Mt.K Ptrin vaiheet ja toiminta Teikarsaaren taistelujen aikana 1.7.- 5.7.1944.

KAPTEENI V. J. TORVINEN, kirjoitettu Suomenlinnassa 15.9.1949.

Teikarin torjuntataisteluihin osallistui Ill/RTR 22:n alueella mm. 7. Mt.K Ptri, jonka toiminnan k. o. aikana esitän seuraavassa. Patterin oman sotapäiväkirjan jouduttua johonkin harhateille, olen selostukseen sisältyvissä asioissa käyttänyt lähteinä omia siltä ajalta jääneitä muistiinpanoja sekä E/RTR 22:n ja muiden sen pattereiden päiväkirjoja, v. m. erikoisesti kellonaikojen perustana.

7. Mt.K Ptrin miehistö oli läpimurtovaiheessa Vaasan seudulta Iiikekannallepantuja iäkkäitä joukkoja. Ptrin upseerit, päällikkö, ptri ups. ja tulenjohtoupseeri olivat Sommarössä palvelleita res. upseereita. Patterin henkilökunta upseereita, 2 jaosaliupeeeria ja muutamaa harvaa miestä lukuunottamatta täysin ruotsinkielinen ja oli ammatiltaan suurin osa kalastajia. Kenttäpattereissa palvelleita olivat e.m. aliupseerit ja 3 miestä ja muunkin tykistökoulutuksen saaneita vain murto-osa. Miehistön henkinen ja fyysillinen kunto taistelutoimintaa ajatellen osittain hyvinkin heikko.

Patterin lähdöstä Vaasasta, matkoista ym. en sen tarkemmin voi kertoa, koska otin patterin vastaan myöhemmin sen ollessa jo asemissa Viipurinlahdella. Patterin kalusto 4/75 K/17 oli kunnoltaan hyvä. Patterin ent. päälIikön puheista selvisi, että ennen etulinjaan tuloa oli annettu Haminassa muutamana päivänä kenttätykkikoulutusta ja valmistauduttu edelleen kuljetusta varten RTR 22:een, mihin ptri saapui 31.6.44. Patteri sijoitettiin rykmentin vasemmalle sivustolle, Niemenlautan kainaloon, Loiriin ja oli sen henkilövahvuus tällöin 3 + 19 + 35; kalustoon moott. ptrina kuului tässä vaiheessa lisäksi 2 kuorma-autoa. Teikarin taistelujen jälkeen saatiin 2 traktoria. Ptri oli sijoitettu jo aikaisemmin tiedustetuihin asemiin 1.7.44 klo 01.00 mennessä, ja oli se kaiketi ollut jo mukana tänä yönä tapahtuneen Teikarin 1. taistelun tykistötulituksessa. Vihollinen jätti nim. Telkarin tällöin 06.45. 

III/RTR 22:n komentjan, majuri Vuorelan käskystä otin7. MT.K  Ptrin vastaan Iuutn. Jansenilta 2.7.44 ilta päivällä. Ptrin vahvuus oli tällöin 4 + 20 + 42. Varustelu- ja majoitustyöt (telttamajoitus) olivat vielä kesken, tykit olivat tosin jo kuopissaan, mutta näiden syventäminen ja vahvistaminen vaati vielä runsaasti työtä. Ptri oli erillään muista Iston joukoista. Karjaniemessä oli lähin torjuntakotmppania. Olimme tavallaan vasemmalla puolella olevalle kt. rykmentillekin osoitettuna sen Niemenlautassa olevan tjan ollessa oikeutettu pyytämään tulta myös meiltä tilanteen vaatiessa. Patterin tehtävänä oli toimia sa-patterina merellä olevia maaleja vastaan sekä sen lisäksi, kuten majuri Miekkavaaran (tukipston kom.) 2.7. illalla henkilökohtaisesti tuoma käsky edellytti , olla valmiina ampumaan pääasiassa Teikarin ja Melansaaren maihinnousua varten valmistettuihin sulkumaaleihin. Samana iltana valmistettiin nämä sulut ja myöhemmin oli tykistöhälytyskin, mikä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Varsinaiset asemat oli lahden pohjukassa n. 75 rannasta sen suuntaan kulkevan ajotien takana, tykit n. 25 päässä toisistaan. Tien ja rantaviivan väli aukeata niittyä. Ptrin alue oli hiekkakangasta, erittäin hyvää kaivautumista varten myöskin edullista vihollisen tykistötulta vastaan.

