Gyltö

Gyltön linnake sijaitsee Paraisilla Korppoon pääsaaren eteläosassa. Linnake on edelleen sotilasaluetta, jonne pääsy on rajoitettu. Jo ennen Gyltön linnakkeen perustamista oli sotilaiden läsnäolo Korppoossa kuitenkin tuttu näky, sillä sotien jälkeen linnakkeiston esikunta sijoitettiin Korppoon kirkonkylään. Esikunnan käyttöön tuli kauppias Mäkelän talona tunnettu rakennus, jossa tänä päivänä on liike- ja toimistotiloja sekä hotelli ja ravintola.

1950-luvun loppupuolella koulutuksen uudelleenjärjestelyjä mietittäessä esille nousi Gyltön saari, mutta tuolloin asia ei juurikaan edennyt. Jo aiemminkin oli saaren linnoittamista suunniteltu, mm.  vuonna 1951 suunniteltiin Gyltöhön sijoitettavaksi neljä kuuden tuuman (152/45 C) tykkiä. Vuoden 1961 noottikriisin myötä linnoittamista Itämeren rannikolla päätettiin tehostaa, ja tuolloin Gyltön linnoittamista alettiin jälleen toden teolla suunnitella.

Gyltö oli vielä viisikymmentäluvun lopulla tieyhteyttä vailla oleva saari. Ennen sotia siellä oli toiminut mm. kauppa. Linnakkeen perustamisaikana saarella asui muutama saaristolaisperhe, ja maanlunastuskysymykset aiheuttivat luonnollisesti kiihkeitäkin keskusteluja ja vetoomuksia. Samoin keskusteluja synnytti kieliasia sekä linnakkeen osalta että kouluasioissa. Saaristolaisten toiveena oli, että linnakkeesta tulisi ruotsinkielinen. Pääkielen varmistuttua suomeksi oli seuraavana keskustelun aiheena suomenkielisen opetuksen saaminen linnakkeen henkilöstön lapsille. Myös tästä käytiin melko paljon keskusteluja sekä puolesta että vastaan. Tuolloinen Korppoon kunta oli ruotsinkielinen ja siellä toimi suomenkielinen ala-aste, mutta oppilasmäärä oli vain viisi. Linnakkeen aloittaessa toimintansa nousi suomenkielisten oppilaiden määrä koulussa kolmeenkymmeneen. Opetus suomen kielellä jatkui koko linnakkeen olemassaolon ajan, näin henkilökunnan oli mahdollista asua koko perheen voimalla saaristossa. Vuonna 1982 Korppoossa aloitti toimintansa suomenkielinen yläaste, tämä helpotti perheiden elämää entisestään. Aiemmin yläasteopetuksen vuoksi oli pitänyt matkustaa Paraisille. Koulu- ja kielikeskustelu on vuosikymmenten saatossa aina toisinaan noussut esille näihin päiviin asti. Maanlunastus- ja kielikiistoista huolimatta linnakkeen perustaminen saaristokuntaan toi paljon uusia asukkaita. Työpaikkojen ohella linnake lisäsi uusien asukkaiden määrää, joten se oli erittäin tervetullut saaristoon.

Mittava rakennustyömaa

Gyltön työmaa avattiin joulukuussa 1961 ja rakentaminen käynnistyi helmikuun 15. päivänä vuonna 1962. Linnakkeen rakentaminen oli massiivinen urakka, työvoimana oli useita satoja henkilöitä. Työmiehet oli koottu koko maan alueelta, ja joukossa oli myös paljon pitkäaikaistyöttömiä. Eristäytyneellä saarella ongelmat nousivat helposti pintaan ja alkoholin kulutus oli ajoittain erittäin runsasta. Vaihtuvuus työmiesten kesken oli suuri, merkittävänä tekijänä tässä oli sekä ongelmallinen alkoholin käyttö että työvoiman haluttomuus työn tekemiseen.

Saarella ei töiden käynnistyessä ollut valmiina juuri mitään käyttöönotettavia rakennuksia, samoin tiestö sekä satamat piti rakentaa lähes alusta alkaen, jotta ne täyttäisivät niille asetettavat käyttövaatimukset. Tien mainittiin olevan hätätilanteessa hevosajoneuvolla kuljettavissa.  Tieyhteyden rakentaminen käynnistyi vuonna 1959, ja tie saareen valmistui vuonna 1963. Asuntoalue (mm. 20 asuntoa) sekä esikunta-alue (esikuntarakennus, sotilaskoti ja kuntotalo) luovutettiin Patteristolle kesäkuun 15. päivä vuonna 1967. Vuonna 1968 valmistui neljä asuntoa lisää, seuraavana vuonna kaksi asuntoa sekä kuusi varastoa, vuonna 1970 kuusi asuntoa, kasarmiluola, puomirakennus ja päälaituri, ja vuonna 1974 valmistui päiväkoti. Seitsemänkymmentäluvulla linnakkeelle valmistui vielä useita asuntoja, luolatiloja sekä korjaamo, samoin tiestöä paranneltiin ja asvaltoitiin sekä rakennettiin helikopterikenttä. Rakentaminen jatkui aina 2000-luvun tuntumaan asti muun muassa varastotilojen ja puolustusvarustelujen muodossa. Myös asuntoja rakennettiin lisää, viimeksi asuntorakentaminen oli käynnissä vuonna 1993 Korppoon kunnan rakennuttaessa linnakkeelle neljän asunnon rivitalon. Rakennusaikana sekä sen jälkeen avoimeksi koettua saarta naamioitiin istuttamalla sinne 1970-luvun alussa lähes 20 000 puun tainta, muun muassa mäntyjä, kuusia, lehtikuusia, saarnia ja tervaleppiä.

