RTUY:n kertomuksia sieltä ja täältä osa 3
Viides rt-kadettikurssi oli syksyllä 1933 ollut koulussa vain viikkoja, kun eräs heistä tuberkuloottisena jouduttiin vapauttamaan. Alussaan olevalle kurssille katsottiin voitavan hyväksyä tilalle uusi kadetti, joka oli hakenut kurssille tulematta hyväksytyksi. Oli kuitenkin ehditty niin pitkälle, että uusien kadetien messipuvut olivat mittojen mukaan tekeillä. Kokonaan uuteen pukuun ei talouspuolella ollut rahaa. Valittavan tuli sitten mitoiltaan olla samanlainen kuin keskeyttänyt oli. Tällaiseksi löydettiinkin kadetti U. Valinta osui muutenkin oikeaan mieheen, sillä U. palveli hyvin ansiokkaasti aina majuriksi saakka.
Miessaari suoritti kesällä harjoitusammuntaa Rysäkarin ympärillä oleviin luotoihin. Toimitusta johti Miessaaressa majuri V. Tapahtumien ymmärtämiseksi on mainittava, että Rysäkarin henkilökunnalle maksettiin rintamalisät, koska se katsottiin ensilinjan linnakkeeksi, mutta 4 km taaempana olevat miessaarelaiset jäivät tästä
’koulutuslinnakkeella’ paitsi. Ammunnassa putoili jokunen kranaatti aivan Rysäkarin rantaankin, tahallaanko vaiko vahingossa, siitä ei ole varmaa tietoa. Joka tapauksessa Rysäkarin päällikkö soitti asiasta majuri V:lle, joka vastasi: ”Onhan teillä ne rintamalisät, joten voi joku kranaatti tulla lähellekin!” – Ja ammunta jatkui…
Majuri Hannula luennoi sotahistoriasta Rt-kadeteille 1929 aiheena Sveaborgin/Suomenlinnan antautuminen: ”Uusin historiantutkimus ei ole voinut osoittaa sitä, että Cronstedt olisi ollut venäläisten lahjoma, mutta hänhän oli meriupseeri ja jo sellaisena kykenemätön oikein arvostelemaan kiinteän rannikkolinnoituksen voimaa ja taistelunkestävyyttä.”
Merisotakoulussa palveli vuonna 1936 koulutusaliupseerina sotilasmestari H., jolle vaikeat vierasperäiset sanat tuottivat vaikeuksia. Esimerkiksi sanan ’glyseriini’ hän suomensi muotoon ’ryseliini’. Kerran eräs upseerioppilas yritti oikaista lausumistapaa, johon sotmest. H. vastasi erittäin tuimasti: ”Ja minä kun sanon, että se on ryseliiniä, niin se on ryseliiniä eikä mitään ’kryseliiniä’!”
Kuivasaaren 12-tuumaisen tornin vihkiäisissä oli korkeita herroja tomin täydeltä. Kaksi tykkimiestä kantoi paikalle isoa panospussia. ”Pannaanko tuo kaikki putkeen?”, kysyttiin. Se pantiin ja torniin alkoi tulla tilaa. Taas kaksi tykkimiestä kantoi panospussia paikalle ja sekin työnnettiin putkeen. Tornissa alkoi olla runsaammin tilaa. Tasavallan Presidentti Svinhufvudille tarjottiin tilaisuus laukaista tykki, mutta poistuen paikalta hän tarjosi tehtävän ’sotaministerille’. Ministeri kääntyi kuitenkin kiireesti eversti Kekonin puoleen sanoen: ”Minä tarjoan tämän tehtävän sotilaalle” poistuen kiireesti ulos tornista…
Suoritettiin SRLstossa tykkiammuntaa 1948 tulenjohtajana luutnantti V. Tehtävä oli hänelle varsin outo, toimittuaan aikaisemmin merenkulku- ja esikuntatehtävissä. Niinpä suoritus oli pelkkää tuumimista eikä ammunta tahtonut päästä alkuunkaan. Toisia tämä harmitti kovin. Niinpä majuri R. ei malttanut vihdoin olla sanomatta: ”Ampukaa nyt pian, sillä muuten säätiedot vanhenevat!”
Jalkaväen tarkastaja kenraalimajuri Österman suoritti RT 1 :n toimituskomppaniassa tarkastusta 1930. Eräs tykkimies lataa kiväärinsä harjoituspatruunoilla siten, ettei piippu osoittanut ohjesäännön määräämällä tavalla kyllin vinosti ylös. Tarkastaja huomauttaa tähän: ”Älkää ampuko minua, sillä vakanssini on erittäin vaikeasti täytettävissä.”
Ote Suomenlinnan rt-pataljoonan päiväkäskystä no 9417.9. 1918: ”Kapteeni saaren toimittaman kuulustelun pöytäkirjoista käy ilmi, että tykistöön kuuluva hevonen on katonnut hevosmiesten huolimattomuuden ja leväperäisyyden takia, huolimatta siitä, että olen monasti huomauttanut, että hevosista on pidettävä paremmin huolta osoittamastaan huolimattomuudesta rangatsen tykkimies Ahlgren’ia 5 päivan kovalla arestilla”.
Jatkosodan aikana palveli Suomenlinnassa Uudenmaan Rannikkoprikaati esikunnassa luutnantti Huhanantti, joka oli adjutantti, esikunnan komendantti ja siviiliarvoltaan hovioikeuden auskultantti. Prikaatin sielunhoitaja, pastori Kalpa, joka oli huonokuuloinen, oli kuullut luutnantti Huhanantin nimen väärin Kuhanantiksi, jolla nimellä puhutteli luutnanttia. Tästä Huhanantti oli jo useita kertoja huomauttanut pastorille, mutta korjausta ei vaan tullut. Lopuksi Huhanantti selvitti Kalvalle: ”Jos pastori vielä muuttaa nimen etukirjaimen, niin minä muutan teidän nimessänne samat kirjaimet päinvastoin, enkä nimitä teitä enää pastori kalvaksi vaan pastori Halvaksi”. Asiaan tuli korjaus tämän jälkeen.
Vänrikki Huhanantti ilmoittautui talvisodan aikana palvelukseen Helsingin Lohkossa Suomenlinnassa. Komentaja, eversti Marjanen oli sijoittanut virkahuoneensa omaan asuntoonsa ja oli tällöin villapaita päällä sekä tohvelit jaloissa lakaisemassa roskia lattialta. Vänrikki Huhanantti, joka ei tuntenut eversti Marjasta, kysäisi: ”Missähän eversti Marjanen mahtaa olla?” eversti: ”Jaha, odottakaapa hetkinen minä käyn hakemassa”, jonka jälkeen poistui viereiseen huoneeseen, tullen hetken perästä takaisin asetakissaan. Vänrikki Huhanantti sanoi arvonsa ja nimensä sekä ilmoittautui palvelukseen. Eversti Marjanen naurahti leppoisasti ja sanoi: ”Minä kun luulin tulevan oikein isoja herroja. tervetuloa vaan! Vänrikin pitäisi lähteä sitten sinne Porkkalan alueelle”.