RTUY:n kertomuksia sieltä ja täältä osa 2

Aikoinaan Rysäkarilla oli luutnantti H:lla hyvin opetettu lähetti tykkimies V., joka ei osannut juuri sanaakaan suomea. Luutnantti H. oli ostanut uuden lakin, joka kuitenkin oli ahdas. Lähetti sai tehtäväkseen venyttää sitä sopivalla tavalla. Tykkimies V. etsi puupölkyn tarkoituksella veistää siitä lakin venytykseen sopiva lesti. Veistäessään pölkyn päätä puusepäntyöhuoneessa sattui linnakkeen vääpeli F. tulemaan paikalle. Kysymykseen mitä tykkimies F. valmisti, tuli vastaus: ”Herra vääpeli, teen luutnantti H:lle uutta päätä. ”

1930-luvun alussa oli II/RT 1:ssä patteriston komentajana majuri H., esikuntansa Miessaaressa. Samalla saarella olleen linnakkeen päällikkönä oli kapteeni L. Vänrikkiaikoinaan olivat nämä herrat lähempiäkin tuttuja, mutta oli asia unohtunut. Varsinkin kun oli jouduttu esimies-alainen asemaan. Siten he olivat vuosikausia toisilleen ’herra majuri” ja ”kapteeni”. Kerran herrat olivat reellä matkalla Miessaaresta Suomenlinnaan, jolloin H. heittää tittelit pois. Selvennykseksi hän lisää: ”Mutta et saa kuitenkaan puhutella etunimellä, sillä se vaikuttaa liian tuttavalliselta. Siis sanot vain H…(sukunimi). Ja ymmärräthän, että tämä luonnollisesti vain viran ulkopuolella. ”

Suomenlinnan Rannikkolinnakkeistossa pidettiin jatkosodan jälkeen upseerien karttaharjoitus. Oli kyselty yhtä ja toista asiaa ja vähän asian vierestäkin. Useilla alkoi jo olla ikävä kotiin. Everstiluutnantti K. kysyi vielä: ”No, mitenkäs komppanianpäällikkö on ajatellut tuon metsäkukkulan puolustuksen?’. Luutnantti O. vastasi, arvatenkin pitkästyneenä: ”En mitenkään, herra everstiluutnantti. Sieltä tulee vihollinen!”

Kenraali Nenonen opetti 1923 Rannikkotykistön ampumakoulussa aseoppia. Oppilaana oli mm eräs vänrikki L. Tehtyään erään kysymyksen sanoo kenraali: ”Noo, luutnantti L.?” Kun vastausta ei kuulunut, vilkaisee kenraali vänrikkiä ja sanoo: ”Anteeksi, luutnantti ei vielä olekaan luutnantti, luutnantti on vasta vänrikki.”

RT 1 :n komentaja sattui ennen talvisotaa olemaan tarkastusmatkalla Eestiluodossa mukanaan muutamia vanhempia upseereja. Kahvipöydässä syntyi keskustelua Eestiluodon lunastus- ja korvausasioista. Ukko-Åbergin vaimo puuttui keskusteluun, jolloin Ukko havaitsi, etteivät asiat mene oikein hänen suunnitelmiensa mukaan. Kiikkustuolissa istuen hän sopivasti huomautti:”Tyst Fanny, nu talar jag!”

Isosaaren linnakkeella oli vuosien vaikeuksien jälkeen saatu vuonna 1946 kansakoulu. Ensimmäisen luokan uskonnontunnilla kuulusteltiin läksyä, joka käsitteli Herodeksen käskyä sotamiehille ”Menkää ja tappakaa kaikki vastasyntyneet poikalapset”. Linnakkeen päällikön pikku Leena kertoo ”-Ja sitten kuningas Herodes antoi käskyn tykkimiehille tappakaa kaikki pojat”

Jatkosodan jälkeen sai viestipuoli silloin tällöin pieniä eriä spriitä teknillisten laitteiden puhdistusta varten. Tämä olikin parasta puhdistusainetta kaukokirjoittimiin ja moniin muihinkin laitteisiin ja todella tarpeen sodan likaaman kaluston kunnostukseen. Se paha vika aineella kuitenkin oli, että siitä melkoisella varmuudella meni osa puhdistajien suihin. Siten esiintyi SRLston laskuissa 1 kg spriitä. Kohta sen jälkeen oli seuraava lasku 5 kg:sta tislattua vettä. Kun nämä laskut aikanaan olivat MerivE:ssa sen viestitoimistossa tarkastettavana, ei viestikomentaja majuri L-nen malttanut olla soittamatta SRLston viestiupseerille, majuri R:lle: ”Kyllähän tuosta tulee sopiva sekoitus, kun suhde on 1:5. Ei ole lainkaan liian väkevää, joten siinä suhteessa on annettava täysi tunnustus. Mutta on valtion varojen tuhlausta ja liikaa hienostelua käyttää blandinkina tislattua vettä, kun täällä ylemmissäkin esikunnissa välttää tavallinen kraanavesi.”

