Bolax
Kemiönsaaren kuntaan kuuluva Bolax sijaitsee Västanfjärdin eteläpuolella. Talvisodan alussa saarella oli jokunen upseeri, miehistöä sekä kolme lottaa. Yhdessä saaren kantatilan rakennuksessa toimi kanttiini, jota lotat hoitivat. Oloja talvisodan aikana kuvaa hyvin lottien muistelu, jossa he mainitsevat tuskin tienneensä sodan olemassaolosta, niin rauhallista Bolaxissa oli. Bolaxin linnoittaminen käynnistyi vuoden 1940 alussa. Saarelle päätettiin sijoittaa kaksi kuuden tuuman (152/45 CL) tykkiä. 15.4.1940 mennessä saarelle oli asennettuna tykeistä ensimmäinen. Toisen tykin ilmoitettiin olevan ampumakunnossa 18.4.1940 mennessä. Alkuun tykit asennettiin väliaikaisasemiin kallioperustalle, jatkosodan alkuviikkojen aikana kumpikin oli lopulta saatu siirretyksi betonoituihin, kallioon louhittuihin asemiin.
Linnoittamisaikana välirauhan aikaan Bolaxiin louhittiin luola, jonne varastoitiin merimiinoja. Miinat oli suunniteltu käytettäväksi Bolaxin ohi kulkevien sisäväylien sulkemiseksi. Rakennuksia saarelle tehtiin kolmetoista, näiden lisäksi otettiin käyttöön evakuoinnin jäljiltä tyhjiksi jääneitä saarelaisten rakennuksia. Yksi käyttöön otettu rakennus oli erään tilan sauna. Se toimi oivallisesti putkana, siellä mm. eräs kosteissa juhlissa kunnostautunut sotilas vietti viikon miettien tekojaan. Hyvänä puolena putkassa istunut piti sitä, että eipä tarvinnut istua yksin. Viikon mittaan sinne päätyi hänelle seuraksi myös hankolainen puntikselta kiinni jäänyt mies. Välirauhan aikana linnakkeen puntismatkat taittuivat kesäaikaan vesitse ja talviaikaan polkupyörällä tai hevosella ja reellä.
Etulinjan linnakkeeksi
Viikkoa ennen jatkosodan alkua Bolaxin linnakkeella oli kaikkiaan noin 230 henkilöä. Jatkosodan alkaessa Bolaxin väestö evakuoitiin lähistöllä sijaitsevalle Appelön saarelle ja Bolaxiin jäi pääasiassa vain sotilaita. Sodan alkupäivät olivat linnakkeella melko rauhallisia, mutta Hankoniemen neuvostomiehityksen aikana Bolax lienee ollut eniten tykeillä ampunut linnake nykyrajojemme alueella. Linnakkeen varustelutyöt jatkuivat kiivaina, ja miehitettyyn Hankoon kohdistuneet pommitukset näkyivät selvästi linnakkeelle asti. Ensimmäinen ilmatorjunta-ammunta linnakkeella tapahtui 25.6.1941. Ensimmäinen varsinainen tykistötaistelu linnakkeella käynnistyi kesäkuun 29. päivänä, tuolloin kohteena oli neuvostoliittolaisten hallussa oleva Dödön saari. Heinäkuussa linnake osallistui useita kertoja tykistötaisteluihin.
Ensimmäiset kaatuneet linnakkeen vahvuudessa koettiin 16.7.1941, jolloin siviilityönjohtaja ja yksi sotilas saivat surmansa viholliskoneen havaittua heidän veneensä. Lähisaarilla olleilla kevyillä tykeillä pyrittiin suojelemaan veneessä olleita vihollisen tulitukselta, mutta tuloksetta.
Toinen kuuden tuuman tykeistä oli ennätetty siirtää uuteen asemaansa jo ennen jatkosodan alkua, ja toisen siirto toteutettiin 13.7. Kesken asennustöiden toisella tykillä jouduttiin tulittamaan vihollista. Kahden laukauksen jälkeen tapahtui putkiräjähdys ja linnake jäi lähisaarilla olleiden kevyiden tykkien varaan. Asennuksen alla ollut tykki saatiin ampumakuntoon seuraavana aamuna kahdeksan aikaan. Samana päivänä saatiin määräys siirtää Örön linnakkeelta yksi kuuden tuuman tykki vaurioituneen tilalle. 28 tuntia purkamiskäskyn jälkeen Öröstä siirrettäväksi määrätty tykki oli jo Bolaxin laiturissa. Huomattavaa on, että tykki painoi kokonaisuudessaan yli 15 000 kg, eli urakka oli melkoinen. Siirron nopeaa toteuttamista helpotti Örössä ollut kapearaiteinen rautatie sekä ammattitaitoinen työväki. Tykki oli Bolaxissa asennettuna ja vanha poistettu 18. heinäkuuta.
