Omat armeijakokemukseni rannikkotykistössä 1965
KARI ILLNER 2004
Olin kotoisin Raisiosta ja pääsin v. 1961 opiskelemaan Ouluun. Siinäpä oli pohdinnan paikka, menenkö armeijaan, vai pyydänkö lykkäystä ja aloitan opiskelun? Päätin kuitenkin, että aloitan opinnot ja pyydän kutsuntatilaisuudessa sitten tarvittavan määrän lykkäystä.
Kutsunta
Tulipa kutsu kutsuntatilaisuuteen ja se oli sitten Oulussa 6.10.1962. Tarkastuksessa todettiin kelvolliseksi astumaan armeijan leipiin. Silloin piti toppuutella innokkaita kapitulatteja ja pyytää lykkäystä kevääseen 1964 saakka. Pyyntööni suostuttiin ja sain sitten keskittyä opiskeluun Tekussa.
Palvelukseenastumismääräys
Aikaa meni ja tultiin vuoteen 1964. Eräänä päivänä oli posti tuonut kotiin palvelukseenastumismääräyksen. Vähän jännittynein mielin avasin kirjeen ja siihen oli präntätty jotta: Palveluspaikka on Hanko ja joukko- osasto on Hangon rannikkopatteristo. Palvelukseenastumisaika on 15.6.1965, mutta valtion huonosta rahatilanteesta johtuen armeija- aikaa on lyhennetty yhdellä kuukaudella, joten Hangossa pitää olla ja palvelukseen ilmoittautua 15.7.1965! Mikäli muistan oikein palvelukseenastumismääräys oli samalla junalittera. Tuumasin, jotta olipa onnea kun pyysi lykkäystä, pääsen armeijan lyhyemmällä ajalla läpi, kyllä se käy! Mutta se sijoituspaikkakunta, Hankoon!
Olin opiskelun aikana avioitunut ja perheenlisäystä oli myös tullut kesäkuussa 1965. Tuntui näin perheellisen mielestä kovin kaukaiselta tämä sijoituspaikka. Eihän siinä auttanut sijoituspaikan vaihtoanomus esikuntaan, Hankoon vain!
Palvelukseenastuminen
Aamujuna jyskytti Hyvinkäätä kohti, jossa oli junanvaihto Karjaalle ja sieltä pääsi sitten Hankoon alkuillan tietämissä. Hangon juna- asemalla oli vastassa alikersantteja ilkikurinen ilme kasvoillaan ja yritystä saada saapuneet varusmiehet jonkinmoiseen jonoon. Johdetussa jonossa menimme sitten Tulliniemeen. Tulliniemessä odotti armeijan vaatteet, siviilivaatteet pois ja pakettiin, sekä armeijan vaatteet tilalle! Saimme myös teetä ja voileipiä syödäksemme. Sitten alkoi se armeijassa tyypillinen asia, odottaminen, mutta mihin? Odottaminen palkittiin, saimme tietää, että olemme menossa Örö- nimiseen saareen ja odottelemme yhdysaluksia. Örö kuulemma sijaitsee Hangosta länteen noin 40 kilometrin päässä! Tässä vaiheessa tuli meille kaikille alokkaille mieleen, että mihin meitä oikein viedään? Yhdysalukset tulivat yhtäaikaa illan kanssa, laivauduimme ja matka kohti tuntematonta Öröä alkoi. Matka kesti noin kolme tuntia ja rantauduimme illalla noin klo 23.00 aikoihin.
Alokkaat jonoon, mars seuratkaa! Sitten marssittiin, osa porukasta erkani meistä ja meni ” 6:n tuuman kasarmille” ja me menimme ” 12:n tuuman kasarmille”. Olimme kasarmilla noin klo 23.30 ja tyytyväisiä, että vihdoinkin tässä pääsemme nukkumaan. Nukkumaan pääsette kyllä, mutta ensi on alokkaille ”patjamarssi” suoritettavana. Mikä patjamarssi? Otatte jokainen sängystänne tyhjän patjapussin ja järjestäydytty ulos jonoon, mars, mars! Jonossa menimme takaisin lähelle tulolaituria olevalle heinäladolle ja jokaisen tehtävänä oli täyttää oma patjapussi oljilla! Täytetyt olkipatjat kantaen palasimme kasarmille. Ennen nukkumaan menoa oli jokaisen vielä parsittava patja kiinni, että oljet pysyvät patjan sisällä! Sängyn sijaus ja vaatteiden jonkinmoinen pinkka jakkaralle ja sänkyyn, patterilla hiljaisuus noin 01 .00 yöllä!
