Bokulla
Bokulla sijaitsee Saaristomeren eteläosissa Jurmon ja Utön välisen väylän puolessa välissä.
Bokullan linnoittaminen alkoi vuonna 1938. Saarella oli asuttu jo aiemmin, mm. 1920-luvulla mainitaan Bokullassa asuneen kolme taloutta. Asukkaat olivat Bokullan majakan, tai paremminkin loiston, vartijoita perheineen. Elämä ulkosaarella oli mahdollisimman pitkälle omavaraista. Karulla luodolla karjan rehusta oli puutetta ja esimerkiksi heinänostomatkat suuntautuivat Nauvoon tai Korppooseen. Lämmitykseen tarvittavaa puuta saatiin useimmiten ajopuista rannoilta, mutta varsinaiset puunhakumatkat suuntautuivat Nötöhön. 1920-luvulla Bokullan asukkaat muuttivat Utöhön ja saari jäi asumattomaksi.
1930-luvun loppu toi muutoksen tyhjilleen jääneeseen saareen. Syksyllä 1938 käynnistyivät Bokullan linnoittamistyöt. Saarelle määrättiin sijoitettavaksi kolme 152/45 MK-tykkiä. Tykkien asennusryhmä tukeutui majoituksessa Utön linnakkeeseen. Poikkeuksen tähän järjestelyyn teki yksi kirvesmies. Hän jäi etenkin myrskysäällä Bokullaan parakkimajoitukseen, sillä hän pelkäsi liikaa merimatkaa.
Tykit tuotiin Bokullaan lokakuun lopulla ”Chapmannilla”, joka hinasi tykkejä kuljettavaa P 17-proomua. Tykkien perustojen rakentaminen käynnistyi 22.10.1938. Tykit purettiin proomusta suoraan kalliolle, sillä laituria ei tuolloin vielä ollut. Toista tykinputkea purettaessa paikalle tuli jokunen upseeri ja he ryhtyivät välittömästi johtamaan purkutöitä. Upseerit käskivät aloittaa putken vedon proomusta maalle, vaikka proomusta kalliolle johtavia hirsiä ei ollut vielä riittävästi tuettu. Työtä aiemmin johtanut asemestari yritti estää uhkaavan katastrofin, mutta tuloksetta. Lopputuloksena perusta petti, putki putosi mereen ja vintturi särkyi. Putkien siirtoa aiemmin johtaneelle asemestarille annettiin tehtäväksi nostaa putki. Urakka ei ollut helppo, sillä veden alla oleva putki painoi 7,5 tonnia ja nostossa välttämätön vintturi oli käyttökelvottomassa kunnossa. Putki saatiin lopulta taljojen avulla nostettua merestä. Monien vaiheiden jälkeen Bokullan tuodut kaksi tykkiä oli lopulta asennettuna ja suojakatokset rakennettuna 18.11.1938.
Linnoittaminen ja sotavuodet
Linnakkeen miehistön vahvuus oli laskettu kahden tykin mukaisesti. Loppukesästä 1939 linnakkeelle oli tuotu kolmas tykki, mutta vielä marraskuussa olisi tarvittaessa kyetty miehittämään vain kaksi tykkiä. Linnakkeen vahvistukseksi pyydettiinkin yksi kersantti, kaksi alikersanttia sekä 10 miestä.
Keväällä 1939 Bokullaan rakennettiin laivalaituri. Työssä oli neljä sotilasta ja neljä vapaaehtoista, he olivat majoittuneena ja muonitettavana Utön linnakkeella. Lokakuun 28. päivänä käynnistyi kymmenen ja kolmenkymmenen hengen miehistöparakkien rakentaminen. Pienempi parakki rakennettiin vajaassa viikossa, isompi parakki valmistui marraskuun loppuun mennessä, samoin kasarmi valmistui marraskuun lopussa. Alkuun Utössä tapahtunut miehistön muonitus siirtyi linnakkeelle, tämä puolestaan edellytti Bokullassa pikaista kellarin rakentamista. Marraskuun loppupuolella myös linnakkeen toimisto tilanpuutteesta huolimatta siirtyi Utön linnakkeelta Bokullaan, sillä Utön toiminnan laajeneminen esti sitä hoitamasta samanaikaisesti kahden linnakkeen toimistotöitä. Linnakkeen miehistö siirtyi Utöstä Bokullaan 1.12.1939, aiemmin siellä oli ollut vahvuutena vain 15 henkilöä.
