Rankin päälliköiden muistelmia, osa 10

JOUKO OVASKA, kirjoitettu vuonna 2001

Olin Rankin linnakkeen päällikkö 1.9.1975-29.8.1982. Välillä kävin ilmatorjunnan kapteenikurssin (4.9.1978 – 1.6.1979). Noina aikoina koulutimme (ei ihan kaikista saapumiseristä):

• alokasjaoksen/saapumiserä
• viestikurssin
• merivalvontakurssin (myös SIRR:n merivalvojat)
• tulenjohto-, keskiö- ja tykkimiehet erikoiskoulutuskausi 2:lla ja joukkoharjoituskaudella.

Alokkaiden kouluttamisesta jäi mieleen erityisesti pärjääminen sotilasläänin perusyksiköiden välisissä kilpailuissa. Kilpailu käsitti Cooper-testin ja jonkin ampumaohjelmiston mukaisista ammunnoista. Meidän suoritukset kävi valvomassa KymJP:n edustajat. Sekä Rankin linnakkeen että Kirkonmaan linnakkeen alokkaat olivat jatkuvasti perusyksiköiden kärjessä (=voitettiin). Tämä aiheutti suurta hämmennystä muissa läänin perusyksiköissä. Kyllä me treenasimmekin juoksua ja ammuntaa ehkä enemmän kuin tarpeeksi.

Tykistöllinen valmius pidettiin huipussaan. Sitä treenattiin usein. Jokaisen päivystykseen osallistuvan henkilökuntaan kuuluvan oli osattava mm laittaa 152 T ampumakuntoon. Päivystäjän lisäksi linnakkeella oli varalla oleva upseeri. Meitä upseereita oli palveluksessa linnakkeella samanaikaisesti kaksi, joten joka toinen viikko oltiin ”kiinni”. Ei tämä suuremmin haitannut, koska asuimme linnakkeella ja saihan siitä pienen korvauksenkin.

Kulkeminen linnakkeelle talvisaikaan aiheutti paljon murhetta. Patteriston Pyhtää-alus ei päässyt länteen kulkevalta väylältä juurikaan pois. Hyvä kun pystyi väistämään kauppa-aluksia. Väylältä, johon tultiin kaupungista joko aluksella tai kävellen ylittäen väylä väyläsiltaa pitkin, kuljettiin linnakkeelle etupäässä traktorilla tai Bombardierilla. Kovimpina talvina huoltokuljetukset tuotiin saareen maastokuorma-autolla Karhulan ja

Kirkonmaan linnakkeen kautta. Pikatilanteita varten meillä oli käytössä hydrokopteri. Sen jälkeen kun patteristo sai Valas-luokan alusten sarjasta ensimmäisen eli Vahakarin, ei huoltokuljetuksissa ollut murheita kovimpinakaan talvina.

Yhtenä pienenä asiana tulee mieleen linnakkeen ilmoitustaulut ja puulämmitteiset uunit. Komentajan vaatimuksesta paperit oli oltava kiinnitettyinä neljällä valkopäisellä nastalla ja papereiden välien oli oltava tasan 1 cm. Ilmoitustaulut olivat todella siistit. Puulämmitteisistä uuneista oli ehdottomasti muistettava poistaa tuhkat. Komentaja käynneillään tarkasti nämä asiat.

Noihin aikoihin ei ollut menossa oikeastaan mitään erityisiä kehityshankkeita Rankin linnakkeella. Yhtenä pienenä asiana oli jätteiden polttouunin saaminen linnakkeelle. Sen piti olla niin tehokas, että se kykenisi polttamaan ruokalasta tulevat jätteetkin. Virtasen Reino (talousupseeri) täräytti uuniin kunnon satsin ruuan jätettä ja kuten arvata saattaa jäte oli poistettava palamattomana uunista lapiolla. Uunin teho riitti paperi- ja puumateriaalin polttamiseen.

Sosiaalinen elämä oli vilkasta. Linnakkeella asuvat tekivät paljon yhdessä asioita saarella viihtymisen eteen. Rouvat melkein kilpailivat rivitalon edustan kauneudesta kukkaistutuksineen. Pentin sauna ja ns. uimarannalla oleva sauna remontoitiin ja pidettiin hyvässä kunnossa talkoovoimin. Tukit halkaistiin moottorisahalla ja niistä tehtiin hirsiset pöydät ja penkit rivitaloasuntojen pihoille ja saunojen eteen. Kalastus oli yhteinen harrastus. Juhlapyhien aattoina (uusivuosi, vappu, juhannus) pidettiin yhteisiä illanistujaisia, joissa oli varsin usein käytettävissä sponsoreiden tarjoamia makuelämyksiä.

Sattumuksia oli paljon. Yksi ikävimmistä tapauksista oli ”tapaus” tykkimies Terävä. Joukkoharjoituskaudella yhtenä aiheena oli miinoitteiden tekeminen. Niitä rakennettiin tässä tapauksessa meren jäälle Majakkaniemen ulkopuolelle. Viimeisissä harjoituksissa käytettiin ”kovia” räjähteitä. Tykkimies Terävä oli aina vapaaehtoinen näissä harjoituksissa mitä tuli miinoitteiden rakentamiseen ja sai hyvän opin ko. alalta. Kuinka ollakaan eräänä aamuna Kotkan kaupungin puolelta kuului jyrähdys. Kyminlinnassa varasto räjähti. Asian selvittyä räjähdyksen aiheuttajaksi ilmeni tykkimies Terävä. Oliko hän saanut liian hyvää teknillistä oppia räjähdeasioista Rankin linnakkeen koulutuksessa? Terävä joutui vankilaan, jossa hän myöhemmin lopetti itsensä.

Yhtenä pienenä asiana voin mainita, että kaikki upseerit, jotka palvelivat kanssani Rankin linnakkeella (Marttila, Kaukoranta, Nysten), pääsivät Sotakorkeakouluun.