Rankin päälliköiden muistelmia, osa 6
JUKKA VAAJA, kirjoitettu 2001
Koulutus
Kurssilinnake Rankki muuttui 60-luvun loppuvuosina enemmänkin koulutuslinnakkeeksi. Aselajin yhteiset ilmatorjuntakurssi ja sähkö- ja voimakonekurssi siirrettiin, ilmatorjuntakoulutus Porkkalaan ja s-ja vkonekoulutus TurRtR:iin vuonna 1967. Niin ikään aselajin yhteinen merivalvontakurssi taas siirrettiin Russarösta Rankkiin (pl alkuvaiheessa vesikuuntelukoulutus kalustovaikeuksien takia). Nuorelle ja käytännön merivalvontaa tuntemattomalle henkilökunnalle kurssin käynnistäminen oli kova ponnistus huolimatta opintoretkistä Russaröhön. Alakerran halliin rakennettiin merimaastoa simuloiva taso lastulevysaarineen. Tasolla vedettiin alusten pienoismalleja. Niitä tähystettiin tason alta oletettavasti Vickers-tankeista purettuja ”periskooppeja” käyttäen. Halliin liittyvä varastotila tyhjennettiin ja siitä rakennettiin harjoitusmerivalvonta-aluekeskus. Viestiyhteydet toteutettiin käyttäen silloista merivalvontaradiokalustoa. Kurssin vahvuus oli merivalvonta-aliupseereiksi koulutettavat ryhmänjohtajat mukaanluettuna runsaat 70 eli kaksi jaosta. Kurssin käynnistämisessä teki suurimman työn luutnantti Pentti Mustonen ja hän toimi pitkään myös sen johtajana. Kurssi puolitettiin sittemmin niin, että Hangon ja Turun merivalvontamiehet ja kaikki vesikuuntelumiehet koulutettiin Utössä.
Toinen iso muutos vuonna 1967 oli alokaskoulutuksen palaaminen Rankkiin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Syynä tähän oli saapumiserien paisuminen ns. suurten ikäluokkien ansiosta. Myös alokasosaston suuruus oli noin 70 eli kaksi jaosta. Koulutuksen käynnistäminen vaati sekin suunnittelua ja valmisteluja, koska olosuhteet varsinkin taistelukoulutuksessa ja ase- ja ampumakoulutuksessa jäivät jälkeen Kirkonmaan vastaavista. Ampumarata laajennettiin lähes omin voimin kuusipaikkaisesta kymmenpaikkaiseksi ja vakiopaikat ja -järjestelyt mies- sekä ryhmäkohtaisen taistelukoulutuksen antamiseksi löydettiin. Joskus talviaikoina käytiin hiihtäen Kirkonmaan isommalla radalla ja harjoiteltiin muutakin saaren väljemmissä oloissa. Koulutustarkastukset osoittivat, että pärjäsimme vähintään yhtä hyvin ja esimerkiksi tärkeäksi katsomissamme kivääriammunnoissa paremminkin kuin isoveli. Yksityiskohtana mainittakoon, että muistaakseni vuodesta 1968 alkaen esikunta jakoi saapumiserän alokkaat jostakin syystä niin, että Rankkiin astuivat itäuusmaalaiset miehet enemmistönään helsinkiläiset ja vantaalaiset.
Eräs koulutukseen tuona ajanjaksona vaikuttanut erikoisuus olivat ns säästölomat. Suomen silloinkin horjuvaa taloutta paikattiin lomauttamalla varusmiehet kuukaudeksi. Vuonna 1967 se toteutettiin palvelusajan lopusta kotiuttamalla kuukautta aiemmin. Seuraavana vuonna lomautus sijoitettiin palvelusajan alkuun. Tällöin alokasaika puolittui. Ei ilmeisesti tarvitse kuvailla miten se vaikutti koulutustuloksiin.
Rankissa siis koulutettiin kahden kuukauden jaksoissa vuorotellen kolme merivalvontakurssia ja kolme alokasosastoa vuodessa Koska kouluttajat olivat samoja, järjestely oli tiukille paneva, mutta selvittiin. Olisiko syynä se, että henkilökunta oli nuorta keski-iän ollessa noin 25-vuotta. (Itse olin aloittaessani 24 ja lähtiessäni 27). Kaikki asuimme linnakkeella (poikamiehetkin viikot) eikä työaikasäännöksiä ollut. Kouluttajien kokoonpano oli koko kolmen vuoden ajan lähes permanentti. Jo mainitun Pentti Mustosen lisäksi mainittakoon linnakkeen vääpelit ylikersantit Matti Tammelin ja Tauno Korhonen sekä kouluttajat ylikersantit Matti Torkkeli ja Mauri Pippola sekä kersantti Kalevi Kämppi.
MUUTA
Rankissa ei vuosina 1967-70 ollut meneillään rakentamisprojekteja eikä muitakaan mainittavia kehityshankkeita vaan keskityttiin varusmieskoulutukseen ja linnakkeen toiminnan, ennen kaikkea huollon ja kuljetusten, jokahetkiseen sujuvuuteen. Siinä riittikin puuhaa, sillä kyseisten vuosien talvet olivat kunnon talvia. Jääteitä tiedusteltiin ja niitä aurattiin traktorilla kymmeniä talvessa Rankin Kirkonmaan ja Kukourin välille. Traktorin ja hevosten lisäksi oli käytössä postin hylkäämä puolitela-auto (Bombardier) ja jopa venäläisvalmisteinen lentokonemoottorilla varustettu hydrokopteri sijoitettiin Rankkiin, koska se piti aina hinata traktorilla jäälle ja lyhin matka oli täällä. Onneksi se ei ollut riesana kovin kauan. Pakkastalven ansiota oli varmaankin vesijohdon jäätyminen, olisiko ollut vuodenvaihteessa 68/69. Kevääseen saakka putkistossa kiersi merivesi (huhtikuussa varmaan puolet vedestä oli Gutzeitin jätelipeää Kotkan tehtaalta) ja talousvesi ajettiin Kirkonmaasta traktorilla ja jaettiin hevosella asuntoihin omiin astioihin. Koulutus jatkui koko ajan täysillä varusmiesvahvuuden ollessa normaalin sadan miehen luokkaa.
Sosiaalinen elämä sujui normaaliin linnaketapaan kyläillen, kalastaen ja juhlienkin yhdessä pikkujoulut, vaput jne. Säännöllisin yhteisriento oli miehillä talviajan jokakeskiviikkoinen lentopalloilu ja sauna, jossa yleensä paistettiin ruokalasta ostettu 2 kg teemakkara ja juotiin 2 koria olutta. Viimeksimainittu aiheutti ennen keskioluen vapautumista Alkosta (v 68) yleensä nuorimman kersantin kaupunkimatkan.
Vuodet 1967-70 muodostavat oman jaksonsa Rankin linnakkeen kehittyessä kurssilinnakkeesta ”sotapatterin” koulutuspaikaksi. Henkilökunta oli nuorta, innostunutta ja kehittyi ammattitaitoisiksi uusissa tehtävissä. Haikein mielin oli minun jätettävä taakseni sotilasurani hienoin jakso ja luovutettava linnake kurssitoverini Lauri Poromaan johdettavaksi syksyllä 1970 lähtiessäni opiskelemaan yksikön päällikön tehtäviä kapteenikurssille.