Alokasaika
Heinäkuun 16 päivä vuonna 1965 aamulla klo 06.00, patterilla herätys!!! Tuntui, että vastahan tässä kävimme nukkumaan, ei kai vielä ole aamu! Kyllä oli aamu ja aamutoimet odottivat heti. Käytävälle riviin järjesty! Aamureippailuun saaren toiseen laitaan ja mereen aamupesulle, sitten takaisin kasarmille aamuhölkällä. Sänkyjen sijausta, vaatteiden järjestelyä jotenkin kaappiin. Käytävälle riviin järjesty ja sitten ruokalaan aamupalalle. Meillä ”12 tuuman” alokkailla oli onnea, kun kasarmimme oli samassa pihapiirissä kuin ruokala. ”6 tuuman” alokkailla oli kasarmilta ruokalaan noin yhden kilometrin matka. Kun sieltä kävi päivittäin aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä ja mahdollisesti myös iltapalalla, tuli heille 6- 8 kilometriä päivittäin ruokamatkaa!
Niin, 6 ja 12 tuuman kasarmit tarkoittivat sitä, että oli 6 ja 12 tuuman tykkipatterit, siitä se nimitys.
Saimme oman ryhmänjohtajan, jonka opastuksella ja ohjauksessa opimme vähitellen nämä alokkaan välttämättömimmät tiedot ja taidot. Erittäin tärkeää oli oppia nopeasti sotilasarvot, tervehtiminen, kunnianteko, pinkanteko, sekä kaapin oikeaoppinen täyttö. Oman henkilökohtaisen aseen, kiväärin, numeron opettelu ja muistaminen vaikka yöllä heti herätyksen jälkeen oli hallittava!
Kasarmimme olivat tosi vanhoja. Vuoteet olivat kaksikerroksisia ja tietysti vanhoja, makuupatja itsetäytetty oljilla ja alokkaita/ tupa oli niin paljon kuin sopi tupaan sänkyjä ja niiden väliin kaappeja.
Keskuslämmitys oli, samoin vesivessat, mutta ne eivät olleet alokkaiden käytettävissä. Alokkaiden vessoina oli todella ”vessat”, meren rannalla paalujen varassa olevat kopit. Ison asian pystyi kuulemaan meriveden ”plumsahduksena”! Kunnollinen peseytyminen oli viikottaisen saunomisen varassa.
Simputusta ilmeni jonkin verran ja nimenomaan varusmiesesimiesten toimesta, ei yhtään kantahenkilöstön taholta. Haudattiin usein surusaatossa villakoiria hautaan, istuttiin maahan, ryömittiin, juostiin, puhdistettiin vessoja hammasharjoilla, oltiin alokaspalvelijoina alikersanteille kaikenlaisissa tehtävissä jne. Tämä kaikki oli normaalin palvelusajan ulkopuolella! Alokasaika meni tosi nopeasti, vaikka kukaan ei saanut sinä aikana lomia. Alokasaika päättyi sotilasvalaan, juhlallisesti kasematin betonikannella. Sitten sai jokainen kuulla, mitä seuraa seuraavaksi, kun olemme nyt tykkimiehiä!
Omalle osalleni tuli komennus aliupseerikurssille Isosaareen Helsinkiin, Suomenlinnan rannikkotykistöön. Littera kouraan ja 16.8.1965 aamujunalla Helsinkiin. Päivän sai käyttää matkustamiseen, mutta eteläsatamassa piti oIla viimeistään oliko se klo 17.00 mennessä, jolloin yhdysalus vie tykkimiehet Isosaareen. OIi vihdoinkin omaa aikaa muutama tunti ennen aluksen lähtöä! Yhdysalus lähti kohti Isosaarta ja laiturilla olivat vastassa uudet varusmieskersantit, jotka ohjasivat katraansa omiin tupiinsa ja vielä iltateelle.
Aliupseerikurssi 21 65, 16.8- 9.12.1965
Alkoi uusi ja entistä kovempi alokasaika! Alussa jaettiin kukin eri erikoistumisryhmiin ja jaksoihin. Itse jouduin tulenjohtolinjalle ja kurssin edetessä luvattiin komennukselle erikoistumaan Riihimäelle tutkakurssille. Riihimäelle oli tarkoitus lähettää kaksi oppilasta, eli yksi minun lisäksi, mutta se erikoistumiskomennus kaatui valtion säästöihin. Opiskeltiin tulenjohtoa ja olihan ne optiset etäisyysmittarit melkoisia raahattavia! Kolmen viikon jälkeen sain ensimmäisen loman, pidennetyn viikonloppuloman, eli perjantai- iltapäivästä tiistai- iltaan. Ensimmäinen loma seitsemän armeijassaoloviikon jälkeen!