Rakennuskannan riittämättömyyttä kuvaa hyvin mm. seuraava raportti:
”… Linnakkeella ei nykyisellään eikä kasarminkaan valmistuttua ole ainoatakaan huonetta upseereita, sairasensiapu ja linnakkeen toimistoa varten. Koska ei voi näitä ajatella täyteen ahdettuihin miehistösuojiin anon että saataisiin rakentaa yhteinen upseeri, sairasensiapu ja toimistorakennus ulkomitoiltaan 4 x 9 m sisältäen 2 huonetta. Puhdistus y.m. tarkoituksiin tulisi yksi huone varustaa hellalla. Huoneen korkeus 220 sm. Rakennusta voitaisiin myöhemmin käyttää saaren vartija asuntona. Rakennus voidaan rakentaa linnakkeen omilla voimin…
…Koska Bokullassa tulee löytymään yksi 30 hengen yksi 10 hengen ja yksi 12 hengen asumus eli yhteensä 52 henkeä varten mihinkä luonnollisesti voidaan jonkun verran enemmän ahtaa väkeä esim. 65, jää kuitenkin vajaus 10 henkeä jolloin ei vielä ole otettu huomioon vakituisia ”tilapäisiä” asukkeja kuten luotsit työläiset jne. Tämän johdosta esitän rakennettavaksi yhden 10 miehen parakin lisää…
…Linnakkeen vesi kysymys olisi ratkaistava kasarmin valmistumiseen mennessä. Säiliöiden tulisi vastata 80 hengen kahden viikon tarvetta (minimi)…
…Mikäli aikaa ja varoja riittää on tarpeen saada linnakkeelle yhteinen ruoka ja luentoparakki sekä sauna…”
Lohkon komentajan vastaus pyydettyihin rakennustöihin oli yksiselitteinen ”…uusia rakennuksia ei toistaiseksi rakenneta, vaan ne miehet jotka eivät mahdu Bokullaan, majoitetaan Utöseen…” Komentaja ilmoitti anovansa Puolustusministeriöltä lupaa rakentaa parakin 30 miehelle. Vesikysymyksen ratkaisuna oli saarelle jo toimitetun 350 litran tammitynnyrin käyttöönotto. Lopullista ratkaisua vesikysymykseen komentaja ilmoitti odottavansa Merivoimien esikunnan taholta. Joulukuun alussa Lohkon komentaja hyväksyi lopulta eräitä uusia rakennusurakoita, ei kuitenkaan majoitustilannetta helpottavia:
”…Esitetyistä töissä on heti hyväksytty tehtäviksi: kk.asemat, tj.torni ja kellari, joita varten lähetetään ensitilassa räjähdysaineita, sementtiä, soraa ja puutavaraa. Louhinta- ja betonitöitä suorittamaan lähetetään muutamia ammattimiehiä, joille kuitenkin linnakkeen päällikkö antaa apuvoimaa reserviläisistä. Tj.tornista lähetetään erikoispiirustus. Miehistösuojista tehdään myös piirustukset, mutta saa jo aloitettuja louhintatöitä jatkaa…”
Bokullan linnakkeen alaisuuteen perustettiin helmikuussa 1940 Österskärin ”… väliaikainen ilma- desantti- valvonta-asema, joka on varustettu radiolla pitäen yhteyttä Utön ja Fagerholman radioasemien kanssa…”. Österskärin aseman huolto tapahtui Bokullan toimesta.
Lentäjien vangitseminen
Bokullasta tehtiin muiden linnakkeiden tavoin lähes päivittäin havaintoja vihollisen ylilennoista. Linnaketta itseään tulitettiin useita kertoja, mutta suurempia vahinkoja ei linnakkeelle syntynyt. Bokullan edustalla oli usein ankkurissa laivasto-osastoja, jotka joutuivat hyökkäysten kohteeksi. Merkittäviä vahinkoja ei näillekään osastoille aiheutunut. Bokullan edustan merialueelle putosi useita viholliskoneita sekä talvi- että jatkosodan aikana. Helmikuun 3. päivänä 1940 linnakkeelta kuultiin surinaa luoteen suunnasta. Pian äänihavainnon jälkeen nähtiin palavan koneen syöksyvän jäälle Vidskärin itäkärjen kohdalla. Linnakkeelta lähti kymmenen miehen vahvuinen partio putoamispaikalle. Heitä vastaan tuli jäällä toinen, jo aiemmin paikalle ennättänyt partio mukanaan vangitsemansa lentäjä ja radiosähköttäjä. Aiempi partio koostui kahdesta sotilaasta, jotka olivat olleet jänisjahdissa Vidskärissä. He olivat onnistuneet takaapäin yllättämään lentäjät, jotka olivat jo saaneet pystytetyksi konekiväärin kyetäkseen tekemään mahdollisille vangitsijoille vastarintaa. Aluksi vangit kuljetettiin Bokullaan, josta heidät illalla lähetettiin hevoskyydillä Utön linnakkeelle. Kolmas koneessa ollut venäläinen sai surmansa koneen palossa. Hänet haudattiin Utöhön. Koneen oli pudottanut omat hävittäjämme, ja se tuhoutui palossa.