3.7.44 yöllä havaittiin vihollisen puolella alusten liikehtimistä erikoisesti Tuppuran salmessa ja tänne sekä Tuppuran laituriin tykistö ampui keskityksiä. Vihollistykistö vastasi ja tässä vaiheessa sikäli häiritsevästi tuleen, että oman tykistön tuli käskettiin muuttaa ryöpyttäiseksi. Varustelutyöt edistyivät hyvin, ketään ei tarvinnut erikoisesti käskeä kaivautumaan ja mielialakin oli vielä jotakuinkin reipas. Ptrin omaa tulenjohtoa varten varustettiin tj. paikka Niskapohjan niemeen jo meriammuntaa varten parannettiin jo aikaisemmin aloitettua täh. paikkaa patterialueella. Puhelinyhteys lston keskukseen oli kunnossa ja sen lisäksi oli radioyhteys tj. yhteytenä ”Vuoreen” myös kokeiltu ja kunnossa.

Lienee paikallaan selvittää ennen varsinaisten taistelupäivien kuvausta tykistön järjestely III/RTR 22:n alueella. Linnakkeiston tukipstona toimivat 1. Mt. Rask. Ptri (4/152 H/37) ja 7.Mt Rask.Ptri (4/122 K/31), joista e.m. oli Vilaniemessä ja v.m. takamaastossa maantien takan. Kevyet kenttäpatterit 241. Kev. Ptri (4/76 K/37), 2. Mt. K. Ptri (4/75 K/17) ja 7. Mt. Ptri muodostivat Iston kevyen tykistön.

Teikarin taistelujen 4.7.44 aamulla uudelleen alkaessa oli ptrin varustustyöt tyydyttävässä kunnossa. Koulutuksensa puolesta miehistö pystyi suorittamaan kenttäpatterin maa-ammunnat, mutta enemmän harjoitusta vaativan meriammunnan ampuminen oli aivan alkuasteella. Vihollisalusten Iiikesuunnat ja päämäärät paljasti n. klo 07.00 niiden aloittama sumuverhon veto Teikarin ja Melansaaren itä- ja koillispuolelle, mitä sumutusta tuuli erikoisesti suosi ja jonka jatkuvasta säilymisestä vihollisen nopeat sumutusveneet huolehtivat koko taistelujen ajan oikean sivustan suojaamiseksi. Mitä verhon takana tapahtui, ei patteriltakaan käsin voinut nähdä ennenkuin 08.35, jolloin vihollisen keveät tykkiveneet näyttäytyivät Lammassaaren itäpuolisella merialueella, mihinkä meidän patteri sekä 2. Mt. K. Ptri avasivat tulen. Tuntuu siltä, kuin alusten tarkoituksena olisi ollut harhauttaa ja samalla tiedustella patteriemme paikat, koske ne jotakuinkin pian vetäytyivät takaisin sumuun, joten esim. 09.15 ei yhtäkään alusta ollut näkyvissä. Niskapohjan niemessä ollut tulenjohtajamme ilmoitti tulen osuneen paikalleen, alukset eivät vastanneet tuleen.

Sotapäiväkirjojen mukaan alkoi varsinainen maihinnousu Teikareen ja Melansaareen klo 09.35. Tätä ennustivat myös ilmapommitukset ja maataistelukoneiden matalahyökkäykset pattereita myöten. 09.50 ammuttiin sulkuihin ”Mela 4” ja ”Teikari eteläinen” useamman kerran ja 10.15:n jälkeen tuli puhelimitse tulipyynnöt Teikarin koko itärannalle ja klo 10. 55 koillisrannalla oleviin sulkuihin, missä vihollinen oli suorittanut toisen maihinnousun. Näihin aikoihin oli puhelinyhteytemme ”Vuoreen” vielä kunnossa ja saimme sen kautta tietoja tulen vaikutuksesta ja selviä tulipyyntöjä. Niemenlautan tähystyspaikka ilmoitti myös alusten liikehtimisestä, mikä havaittiin patteriltakin lounaissuunnassa, mutta kuitenkin liian kaukana.

