Teimme rannikkotykistön historiaa ja Kekkosen ajan alku

JYRKI LOIKKANEN

Näin tehtiin Rannikkotykistön historiaa

Merisotakoulun RU-kurssin ampumaleiri 50-60 lukujen vaihteessa pidettiin Pirttisaaressa. Leirin johtajana toimi kapteeni Olavi Kettunen, asiallinen, rauhallinen ja miellyttävä ihminen.

Iltaisin kokoontui upseerien sököporukka, jonka ydinryhmänä olivat ainakin ylil. Jukka Karvinen, ltn. Veijo Nurmi ja ltn. Jyrki Loikkanen. Peliin liittyi myös kapt. Kettunen, joka porukassa sai kutsumanimekseen Olof Ketku. Pelit jatkuivat usein pikkutunneille.

Ohjelmaan kuuluivat myös muuntomenetelmäammunnat ja parin seuraavan päivän ampumakäskyssä Söderskärissä sijaitsevan tulenjohtoaseman valvojaksi määrättiin ltn. Loikkanen. Ilalla sököpelin alkaessa porukka mumisi paheksumisensa Olof Ketkulle kapteeni Kettusen määräämästä järjestelystä ja ryhtyi miettimään ratkaisua ongelmaan.

Koululla oli poikkeuksellisesti pari upseeerikokelasta, joista yksi nyt nimitettiin ”valantehneeksi”. Tämä istui Loikkasen paikalla pöydän ääressä ja raportoi Panuradiolla näkyvät ja Loikkasen p-kortit sekä tilanteen Söderskärin majakkatorniin Loikkaselle, joka sitten nokitti jne. tilanteen mukaan. Tällä tavoin pelattiin useita kierroksia ja luultavasti tehtiin rannikkotykistön historiaa.

Kekkosen ajan alku

Merisotakoulun 29. Reserviupseerikurssi opiskeli Suomenlinnassa kevättalven 1956. Silloin ryhtyi tasavallan presidentin virkaa hoitamaan yhden äänen enemmistöllä valittu Urho Kekkonen. RU-osaston vääpelinä toimi ylivääpeli Taneli Osa. Jäljempänä mainittua on tämän kirjoittaja aina pitänyt suuressa arvossa.

Kekkonen sai niskaansa heti koko valtakunnan kattavan yleislakon, olkoonkin, että lakko ei ollut juuri häntä vastaan suunnattu. Lakko oli aika rämäkkä ja sen aikana esiintyi myös levottomuuksia, mm. bensiinin jakeluasemilla. Sotaväki kaikkialla tasavallassa määrättiin pysymään tiukasti varuskunnissaan ja valmiusastetta kohotettiin.

Talvi oli keskinkertaisen ankara ja jäätie Merisotakoulun nurkalta Kaivopuistoon oli käytössä. Paitsi jos joku alus kulki Särkän väylästä, mikä sai yliv. Osan käskynjaolla lausumaan legendaarisen repliikkinsä ”Ja sitt’ Törso on avant’ väylän…” Kiellosta ja varoituksesta huolimatta väylästä joskus uitiin yli ja uija sai haltuunsa Kaivopuiston Sinisen Nauhan. Lakon aikana väylä tietysti jäätyi umpeen.

Lakon jatkuttua muutaman päivän joku jossain ylemmän johdon sfääreissä sai päähänsä ajatuksen siitä, että jotkut ryhmittymät Helsingin puolella saattaisivat olla kiinnostuneita Suomenlinnan asevarastoista. Merisotakoulu sai käskyn järjestää tähystyksen Kaivopuiston suuntaan mainitun kiinnostuksen varalta.

Tähystyksen suorittivat vuoroittain upseerioppilaat. Tähystyspaikka oli päärakennuksen ylimmän kerroksen käymälä. Tähystäjän varustus 7×50 kiikari. Jos jotain epäilyttävää, erityisesti esim. joukko ihmisiä lähtisi tulemaan Kaivopuistosta kohti Suomenlinnaa, olisi suureen ääneen porraskuiluun huutaen herätettävä päivystävä upseeri, joka normaalisti majaili vääpelin toimistossa. Toimiston nurkassa muuten oli lakon aikana muutama laatikollinen kovia patruunoita.

Se, minkälaisin perustein tämänkaltainen valmiuden kohottaminen tapahtui, ei ole kirjoittajan tiedossa. Varsinaisista Vaaran Vuosista oli tuolloin kulunut jo 8 vuotta. Voi olla, että puolustusvoimien ylemmällä johdolla oli jotain erityistä tietoa, eikä haluttu olla (melkein) housut kintuissa kuten 1948.

Joka tapauksessa asiasta ei jälkikäteen paljon puheita tullut, ja 29. kurssin kurssijulkaisussa oli riemastuttava karikatyyri WC-pytyllä istuvasta kiikarimiehestä, kuitenkin ilman sen kummempia tekstejä.