Jatkosodan aika
Linnakkeen tykistö joutui ensimmäisen kerran tositoimiin uppiniskaisen laivan takia. Väylällä oli kohti pohjoista pyrkivä tunnistamaton alus, joka ei noudattanut pysähtymiskäskyä. Pysäyttämistä yritettiin aluksi valomerkkien avulla, mutta tuloksetta. Avuksi otettiin konekiväärit, tämäkään ei tehonnut vaan laiva jatkoi matkaansa kohti Turkuun johtavaa väylää. Lopulta linnakkeen kuusituumaisella tykillä ammuttiin yksi laukaus, jonka seurauksena laiva välittömästi pysähtyi ja se tarkastettiin. Alus oli kaapattu venäläinen alus, jossa oli saksalainen kaappausmiehistö ja avomerellä laiva kulki vielä Ruotsin lipun alla. Ennen tarkastusta laivaan oli vaihdettu Suomen lippu. Savupiipussa näkyi myös ylimaalattuna ristissä olevat sirppi ja vasara. Tarkastuksen jälkeen alus sai jatkaa matkaansa kohti pohjoista.
Kesäkuun 28. päivä 1941 seitsemän vihollisen konetta lensi 600 metrin korkeudella etelästä suoraan kohti Utön linnaketta. Bokullasta avattiin konekiväärituli, Utöstä ilmatorjuntaan osallistui kaksi 152/45-tykkiä yhdellä laukauksella kumpikin, ja Mjältanissa ollut 37 mm Maxim-tykki ampui koneita kohti kymmenen laukausta. Toinen raskaan tykin ammuksista räjähti kahden koneen välissä ja nämä erosivat muodostelmasta kaartaen jyrkästi itään. Bokulla havaitsi näiden syöksyvän jyrkässä kulmassa Vidskärin pohjoispuolelle. Bokullasta lähetettiin Snökubban ja Vidskärin välille sijoittuvalle oletetulle putoamispaikalle moottorivene. Koneita ei havaittu, mutta paikalla oli 150 x 200 metrin suuruinen öljyläikkä.
Linnakkeen arkea piristivät erilaiset vierailut. Elokuun 13. päivänä 1941 linnakkeelle saapui linnakkeiston pastori sekä näyttelijäseurue. Sotapäiväkirjan mukaan iltapäivä oli hupaisa. Tuolloin vahvuus linnakkeella oli vielä 21 miestä. 22. elokuuta linnakkeen kanttiininhoitaja muutti pois linnakkeelta, ja hän vei mukanaan lähes kaikki tarvikkeet. Joulun ajan linnakkeen vahvuus oli nolla, miehistö oli viety Utöhön joulunviettoon. 1.1.1942 vahvuus oli 13 miestä, tammikuussa linnakkeelle saapui ryhmä miehiä vetämään alas tykkikelkkoja. Vuonna 1942 Bokullan linnakkeen vahvuus kesäkuun puolessa välissä oli yksi kanta-aliupseeri perheineen, tuolloin linnake toimi vartiolinnakkeena.
Sotien jälkeinen aika
Valvontakomission määräyksestä Bokullan patterit määrättiin purettavaksi vuonna 1945, lopullisesti Bokullan raskas patteri purettiin vasta 1950-luvun alkupuolella. Myöhemmin sinne siirrettiin kevyt 76 mm patteri, joka poistettiin 1988. Bokulla on muiden linnakkeiden tavoin toiminut usein myös harjoitusten ja leirien pitopaikkana.
Bokullan linnoitteita täydennettiin useita kertoja, myös vuonna 1947. Tuolloin olemassa olevat linnoitteet inventoitiin ennen uusien rakentamista, laadittu raportti mainitsee mm. seuraavaa:
”…taisteluarvoltaan täysin mitätön valeasema, jossa on puinen kk. ..60 cm korkea lautakattoinen taisteluarvoltaan täysin mitätön asema… ei ole merkitty linnoituskorttiin enkä voinut sitä niinollen paikallistuttaa. Saaressa on kyllä vielä muutamia edellisten kk. asemien kaltaisia käyttökelvottomia kivikasoja…”.
Tänä päivänä Bokullassa on jäljellä tykkiasemat sekä jonkin verran linnoituslaitteita. Maa-alueet ovat Metsähallituksen hallinnassa. Rakennuksia saarella ei enää ole. Saaren eteläpuolella on jäljellä Puolustusvoimien aikanaan rakentama laituri.
Teksti: Johanna Pakola