Tykistötoiminta linnakkeella oli erittäin vilkasta. Elokuun loppuun mennessä linnakkeelta oli ammuttu noin 420 laukausta. Seuraava suurempi tykistötaistelu käytiin syyskuun 2. päivänä, tuolloin linnakkeelta ammuttiin yhden päivän aikana 84 laukausta. Syyskuun puolessa välissä linnaketta kohtasi jälleen miehistötappio. Tuolloin kaksi sotilasta sai surmansa Hangosta linnakkeelle ammuttujen laukausten seurauksena. Runsaan tulitoiminnan seurauksena molempien tykkien putket oli ammuttu lähes loppuun, niinpä lokakuun lopulla molempien tykkien putket vaihdettiin uusiin. Samalla jo kesällä vaurioitunut tykki vietiin pois linnakkeelta.
Neuvostoliittolaiset alkoivat tyhjentää Hankoniemen tukikohtaansa marraskuussa 1941. Tyhjennysurakan aikana suomalaiset pyrkivät tekemään neuvostojoukoille mahdollisimman paljon haittaa. Bolaxin tykit alkoivat jälleen ammunnoissa osoittaa vaurioitumisen merkkejä. Vaarallisin tilanne linnakkeella oli 29. marraskuuta. Tuolloin kranaatti räjähti toisen tykin putkessa ja kymmenien kilojen painoisia tykinosia lenteli satojen metrien päähän. Henkilövahinkoja tapahtuneessa räjähdyksessä ei syntynyt, aineellisia vahinkoja sen sijaan aiheutui tykinputken vaurioitumisen lisäksi sekä kasematin katon että komentohuoneen ovien tuhoutumisesta. Hankoniemen tyhjentäminen oli jo loppusuoralla, eikä Bolaxin rikkoutunutta tykkiä enää tuolloin vaihdettu uuteen. Viimeinen ammunta Bolaxin yhdellä toimintakuntoisella tykillä suoritettiin joulukuun 2. päivä.
Joulukuun alkupuolella vuonna 1941 Hankoniemellä alkoi jälleen liehua Suomen lippu, ja Bolaxin linnakkeen merkitys väheni huomattavasti. Toimintakuntoinen tykki siirrettiin Ääniselle, ja linnaketta alettiin ajaa vähitellen alas. Talvi tuli kovalla vauhdilla ja jo uudenvuoden aattona olivat käytössä jäätiet Hiittisiin ja Taalintehtaalle. Kova pakkanen teki asumisen heikkorakenteisissa parakeissa mahdottomaksi ja miehistö siirtyi asumaan tykkikasematteihin. Linnakkeen materiaali inventoitiin ja siirrettiin Krokön kautta Hiittisiin.
Kesäkuussa 1942 Linnoitusosaston laatiman raportin mukaan Bolaxissa oli kummankin tykkiaseman suhteen paranneltavaa. Toisessa oli putkiräjähdyksen myötä jokunen halkeama ja toisessa puolestaan avoviemäriä oli käytetty kaatopaikkana, joten miehistösuojan lattialla oli vettä. Lähistöllä ollut tunneli sekä laituri olivat kumpikin hyvässä kunnossa. Rakennuksista raportti mainitsee sekä 12 koottavaa parakkia että aliupseerirakennuksen, joka oli toistaiseksi paperoimaton.
Sotien jälkeisestä ajasta tähän päivään
Sodan päätyttyä saaren asukkaat saattoivat palata koteihinsa. Saari oli sodan aikana muuttunut melkoisesti. Kaikilla ei kotia enää ollut, sillä sodan aikana jokunen rakennus oli tuhoutunut pommitusten synnyttämissä tulipaloissa. Maastossa oli kranaattien tekemiä kuoppia ja myös linnoitustyöt olivat muuttaneet maisemaa melkoisesti. Neljäkymmentäluvun lopulla osa linnakkeelle rakennetuista parakeista myytiin huutokaupalla. Linnakkeen perustamisvaiheessa louhittu miinaluola palveli sotien jälkeen miinavarastona, tällä kertaa siellä säilytettiin vaarattomaksi tehtyjä ajomiinoja. Luolan käyttötarkoitus ei ollut saarelaisille ollenkaan selvä, eikä tilannetta suinkaan parantanut se, että he tiesivät vain siellä olevan miinoja. Tarkempaa selitystä heille ei asiasta annettu, ja saarella jouduttiinkin pitkään asumaan lievän pelon vallassa. Pelättyä räjähdystä ei onneksi milloinkaan sattunut ja ajan saatossa luolassa olleet miinat siirrettiin muualle.
Kuusikymmentäluvun lopulla Bolax sai jälleen kaksi 152/45 C-tykkiä. Toinen tykeistä tuotiin varikolta ja toinen Jungfruskäristä, jossa tykki oli varastoituna ja tarkoitettu asennettavaksi Hamnöhön. Samoihin aikoihin suurin osa kuuden tuuman tykeistä modernisoitiin vaihtamalla Canet’n putki Tampellan putkeksi, mutta Bolaxin tykkien putkia ei milloinkaan vaihdettu. Tykit varustettiin myös kupukilvillä. Vuonna 2001 tykit deaktivoitiin, ja nykyisin entisen linnakkeen alueeseen voi tutustua paikallisen yhdistyksen opastuksella.
Teksti: Johanna Pakola