Vaasaan rantapyssyyn

Paavo Suviala

Muistelot voisi aloittaa vaikka syksystä 1965, kun stadikalla (Helsingin olympiastadion) kysyttiin, käykö Vaasan rannikkopatteristo. (Olin toivonut rantapyssyä, isäkin oli ollut Suomenlinnassa, ja siellä ehkä kaupunkilaispoikakin pärjäisi). Niinpä sitten joulukuussa tuli palvelusastumismääräys Vaasaan.

Junassa oli myös muita tulevia alokkaita, ja erään kaverin kanssa piti mennä ensin Vaasan uimahalliin, mutta se tietenkin oli kiinni, joten sitten vaan kasarmille 2. patteriin menin, ja siellä komentoa piti patterin vääpelinä Valminen ja ltn Linnavesi. Iltaan mennessä sitten oli saatu päiväpeitollinen varusteita, jotka piti sitten asetella pieneen puiseen kaappiin. Aamulla oli sitten edessä 299 herätystä ja jalkarättien kanssa taistelua. Tupa 4:ssä oli parikymmentä kaveria kerrossängyt. Joukko oli tullut eri puolilta Suomea, ja osa oli ruotsinkielisiä pohjanmaalaisia. Mitään ruotsi/suomi maaottelua ei tullut, vaikka välillä he pitivät omiensa puolia, mutta yleensä olivat kyllä herrasmiehiä. Alapunkassa majaili maanviljelijän poika Vuorenmäki ja hän tuli niin tutuksi, että kävin Koskenkorvalla siellä kylässä.

Alokkaana sitten oi hiekkakentällä sulkeisissa kuumat oltavat (oli tavallista lämpimämpi kesäkuu, tarkistin jälkeenpäin) ilman juotavaa siellä alikersanttien komennossa juostiin. Viikonpäästä sitten saatiin omat pystykorvat ja tst:tä harjoiteltiin melkein puistomaisissa olosuhteissa kasarmin lähellä. Välillä käytiin marssilla Paukkumajalla ampumassa tauluihin Suomi-kp:lla ja singolla valojuova-ammuksia.

Heti juhannuksena ryhmämme pääsi jakamaan kahvit koko patterin henkilöstölle. Jossain vaiheessa sitten päästiin käsiksi itse työkaluihin: niitä olivat itko 76 mm tykki (tykkiryhmässä oli tärkeä nojaajan virka). 76 mm kanuuna ja 152 mm H/37 raskas (eli 7,3 tonnia) mutta tykkiryhmällä sekin liikkui minne piti ja ATS vetäjällä itse maantiemarssit.

Tuvan ryhmyrit olivat sopivan rauhallisia ja ilmeisesti vähän esimerkkejä Raukkiin menijöille. Poikkeuksena seuraavan kurssin alikersantti joka meitä vähän yritti ”opettaa”. Saipa tämä rak. mestari lempinimen betonimylly.

Muutamia ihmetyksen aiheitakin Hesa-pojalla tuli vastaan: mm. jollain kaverilla oli jo tekohampaat, joku ei ole käyttänyt ennen yöpukua, kesällä piti mennä ulos hattu päässä ja pesuhuoneessa ei tullut lämmintä vettä kesällä. Hattuja oli käytössä monenlaisia: mm. suikka, harmaa lippis, ruskea lippis – mieluummin lyhyellä lipalla, karvalakki ja saksalaismallinen kypärä. Jalassa oli nahkasaappaat ja jalkarätit. Lomapukuna oli pussihousut punaisella raidalla, jotka sitten jollain käskyllä piti syksyllä repiä pois. Ruoka ja liikunta oli ilmeisesti sopivaa. kun en ollut päivääkään pois ”rivistä”. Piimäpäivinä minulla oli vesimuki juotavana ja sunnuntaisin saatiin kahvit.

Puhelut piti vielä tilata Helsinkiin. Patteristossa ei paljon moottoreita käytetty vaan mm. lumityöt tehtiin käsipelillä. 31.7.1966 tehtiin pyörillä 40 kilometrin valamarssi Isonkyrön kirkkoon. Ihme kyllä sen kesti pystykorva selässä. Takaisin päästiin sentään tykkimiehinä autoilla kasarmille ltn Linnaveden johdolla.

Valminen (sotilasmestari) jutusteli elämänkokemukseensa perustuvia elämänohjeita ja mottoja: merivoimien arvomerkkejä hän ei koskaan muka ollut oppinut, vaan kuulemma hyppäsi toiselle puolelle katua, mikäli merimiehiä tuli vastaan. Ja hänen palkkansa ainakin on isompi kuin patterin päällikön. Siirtyessään esikuntahommiin hän sanoi aamupäivällä katkaisevansa kynänterän iltapäivällä sen teroittavan. Hän ei myöskään pelännyt kenraaleita: hän tiesi näiden tulevan samasta paikasta kuin kaikki muutkin miehet.

