Borstö
Borstö sijaitsee avomeren tuntumassa Paraisten eteläosissa. Saari on ollut asuttu jo 1740-luvulla. Linnakekäyttöön se otettiin vasta talvisodan jälkeen. Kesäkuussa 1940 suunniteltiin Borstöhön asennettavaksi kevyttä it-kalustoa. Perusteluna oli etenkin se, että ”…venäläisten entinen salainen väylä kulkee Borstön länsipuolelta…”. Ahvenanmaan linnoitusten hävittämisen seurauksena merivoimien komentaja esitti 22.10.1940 Borstöhön sijoitettavaksi 2/120/41 A-patteria. Borstön linnoittamisen perusteluna oli, että saaren linnoittamisella kyettäisiin estämään vihollisen keveiden voimien pääsy sisäsaaristoon saaren länsipuolitse.
Tammikuun 9. päivänä 1941 Merivoimien komentaja antoi käskyn, jonka mukaan tuli suorittaa asematiedustelu Borstöhön perustettavaa kahden 120 mm tykin patteria varten. Rykmentin komentaja raportoi suoritetuista tiedusteluista ja kuvaili Borstötä ”…metsänpeittämäksi kumpureiseksi…” kalliomaastoksi, jossa saaren eteläosassa oli pienehköjä viljelyalueita sekä siviiliasutusta (reunamerkintänä saamaansa raporttiin vastaanottaja on kirjoittanut ”..melko avointa ainakin esitettyjen tykkiasemien kohdalta..”). Rykmentin komentaja esittää raportissaan mittaus- ja tulenjohtotornia sijoitettavaksi luoteiskärjen korkeimmalle kukkulalle, jolloin tornista kykenisi hallitsemaan kaikki ampumasuunnat. Sijainti sallisi myös tornin upottamisen kallioon. Tykkiasemat ehdotetaan sijoitettavaksi saaren keskiosaan, toinen länsi- ja toinen itärannalle 300 metrin etäisyyteen toisistaan. Samoin ehdotetaan tykkiasemia sekä miehistö- ja ammussuojia upotettavaksi kallioon. Merivoimien esikunta hyväksyi rykmentin tekemän esityksen Borstön linnoittamisesta sellaisenaan. Hyväksymiskirjeessä mainitaan mm:
”…Tykkiasemat ja mittausasema louhitaan kallioon (yksinkertaiset kuopat). Asuin- ja ammussuojaksi louhitaan tunneli, joka sijoitettuna sopivaan paikkaan on yhteinen koko patterille…”
Kuukautta myöhemmin ohjeita tarkennettiin ja Borstön tykki- ja mittausasemat määrättiin rakennettavaksi käyttämällä yksinkertaista avolouhosta kallioon louhimisen sijaan. Asuin- ja ammussuojan rakentaminen määrättiin tehtäväksi kuten aiempi ohjekin jo kertoi. Kallioluolaa ei Borstöhön kuitenkaan milloinkaan tehty. Borstön 120 mm tykit tuotiin Pensarista 19.6.1941.
