Paraatihousut

MARTTI HOLMA

Vanhempani olivat solmineet avioliiton 29.09.1939. Kovinkaan kummallista kuherruskuu­kautta he eivät voineet viettää, sillä isäni Jaakko Holma sai kutsun ylimääräisiin harjoituk­siin ja jo 05.10.1939 hänen piti olla Saarenpään linnakkeella. Paikka oli isälle entuudes­taan tuttu, hän oli ollut siellä kertausharjoituksissa edellisen vuoden elo- syyskuun vaih­teen ajan, jolloin elettiin ns. Münchenin kriisiä. Isä oli res. vänrikki ja Saarenpään raskaan 152/45-C pat­terin vt. päällikkö.

Ylimääräiset harjoitukset poikkesivat kertausharjoituksista siinä, että niiden aikaa ei ollut rajoitettu. Niinpä harjoitukset jatkuivat aina talvisodan syttymiseen saakka. Koulutus patterilla oli tiukkaa, linnakkeen päällikkö kävi lähes päivittäin tarkastamassa patterin toi­mintaa ja kävipä RT 2:n komentajakin eversti Lyytinen linnakkeella varsin usein.

Joskus marraskuun alkupäivinä oli eversti Lyytinen jälleen tulossa linnakkeelle ja päällikkö kapteeni Miettinen määräsi järjestettäväksi paraatin rykmentin komentajan kunniaksi.  Isäni ei ollut ottanut mukaansa paraatiasuaan harjoituksiin ja niinpä hän kirjoitti tuoreelle vaimolleen kotiin ja pyysi lähettämään paraatihousut, ne, joissa oli punaiset reväärit.

Äitini löysi oikeat housut vaatekaapista ja ihailtuaan hetken harmaissa saapashousuissa olleita punaisia tykistön reväärejä, hänen mieleensä juolahti oiva ajatus.  Ennen kuin hän lähetti housut isälle, hän kävi ostamassa samanväristä punaista silkkinauhaa ja ompeli housujen revääreihin punaiset rusetit ylhäältä alas saakka.  Rusetteja lienee ollut 4-5 kummassakin lahkeessa. Äiti paketoi housut ja lähetti ne rakkaiden terveistensä kanssa isälle tuttuun kenttäpostiositteeseen.

Isä sai paketin linnakkeelle ja pahaa aavistamatta avasi paketin upseerien majoituspai­kassa. Huoneessa syntyi spontaani naurunremakka ja kuin sattuman oikusta kapteeni Miettinen kulki juuri samalla hetkellä huoneen ohi. Hän astui sisään ja ymmärsi hetkessä, mikä naurun oli aiheuttanut. Miettinen kysyi isältä, kauanko vänrikki on ollut naimisissa.  Isä vastasi, että vihitty on vajat kaksi kuukautta sitten, mutta naimisissa ei ole oltu viikkoa­kaan.

P.S.  Miettisen etunimi on Martti, niin on minunkin. Vanhempieni kertoman mukaan Mietti­nen oli sanonut, että jos isä joskus saa pojan, sille voi antaa nimen Martti.