Raukissa oli myös oma päivystäjänsä, joka iltaisin piti myös pastorin virkaa iltahartauksineen. Ennen viimeistä viikonloppua Linnavesi tarkisti herrojen alikersanttien kaapit, ja eihän ne missään ojennuksessa olleet, niinpä me saimme viettää vielä viimeisen viikonlopun rauhallisesti kasarmilla. (Pelastettiinko sillä meidät pahanteosta? Tuskin, koska se porukka oli vielä aika kilttiä nuorisoa). Tulipa sieltä yksi oikea upseeri merivoimien huipulle: lippueamiraali Hanno Strang (esikuntapäällikkö 2004). Ei hassumpi ura rt:ssä.

Kului pari viikkoa ja 15.8. alkoi raukki. Raukki oli edellistä majapaikkaa vastapäätä. Aseistus keveni ja oikeastaan huononi ampumakiellossa, 2. maailmansodan ajalta olevan Sten kp 2:n ansiosta.

Raukissa oli jossain vaiheessa kevättä mukava päällikkö, ns. kesävänskä. Ltn Sinkkonen. oli virallinen päällikkö. Siellä tehtiin oppilaista herroja aliupseereita. Puolikurssijuhlat oli aluksi Bockin panimolla ja esittelyn ja kaljan merkeissä ja jatkot kaupungilla ravintolassa.

Kävipä USA:n sotilasasiamieskin oppitunnillamme. Kukaan ei saanut kyllä puhutella häntä. Joukossa olisi kuitenkin varmaan jollakin ollut kielipäätä ja kykyä keskustella suurvallan edustajan kanssa. Enpä tiedä, mitä ko. herra ajatteli nähdessään tutut stenikat seinillä. Aseet ei muutenkaan olleet mitenkään lukittu, ts kuka vain olisi voinut ottaa lomille stenikan vaikka palasina kassissa. Aseet kyllä laskettiin illalla, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Siihen aikaan oltiin kilttejä ja kunnollisia.

60-luvun radikaalisuus ei näkynyt tai kuulunut kummemmin vaikka meitä oli siellä joka lähtöön. Yksi ase sentään katosi varusmieskersantti-santsarilta metsään. Asetta sitten haettiin porukalla seuraavana päivänä. Eipä löytynyt, ja kersantti joutui viikoksi putkaan.

Jossain vaiheessa emme saaneet päivällä olla sängyssä ruokatunnilla. Niinpä piti mennä Vaasassa asuvan kurssikaveri ak Vainion luokse koisaamaan.

Huhuja liikkui vaatetuksesta syksyllä. Ts. suorista housuista ja pikkukengistä. Ne tulivat harmiksi talvella. Niissä piti matkustaa lomille liftillä. Välillä oli kylmä peukaloida tyhjillä teillä.

Lomille pääsi lauantaisin vasta kello 12 jälkeen, mikä ei sopinut yhteen juna-aikataulujen kanssa. Siispä piti mennä tien poskeen. Joskus taisi mennä jopa yhdeksään illalla ennen kuin olin kotona Töölössä. Ja sunnuntai-iltana takaisin. Loppumatkasta tuli sitten työmatkalaisia häiritsemään väsyneitä sotilaita. Pari kertaa vuokrasimme porukalla auton. Yhdellä kertaa meinasi käydä vähän huonosti, kun Neckkarimme (Fiat 600) ei kestänyt kuin Koskenkorvalle saakka ja sieltä piti sitten ajaa taksilla Vaasaan. Ehdimme juuri seitsemäksi – muuten olisi tullut neljä vapaaehtoista päivystäjää.

Uutena vuotena ammuimme kentällä keskiyöllä uudenvuoden pamaukset. Vihollisesta eli laivoista ei paljon puhuttu vaikka niitä oli 60-luvulla Itämerell vielä riittävästi.

Eräs asia välähti mieleen. Kun menimme keväällä tykkien kanssa retkelle Raippaluotoon, välähti mieleen, olisiko helpompaa hoitaa homma panssarivaunulla (kerroin tämän mm. mukana olleelle kadetille).

Myös ryhmärangaistuksia annettiin raukissa. Eräänä maanantaina jouduimme ylimääräiselle juoksulenkille. Olimme kai viikonlopun jälkeen poissa pelistä. Myös muutamat ruokatunnit tuli kierrettyä ympyrää pihalla Liisa pientä laulaen yms.

Olimme kerran illalla Vaasan teatterissa katsomassa Turjan päämajaa. Huhun mukaan illalla tulisi hälytys, mutta menimme normaalisti punkkaan – ja sittenhän se tuli. Reppuun piti laittaa tietyt kamat ja pihalla odotti ATS:t. Jyristelimme tykkien kanssa pohjoiseen jonkin matkaa telttailemaan. Pari kertaa taidettiin vaihtaa paikkaakin. Tilanteesta ei kerrottu meille paljoa etukäteen. Joku oli kai uhannut Ahvenanmaata.