MT-veneen haaksirikko
Lokakuun 18. päivä 1941 Borstön merivalvonta-aseman miehet vangitsivat läheiseltä saarelta viisi venäläistä matruusia. Vangituista kaksi oli haavoittunut vaikeasti, kaksi lievästi. Edellisenä yönä miesten moottoritorpedovene oli ajautunut saaren rantaan. Alkujaan venäläiset olivat lähteneet Leningradista saman kuun 12. päivänä määränpäänään neuvostomiehitetty Hanko. Matkalla vene oli kuitenkin ajanut karille ja menettänyt potkurinsa. Merellä ajelehtiessaan se oli joutunut useiden ilmahyökkäysten kohteeksi. Vene oli näiden hyökkäysten seurauksena täynnä luodinreikiä. Kaikkiaan veneessä oli viiden elossa olevan miehen lisäksi neljä ruumista. Aluksen päällikkönä toiminut vanhempi luutnantti oli miehistön mukaan surmannut itsensä ensimmäisen ilmahyökkäyksen aikana. Hyökkäyksissä saivat surmansa myös konekivääriampuja sekä pursimiehenä toiminut matruusi. Toinen menehtynyt upseeri oli ammuttu miehistön toimesta, sillä tämä oli vastustanut antautumista ja oli yrittänyt ampua haavoittuneet. Kaikki venäläiset vietiin aluksi Borstöhön, jonne kuolleet haudattiin. Linnakkeen miehistö pystytti haudalle muistokiven, kiveen hakattiin päivämäärä ja nimet. Vangittuja kuulusteltiin linnakkeella ja seuraavana päivänä Utöstä tullut vene lähti kuljettamaan heitä Turkuun. Kuulusteluissa ilmeni, että moottoritorpedoveneessä olleet 2 kpl 53 mm:n torpedoa sekä 7 kpl 36 kg:n syvyyspommia oli heitetty ilmahyökkäysten aikana mereen. Salaisia asiakirjoja sisältänyt käärö oli upotettu rantaan ajautumista edeltävänä päivänä mereen. Marraskuun 2. päivänä Borstön lähisaarelta vangittiin vielä yksi venäläinen sotilas. Hän osoittautui samaisen, kaksi viikkoa aiemmin rantaan ajautuneen moottoritorpedoveneen miehistöksi. Vanki oli vilustunut, nälkiintynyt ja lievästi haavoittunut.
Linnakkeen päällikön muistelmia
Keväällä 1941 linnakkeen päällikkö vaihtui. Uusi päällikkö oli aiemmin ollut palveluksessa Utössä, ja omien sanojensa mukaan hän ei alkuun oikein tiennyt miten suhtautua nimitykseensä Borstön päälliköksi. Menetyksenä Utöstä lähdölleen hän koki etenkin eron pitkäaikaisista kurssitovereistaan. Perille päästyään hän kuitenkin ihastui saareen välittömästi, ja totesi olevansa maan päällisessä taivaassa. Hän kuvailee Borstötä reheväksi ja vehreäksi saareksi, jossa asuu kaksi miellyttävää kalastajaperhettä.
Päällikön koti oli punaisessa, valkonurkkaisessa talossa, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Kalustuksena hän mainitsee olleen kirjoituspöydän, sohvan, antiikkiselta näyttävän toimiston sekä pesutason vadin ja kannun kera. Huoneen nurkassa oli kaakeliuuni. Musiikkia tulvivaa keittiötä hallitsi kokki, ja toisessa huoneessa oli radiosähköttäjä. Ainut asia, joka asunnossa muistutti armeijasta, oli lattialla oleva ilmatorjuntakonekivääri. Elämä välirauhan aikaan linnakkeella oli useimmiten varsin rauhallista. Tätä kuvaa hyvin erään lauantai-illan kulku: hiustenleikkuu ja saunominen, päivälliseksi säilykelihasta valmistettua soppaa ja toivekonsertin kuuntelua radiosta.
Korkealla kalliolla olevassa ilmavalvontatornissa oli jatkuvasti joku vahdissa. Normaalin toiminnan ohella annettiin jatkuvasti hieman koulutusta. Yksi Borstössä olon parhaista asioista oli päällikön mielestä liikkumisen ja oman aikataulutuksen vapaus. Hankinnat tuli tilata joko kotiväeltä tai puolustusvoimilta. Laivan saapuminen oli kaukaisella, eristäytyneellä linnakkeella aina odotettu tapaus kuten saaristossa yleensäkin. Päällikkö oli aiemmin ollut mm. Örössä, tuolloin kotiväen lähettämät paketit tuli piilottaa metsään, Borstössä tavarat saattoi laittaa pöytälaatikkoon. Tämä oli myös etu pienellä linnakkeella verrattuna Örön kaltaiseen linnakkeeseen, Örössä väkeä oli moninkertaisesti Borstöhön verrattuna jopa välirauhan aikana.