Ns ’München-viikon’ aikana vahvistettiin RT 1:n alueella muutamia linnakkeita ja vartioasemia suojamiehityksellä puolueettomuusvartiointia silmälläpitäen. Tarvittava henkilöstö saatiin rannikkotykistön suojeluskuntalaisista, joihin kuului runsaasti koulupoikiakin. Miehitys onnistui muuten, mutta parin päivän kuluttua alkoivat äidit ja opettajat soitella kaivaten poikiaan takaisin. Kyselyt ohjattiin pääasiassa rykmentin adjutantille, jonka puhelin soi lakkaamatta. Viestiupseeri, luutnantti R sattui tulemaan adjutantin huoneeseen huomaten missä vaikeudessa ollaan. Hän lupautui vastaamaan seuraaviin soittoihin. Pian muuan naisääni tiedusteli jo kaksi päivää poissa ollutta poikaansa viimeisenä kysymyksenään: ”Koska tämä sota loppuu?” Luutnantti R. ei häkeltynyt. ”Olemme saaneet hyvin vähän tietoja tilanteen kehityksestä, mutta neuvoisin teitä ottamaan yhteyttä Hitleriin, joka paremmin hallitsee tämän alan”, oli viestiupseerin vastaus.

Luutnantti V.R. oli tuollainen ikuinen luutnantti 1930-luvun alkupuolella. Eräänä uudenvuodenpäivänä olivat RT 1:n upseerit koolla Upseerikerholla ja toinen toisilleen toivottivat herrat ”Hyvää jatkoa!” Kun ltn V.R. oli kuullut toivotuksia kymmenkunta kertaa, hän räjähti eräälle vänrikille: ”Hyvää vuotta minulle saa kyllä toivottaa, muttei yhtään enää jatkoa – tälle luutnanttina olemiselle! Jos sen kuka vielä tekee, niin lyön heti!”

Kapteeni S. oli Merisotakoulussa Kadettikomppanian päällikkönä. Vappuna 1939 myöhästyi kadetti A. iltalomalta tullen aamulaivalla Suomenlinnaan ja koululle. Syynä oli aivan ilmeisesti ’virvokkeiden’ liiallinen nauttiminen. Kadettikomppanian päällikkö, joka hyvin vastenmielisesti käytti rankaisuvaltaansa ja koetti yleensä nähdä syyllisessä asiaa lieventäviä seikkoja, joutui suorittamaan kuulustelun. Kapt. S.:”-Teillä ei varmaankaan ollut rahaa, että olisitte saaneet auton laivarantaan?” Kad. A.: ”-Kyllä minulla oli rahaa, herra kapteeni.” Kapt.S. ”-Kyllä kai mieleenne ainakin tuli, että olisi pitänyt lähteä ajoissa?” Kad. A. ”-Ei tullut, herra kapteeni.” Kapt. S. ”-Soittakaa minulle ensi kerralla, jos sattuisitte joutumaan samanlaiseen tilanteeseen.”

Majuri S. oli Kapitulanttikoulun johtajana Suomenlinnassa. Hän tulee pitämään tykistökaluston oppituntia. Vetää taskustaan pienen ruuvin ja kysyy: ”A, mikä temä?” Oppilaat arvailevat sitä jos minkäkin tykin jonkin osan ruuviksi. Aikansa oppilaiden arvailuja kuunneltuaan majuri sanoo: ”Temä on tavallinen puuskruuvi.”

Uuden kurssin upseerioppilaille esiteltiin Suomenlinnaa: ”Tässä on linnake ’Hyve’. Tuo tuossa on ’Kunnia’ ja sen vieressä ’Hyvä omatunto’. Sairaalasaaressa on ’Lomakiellon linnake’. – Tarkoitan tietysti Merisotakoulua.”