Gyltöhön rakennettiin neljä tykkiasemaa, asemat louhittiin vuonna 1963. Tykkien saaminen linnakkeelle kesti aikansa ja lopulta vuonna 1969 kolme neljästä tykistä oli asemissaan. Neljäs tykki oli vielä tuolloin varastoituna patterialueella.

Gyltön linnakkeen erikoisuutena ovat kallion sisään rakennetut tilat. Kasarmiluola on seitsemän kivipilarin varassa, kallion vahvuus sen päällä on 10-14 metriä.  Tilavuudeltaan 21 000 m3:n luolassa on mm. 300 miehen kasarmi, ruokala sekä luokkahuoneita. Myös säilytystiloja on louhittu kallioon. Tilojen olemassaolosta kertovat vain ilmanvaihtoputket kallion laella sekä muutama teräsovi kallioseinämässä. Alkuun Gyltöhön suunniteltiin rakennettavaksi perinteistä, maan päälle rakennettavaa kasarmia. Massiivisia louhimistöitä edellyttävän, luolaan sijoitetun kasarmin rakentamista puolsi osaltaan se, että louhinnasta saataisiin tiestön rakentamiseen tarvittavaa täytemaata.

Saaristossa on tunnetusti usein ongelmana juomaveden saanti. Gyltössä raportoitiin linnakkeen kartoitusvaiheessa olevan useita kaivoja. Niiden todettiin kuitenkin olevan ”…heikohkoja, matalia ja todennäköisesti pintaveden varassa olevia…”. Kaivoja ei otettu linnakkeen käyttöön, vaan juomavesi on saatu aina saarella olevasta sisäjärvestä.

Linnakkeen toimintaa

Gyltön linnake aloitti toimintansa vuonna 1967, jolloin sinne tuli ensimmäinen saapumiserä. Majoitustarkoitukseen rakennettava kasarmiluola oli vielä työn alla, niinpä ensimmäiset saapumiserät majoitettiin kuntotalolle. Tila oli jo valmistunut varsinaiseen käyttöönsä, majoitukseen soveltuakseen kuntotalon lattia suojattiin ja majoituskapasiteettia kohotettiin ottamalla käyttöön kerrosvuoteet. Kaikkiaan kuntotaloon mahtui noin 150 miestä. Käymäläpulaa helpotettiin rakentamalla talon läheisyyteen ulkokäymälä. Majoitusongelma saatiin näin hoidettua, mutta seuraavana ongelmana oli ruokailun järjestäminen. Varusmiesten muonitusta varten tarkoitettu ruokala oli vielä työn alla keskeneräisessä kasarmiluolassa. Tähän saatiin ratkaisu käyttämällä alueella olevaa keittiö- ja ruokalaparakkia, tosin yli 400 hengen muonitus vaati parakilta lisävarusteluja. Samoin henkilökunnan määrä ruokalassa kasvoi kolmesta kuuteen. Tämän lisäksi työmaa palkkasi omiin tarpeisiinsa vielä jokusen ruokala-apulaisen.

1970-luvun alussa linnakkeen toiminta oli täydessä vahvuudessaan. Tuolloin varusmiesvahvuus oli suurimmillaan 300 miestä, keskimäärin vahvuus oli 220 miestä. Henkilöstön määrä oli noin 15. Näiden lisäksi Gyltössä toimi myös Patteriston esikunta, jossa vahvuus oli 12, lisäksi linnakkeella oli vielä reilu kaksikymmentä siviilitoimenhaltijaa. Yhdeksänkymmentäluvulla Gyltössä oli 100 työntekijää ja enimmillään 300 varusmiestä. Henkilöstön käytössä oli yhteensä noin 50 asuntoa. Jatkuvasti uudistunut ja uudistettu linnake päätettiin täysin yllättäen selonteon ohjaamana ajaa alas. Viimeinen saapumiserä Gyltöhön tuli tammikuussa 2006. Linnakkeella on edelleen työntekijöitä, varusmiehiä siellä ei ole koulutettu vuoden 2006 jälkeen.

Teksti: Johanna Pakola