Kesäkuun puolessa välissä 1941 Borstöhön saapui luutnantti ja kaksi siviilirakennusmestaria suunnittelemaan linnoitustöitä. Pikapuolin heidän jälkeensä oli tulossa kahdenkymmenen työmiehen osasto räjäytys- ja perustustöihin ja tämä tiesi päällikön mukaan harmonisen ilmapiirin loppua. Jokunen päivä rakennusmestarien saapumisen jälkeen linnakkeelle saapuikin sitten useita upseereita, sotilaita ja reserviläisiä. Näin oli päällikön asema korkeimpana vastuullisena henkilönä mennyt, ja kuten hän itse asian ilmaisi, ei hän enää ollut valtakuntansa kuningas. Päällikön asuntoon majoittui viisi miestä, majoittumistilan ohella siitä tuli radioasema ja toimisto. Päällikkö puolestaan muutti asumaan kalustamattomaan ullakkohuoneeseen.
Utöstä tuli päällikölle määräys järjestää kahdellekymmenelle miehelle majoituksen kalastajien kodeista. Kalastajien kysymyksiin kuinka pitkäksi aikaa ja maksetaanko tiloista vuokraa tuli Utöstä esimiehiltä päällikölle vastaus, joka vapaasti suomennettuna oli ”Älä puhu roskaa. Järjestä asia välittömästi.” Harmonia oli siis todella päättynyt.
Jatkosodan alettua Hankoon kohdistuvat pommitukset kuuluivat Borstöhön asti, toisinaan ikkunat helisivät Hangon suunnalla tapahtuvan ammunnan seurauksena. Suomalaiset, saksalaiset ja neuvostoliittolaiset koneet lensivät usein linnakkeen yli, mutta Borstö välttyi pommituksilta. Seuraukset olisivat saattaneet olla tuhoisia, sillä sodan alkuvaiheessa saarella ei ollut pommisuojia. Linnoitustyössä olleet reserviläiset työskentelivät tauotta ympäri vuorokauden, päivät he siirsivät tykkien osia ja öisin ahersivat veneillä.
Linnakkeen loppuvuodet
Borstössä oli kesäkuussa 1942 asemissaan kaksi 120 mm Armstrong-tykkiä. Rakennuksia linnakkeella oli tuolloin seuraavasti: kaksi miehistöparakkia, yksi ruokalaparakki sekä pieni muonavarasto. Vahvuutena oli viisi sotilasta sekä yksi lotta. Vahvuudessa ei tapahtunut suuria muutoksia, vuonna 1944 toukokuun lopulla vahvuus oli kahdeksan henkeä. Kesäkuun alussa vuonna 1944 Borstöhön saapui yhdentoista henkilön vahvuinen työryhmä, jonka tehtävänä oli siirtää linnakkeen tykit proomuun ja viedä ne muualle. Työ oli suoritettu kesäkuun kahdeksanteen päivään mennessä. Borstöhön tuotiin pian näiden siirron jälkeen uudelleen tykit. Lopullisesti tykit siirrettiin Borstöstä pois 1950-luvulla.
Rannikkosotilaskotiyhdistys toteutti viihdytys- ja ohjelmakiertueita etenkin joulun alla, mutta myös muulloin. Borstön oloja kuvaa hyvin seuraava lainaus, joka on kirjoitettu ohjelmakiertueen vastaanotosta Borstössä elokuussa 1945:
”…Borstön linnakkeelle saapuessamme yllättäen n. klo 10 a.p. oli vartiopäällikkö kuumeessa sairaana eikä linnakkeella ollut yhtään kelloa ehjänä, joten aamutee oli vasta kiehumassa. Sanomalehtiä ei sinne myöskään tullut, joten vieraat olivat varmasti tervetulleita, kuten kaikesta huomasimme. Jätimme heille hieman luettavaa ja tilasimme heti sanomalehtiä…”
Linnakkeen rakennuksina toimineet parakit myytiin samoihin aikoihin tykkien poissiirron kanssa 1950-luvun alussa, linnakkeen suurin parakki myytiin ja purettiin 1960-luvun alussa. Tänä päivänä Borstössä linnakkeen olemassaolosta muistuttavat enää vain tykkiasemat sekä maastossa olevat lähipuolustusasemat. Saareen ja sen historiaan voi tutustua parhaiten Borstön museossa, maastoon tutustuminen onnistuu kulkemalla merkittyä luontopolkua pitkin.
Teksti: Johanna Pakola