Rankin päälliköiden muistelmia, osa 2

Muistoja Rankin linnakkeelta 1950-luvulla

Aimo Pajunen, Puolustusministeriön kansliapäällikkö, kirjoittanut 2001

Muistelija kenraali Aimo Pajunen päällikkönä Rankissa 1956-1957, sitä ennen samassa paikassa nuorempana upseerina vuosina 1952-1956.

Kun papereita katsoo, olen palvellut 1950-luvulla kolmessa eri joukko-osastossa (Hrlsto, 3. ErRtPsto ja KotRPsto), osoite oli kuitenkin koko ajan Rankin linnake.

1950-luku oli rannikkotykistössä vilkasta jälleenrakennusaikaa. Välirauhansopimuksen itäiseltä Suomenlahdelta kieltämät raskaat tykit asennettiin takaisin paikoilleen. Rankin Canet-tykit toivat palkintoja muun muassa vuonna 1957 kaikki jaossa olleet Karhulan maljaa myöten. Vanha rakkaus elää, sanoi komentajamme everstiluutnantti Karvinen puhuessaan Rankista. Tippa tuli silmään. Ilmatorjunta oli eräs koulutushaara. Ammunnat 40 mm:n llä Bofors-tykeillä toimeenpantiin Lohtajan ilmatorjuntaleirillä. Tykin johtaja alikersantti oli hyvä tulkki. Varsinaiset ilmatorjuntamiehet tunsivat aluksi hieman sääliä meitä kohtaan – mitenkähän nuokin – mutta kun ainoana joukkona ammuimme alas maalimakkaran, muuttui ääni kellossa.

Sosiaaliset olot kuten kannettava vesi, pieni kantahenkilökunnan sauna ja heikot kelirikkoalukset olivat seikkoja, johon rannikkotykkimiehet olivat tottuneet. Minun päällikkyysaikanani valmistui ensimmäinen kantahenkilökunnan asuintalo, jossa oli vesijohdot. Niistä tosin tuli säästösyistä vain kylmää vettä.

Rankki kuului silloin Suomen pienimpään Haapasaaren kuntaan. Veroäyrikin oli pieni, vain 6,50 mk. Haapasaaressa ei pienen väkiluvun vuoksi ollut kunnallisvaaleja. Oli vain yksi lista tulevista kunnanvaltuutetuista. Itsestään oikeutettuja valtuutettuja olivat Rankin päällikkö ja vääpeli. Naisia ei ollut valtuustossa.

Syksyllä 1957 päättyi sillä kertaa varusmieskoulutus Rankissa. Sain siirron Kyminlinnaan.

Lapset olivat viihtyneet Rankissa niin hyvin, että vuokrasimme poismuuttomme jälkeen entisen asuntomme läheltä mökin kesäpaikaksemme. Vuosia myöhemmin kävimme koko perhe Rankissa verestämässä vanhoja muistoja. Rankki on maailman paras paikka – oli lastemme kommentti.