan seurauksena maamme siirryttyä Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle tuli suunnitella uusi väylä Pohjanmaan merenkulkijoille. Vanha väylä kulki entisen emämaan Ruotsin vesillä. Uuden väylän varrelle rakennettiin myös uusi uljas majakka. Se on rakennettu muita majakoita komeammin, syynä tähän pidetään uuden emämaan tavoitetta heijastaa länteen päin omaa mahtavuuttaan. Majakka vaihtoi vuonna 1933 väriään, aiemmat punavalkoiset raidat korvattiin mustavalkoisilla raidoilla. Sittemmin vuonna 1986 punavalkoiset raidat palautettiin majakan maalauksen yhteydessä.
Majakka säästyi
Sodan myötä 1930-luvun lopulla käynnistyi Isonkarin linnoittaminen. Syksyllä 1939 saarelle saapui ensimmäiset kymmenkunta miestä, joiden tehtävänä oli alustavasti kartoittaa alue ja linnakkeen sekä puolustusvarustusten sijoituspaikka. Jo ennen talvisotaa Isossakarissa toimi vartioasema, varsinainen linnake saarelle perustettiin vuonna 1940. Talvisodan aikana lentotoiminta merialueilla oli varsin vilkasta. Vihollisen tiedettiin käyttävän korkeita maamerkkejä suuntapisteinään ja tämä oli koitua kohtaloksi myös Isonkarin majakalle. Majakka kohosi lähes viidenkymmenen metrin korkeuteen ja määräyksenä olikin räjäyttää koko majakka, jottei se johdattaisi vihollista suoraan Uuteenkaupunkiin. Majakan sisäpuolelle koverrettiin neljä koloa, joihin asennettiin yhteensä 160 kiloa trotyyliä. Räjäytyspäätös kuitenkin peruttiin ja majakka pelastui.
Syksyyn 1940 mennessä linnakkeelle oli sijoitettu kolme 152-mm Canet-tykkiä. Heinäkuussa 1941 5. Rannikkoprikaatin esikunnasta tuli määräys Isonkarin linnakkeen tykistön purkamisesta ja työt oli suoritettava kiireellisesti. Patterin mukana määrättiin seuraamaan tykki- ja huoltohenkilöstö. Määräys linnakkeen purkamisesta annettiin 22.7.1941 ja kalusto oli lastattuna proomuihin 25.7. Osa miehistöstä, noin 40 henkeä, siirrettiin Itä-Suomeen Värtsilän kautta Impilahdelle.
Siirrot Ahvenanmaalle jatkuivat myöhemmin, vuonna 1943 syyskuussa ilmoitettiin, että Isokarin linnakkeelta siirretään lähipäivinä kolme parakkia Hammaruddan linnakkeelle. Samassa yhteydessä kehotettiin tekemään Isokarin luotsien kanssa sopimus, jonka mukaan nämä korvausta vastaan valvovat linnakkeelle jääviä valtion rakennuksia.
Toukokuun 6. päivä vuonna 1945 Ahvenanmaalla sijainnut, demilitarisoitavaksi määrätty ”Signilskärin linnake” saapui Isokariin. Käytännössä tämä tarkoitti Signilskäristä evakuoidun tavaran saapumista. Kesäkuun alussa parakkikeittiötä alettiin korjata, samoin majakan viereen pystytettiin pahviteltta huolehtimaan majoittujista. 2.6. aloitettiin kolmen tykin siirtotyö laiturilta kohti asemiaan. Työ eteni alkuun hitaasti, siirtomatka vuorokaudessa oli 100 metriä. Muutaman päivän kuluttua tykkien siirtotöihin saatiin avuksi kymmenen siviilimiestä. Kesäkuun 15. päivä 1945 Isokarissa aloitti toimintansa merivalvonta-asema. Kesäkuun lopulla linnakkeelle suunniteltiin rakennettavaksi tulenjohto- ja mittaustorni ja työt valmistuivat samana syksynä.
Sotien jälkeisestä ajasta tähän päivään
Vuonna 1957 Isonkarin kolmesta tykistä kaksi siirrettiin Katanpään linnakkeelle, jonne Puolustusvoimien komentajan suunnitelmien mukaisesti päätettiin sijoittaa kaksi tykkiä lisää. Kolmas tykki luovutettiin Kotkan Rannikkopatteristolle. Isokari on monen muun linnakkeen tavoin toiminut useiden leirien ja harjoitusten pitopaikkana. Linnakkeelle varastoidun materiaalin ja kaluston vartioinnista on linnakkeen alasajon jälkeen huolehtinut majakanvartijat sekä Katanpään vartiolinnakkeen miehistö.
Kuuden tuuman tykkien poissiirron jälkeen Isokariin sijoitettiin neljä 105 mm tykkiä. Viimeiset ammunnat Isokarissa oli 18.5.1982. Vuonna 1997 kolme Isokarin tykeistä purettiin, kaksi näistä vietiin varikolle ja kolmas sai uuden omistajan seuraavana vuonna. Neljäs tykki deaktivoitiin ja jätettiin linnakkeelle museotykiksi. Yksi kolmesta Isokarista puretuista 105 mm tykeistä siirrettiin vuonna 1998 museotykiksi Uudenkaupungin Sorvakonniemeen. Tykki oli alkujaan ollut laivatykki, mutta se muutettiin kesällä 1944 rannikkotykiksi. Ennen Isokariin sijoittamista se oli ollut mm. Keisarillisen Venäjän armeijan käytössä sekä useilla eri laivoilla ja rannikkotykistöllä Koiviston-Viipurinlahden alueella. Ennen tykin ”siviiliin siirtymistä” eli Sorvakonniemeen luovuttamista sillä oli ammuttu yli 600 laukausta.
Tänä päivänä Isokarin linnakkeen historiaan voi tutustua osallistumalla saarella tehtäviin opastettuihin kierroksiin. Linnakeajasta muistuttaa museotykin, tykkiasemien, valvontatornin ja miehistösuojien lisäksi myös saarella alkujaan ruokalana toiminut rakennus, jossa nykyisin on lähialueella toimivan yhdistyksen tiloja. Muut linnakkeen aikaiset rakennukset saarelta ovat kadonneet jo vuosikymmeniä sitten. Tarkkasilmäinen kulkija löytää vielä parakkirakennusten kivijalkoja luonnon valloittamalta saarelta.
Teksti: Johanna Pakola