Lentokoneeseen ja Ouluun, onneksi lastenlipulla. Litteraahan ei saanut kuin junaan ja rajoitetun määrän, joten lentokoneella matkaan ja takaisin! Lomat alkoivat sitten melko säännöllisesti joka kolmas viikonvaihde. Isosaaressa oli käytettävissä lähes kaikki nykyajan mukavuudet, ainoastaan suihkun käyttömahdollisuutta ei ollut, joten sauna oli paikallaan. Peruskoulutusvaiheessa piti päästä Cooper- testi tietylle matkalle läpi. Kaikki eivät tietysti päässeet siitä läpi, useimmiten ne oppilaat, jotka olivat olleet opiskelemassa ennen armeijaan ja kunto oli päässyt vähän rapistumaan. Mutta kuntoa kohennettiin sitten palvelusajan jälkeen joka ilta niin kauan, että testi meni läpi ja menihän se kaikilla, jotka jatkoivat kurssia.
Kurssi meni myös ajallisesti nopeasti, varsinkin kun en malttanut aina olla vastaansanomatta. Sen seurauksena olin säännöllisesti joka kolmas yö apupäivystäjänä! Mukavaa siinä oli se, että sain aamuisin herättää oppilaat aamutoimiin! Apupäivystäjänä ollessa sain myös usein avustaa kantahenkilöstöä, tupakka oli loppunut, joten hankin sitä, taisinpa hankkia erään kerran myös alkoholia!
Kuitenkaan tämä minun ”omapäisyys” ei vaikuttanut negatiivisesti, koska linjanjohtaja kysyi kurssin loppupuolella, että olisiko minulla halua jäädä aliupseerikouluun kouluttajaksi, ”sanssariksi”. Ei ollut, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kuitenkin pitänyt olla. Minun ”petikaveri” Mikael H jäi santsariksi.
Takaisin perusyksikköön, 9.12.65- 10.5.1966
Hankoon ja siitä edelleen Russaröhön uutta alokkaiden saapumiserää odottelemaan. Kasarmi oli jo uudenaikainen Örön kasarmeihin verraten. Odottelua, ja ”lomailua”. Joulu meni mukavasti Russarössä. kinkut ja muut joulun armeija- antimet olivat ihan hyviä, paino nousee! Uutenavuotena on sitten minun lomavuoro, oikein pidennettynä. Välillä kävin Örössä, 10.1- 14.2.66, jossa myös odottelua ja ”lomailua” Siellä ollen sain myös lomaa, mutta lomakuljetus piti itse järjestää. Öröhön ei päässyt kelirikkoaikana yhteysaluksilla, toisaalta avonaiset laivaväylät aiheuttivat sen, että autoilemalla ei päässyt mantereelta saareen tai päinvastoin. No, lomalle teki mieli ja lomatodistus oli taskussa, miten järjestetään kuljetus? Kävelemällä avonaiselle laivaväylälle, sen yli veneellä. Väylän toisella puolella odotti taksi, joka oli tilattu Taalintehtaalta hakemaan! Olihan siinä taksille matkaa, mutta olihan meitä lomalaisia myös taksi täyteen.
Loman loputtua 14.2 piti palata Hankoon vastaanottamaan uudet alokkaat. Hangosta veimme alokkaat Russaröhön kunnolliseen kasarmimajoitukseen. Alokkaat asuivat kasarmissa ja me alikersantit kasematissa tilanpuutteen takia. Kasematissa oleva majoitus oli ihan hyvä, tietysti kallion sisässä syvällä ja ikkunattomassa tilassa, mutta se ei haitannut asumista. Alkoi alokkaiden peruskoulutusjakso, joka päättyi 12.4 saaristossa päättyneeseen loppusotaan. Sain ikimuistettavan äänestysmatkan maaliskuun eduskuntavaaleihin Russaröstä Hankoon ja takaisin, jäämurtajalla! Oli siinä mahtavaa jäänryskettä niin meno- kuin paluumatkallakin. Kerrassaan juhlava ja mieleenpainuva äänestysmatka!
Alokaskoulutus loppui ja seuraava komennus oli Hangon esikuntaan ja joukkueen varajohtajakurssille, joka kesti noin kolme viikkoa. Lopuksi olin esikunnassa komennettuna suunnittelemaan aluksien sähköistyksiä. Ilmeisesti suunnittelutyöt onnistuivat sen verran hyvin, että minulle sanottiin, jotta hae tänne töihin, paikka avautuu aivan pian. Olin kuitenkin jo saanut Helsingistä sovittua aliupseerikurssin aikana työpaikan, jonne olin lupautunut menemään heti armeijan jälkeen. Episodi 10.5.1966 tapahtui kotiuttaminen ja armeijaporukka hajosi lujaa ja lopullisesti niin, että jälkeenpäin en ole tavannut ketään ko. porukasta. On tullut mieleen, jotta olisi ollut mukava tavata silloista porukkaa myös jälkeenpäin, mutta yhteinen kokoonkutsuja on ilmeisesti puuttunut!