Urheilua ei paljoa harjoiteltu; alokasaikana oli cooper ja 100 m juoksu kelloa vastaan. Talvella oli patteriston hiihtokilpailut. Taisin olla noin 150. – rillipäänä en paljoa latuja nähnyt. Raukissa oli myös muutama suunnistus tosi keljuissa Vaasan kivikoissa – kerran yöllä jopa kärjen tuntumassa mutta taisin päästä hyvään ryhmään.

Raukin jälkeen sitten ilmoitettiin Merisotakouluun menijät, ja silloin eräs kaveri ilmoitti päällikölle menevänsä myös Suomenlinnaan (sukunimi oli sen ajan setelissä), mutta alikersantti palasi sieltä kesken opintojen meille takaisin.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä viimeisetkin herrat korpraalit saivat ylennyksen, ja palkka nousi kai 20 penniä. Päivärahalla sai askin tupakkaa. Itse en polttanut, mutta sotkuun ne sai helposti tuhlattua.

Erilaisia tehtäviä ja ”virkoja” tuli Vaasassa ollessa eteen. Apupäivystäjä on päivystäjän sijainen (alik.) yöllä kun ko. herra nukkuu. Apupäivystäjänä ollessani kaksi kaverusta lähti omille lomille ja sattui niin mukavasti, että nämä herrat tulivat lomilta, kun olin päivystämässä. Taisi tulla vähän yp:tä ja kakkua molemmille.

Myös ns. hälyhäly-keikka tuli yhdelle ryhmälle kerrallaan mahdollisia pelastus- ym. tehtäviä varten.

Sitten oli herra kirjuri, jota yritettiin sotkussa vähän kahvittaa hommien järjestelemiseksi. Kerran olin yhden yön esikunnan vääpelin apulaisena, ei tainnut tapahtua mitään – kunhan valvoin esikunnassa. Patterin toisena jouluna tuli mielenkiintoinen tehtävä: PV:n komentajalle oli vietävä Vaarpston joulutervehdys, A#-kokoinen kirjekuori, kenraalien taloon. Jälkeenpäin harmittelin, etten jättänyt kirjeen vientiä iltaan. Päivällä paikalla oli vain rouva kenraali (jälkiviisastelua).

Toinen virkamatkani oli oman ikäluokkani saattaminen Helsinkiin 10.1.1967. Vahvuus: kers. Saarimäki, alik. T. Lahtinen ja korpraali P. Suviala. Varustus: nokialainen ja sp-nauha käsivarressa. Matka meni mukavissa tunnelmissa. Taisi olla saattajilla välillä yhteiset eväät. Muistin jopa ilmoittaa tehtävän tehdyksi komendantille.

Sitten Raukissa ollessamme olimme erään vääpelin hautajaisissa kunniavartiossa ampumamassa laukaukset. Pääsiäisenä oli vartiopäällikkönä pistooli lonkalla ja yksi putkalainen vahdittavana. Vartiossa olevilla oli Suomi-kp ja 20 patia.

Päivällä ollessani ulkona vartion edustalla ltn. Raussi huusi sulkeiskentältä, mitä vartiopäälliköllä on jalassa. Katsoin jalkojani (kesäkeli). ”Pikkukengät, herra luutnantti”. ”Menette ilmoittautumaan vääpelille”. En muista, tuliko tästä rikoksesta mitään rangaistusta.

Hauska kommellus sattui myös ruokalan kersantille ollessamme sotimassa Kauhavalla kevättalvella, kun ko, kersantti meni kysymään viholliselta, missä Vaarpsto on. Vangiksi tämä kuulemma joutui, ja me olimme metsässä ilman sapuskaa. Siellä tuli koko yö sitten hiihdeltyä stenikka olalla. Tarkoitus jäi vähän epäselväksi (nyk. palaute).

Syksyllä tärkeä huhu oli myös tuleva budjetti: mitä säästölomalle kävisi. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta ja hallitus tiputtivat rahapulaan vedoten yhden kuukauden palveluksesta pois. Passissa luki kyllä 330 vrk, lomautettu 638/66, ts. palvelus loppuisi 10.5.1967. Samoin 9 kk kaverit selvisivät 8 kuukaudella.

Linnavesi vihjaili uusista aseista (silloin kai tuli MMO66 Venäjältä) ja Vaasaan tuli 122 mm:n vedettäviä uusia tykkejä. Loppujen lopuksi kantahenkilökunta jäi aika vieraaksi, nimet valitettavasti ovat unohtuneet. Linnavesi sanoi jossakin vaiheessa meille, ettei tämä johtaminen aina niin helppoa ole.

Tässä oli muutamia muistipätkiä 42 vuoden jälkeen. Osa haaveista ei toteutunut, olisi mm. ollut mielenkiintoista käydä Rovajärvellä, mutta pääasia kai oli, että keskiö-au pääsi ehjänä siviiliin.