Klo 11.15 paikkeilla jouduttiin tulittamaan Melan sulkuja tavallista runsaammin, koska vihollinen oli hyökkäämässä sinen ja saavuttikin saaren klo 11.27. Klo 12 tienoilla ammuttiin voimakas keskitys Melansaaren itäosaan, jonka vaikutus jalkaväen antamien tietojen mukaan oli hyvä. Tulenjohtajamme oli myös havainnut osumia sitä edeltäneen sulkujen ammunnassa. Tässä vaiheessa katkesi puhelinyhteytemme  linnakkeiston komentopaikkaan, valtamaantien varrella olevat kirkasjohtolinjat olivat täysin sekaisin vihollisen tykistötulen vaikutuksesta. Olihan kuitenkin radioyhteys, joka sekin vielä meni piakkoin sikäli epäkuntoon, että meidän vastauksia ja pyyntöjä ei juuri ollenkaan kuultu johdossa. Parempi kuitenkin näin, saimmehan tietoomme tulipyynnöt y.m. tulitoimintaa koskevat käskyt.

koskevat käskyt. Vastatykistötoiminta oli tähän asti ollut meille edullista, koska se oli suuntautunut enemmän varsinaiseen hyökkäyssuuntaan ja meidän kohdalla ihme kyllä aika etäälle takamaastoon. Täten ei patterin tulitoimintaa oikeastaan häirinnyt mikään muu kuin IL-2-parvet, joiden päällä ollessa oli edullisinta hiljentyä kokonaan.  Melansaaren hyökkäyksessä ja sen jälkeen koko iltapäiväksi saimme harmia sen tukena olleista jotensakin kookkaista tvkkiveneen mallisista vihollisaluksista. Aika ajoin tulivat sumusta esiin ja ampuivat useammalla putkella patteriamme. Olimem näiden kanssa moneenkin otteeseen tulitaistelussa, mutta tulemme muodostui pakostakin vain häirintätuleksi sen ollessa koulutuksen puutteessta liian jäykkää, puista tj-paikkaa ei tuossa tilanteessa voinut enää käyttää ja aluksien etäisyys 5-6 km vaati jo paremman tähystyspaikan. Sitäpaitsi sulkupyynnöt Teikariin ja Melansaareen vaativat tulenantoa myöskin sinne. Olimme tähän mennessä joutuneet ampumaan jo yli  200 Is., pyysin lisää ”muonaa” (ampumatarvikkeita), jota Iuvattiinkin toimittaa ensitilassa. Tätä ei kuitenkaan kuulunut iltaan mennessä, jolloin lähetin pyörälähetin linnakkeiston komentopaikkaan, mistä sain tiedon , että lähetys on matkalla rykmenttiin ATp:stä. Autonkuljettajat olivat kuitenkin esyneet matkalla ja palanneet takaisin saapuen sitten opas mukanaan Loiriin lopultakin aamyöstä 5.7.44. Vihollisen liikehtiminen Niemenlautta-Mäntsaari suunnassa oli aika ajoin hyvinkin vilkasta, mistä Niemenlautan tja antoi tietoja, heidän ilmoituksen mukaan ainakin 2 pienempää alusta upposi patterimme tulesta. Vastatykistötoiminta muodostui iltapäivällä ja illalla yhä kiusallisemmaksi, todennäköisesti Uuraassa sijaitseva vihollisen patteri (n.5”) vastasi säännöllisesti tuleemme muutamalla laukauksella. Patteri näki suuliekkimme ja heti senjälkeen ne myöskin tähän vastaavat. Vihollistuli oli aluksi lyhyttä, sitten pitkää ja lopullinen paikka, mihin patteri ampui, oli vielä n. 100 m. tykkiemme takana, eikä tästäkään vaurioitunut kuin 1 teltta. Klo 18:aan mennessä olimme ampuneet a.tarvikkeet niin vähiin, ettei ollut kuin 30 ls jäljellä, jotka jätettiin ”reserviin”, kunnes täydennys tulisi. Siihen mennessä oli ammuttu 376 kpl. Miehistöstä oli noin 10% jokseenkin hermostunutta, varsinkin vihollisen tykistötoiminnan alettua, mutta kuitenkin tykkien tärkeimmät miehet ja etenkin jaosaliupseerit suhtautuivat tilanteeseen rauhallisesti ja muitakin rauhoittavasti. Iltahämärissä olleen ruokailutauon jälkeen annetussa tykistöhälytyksessä oli muutamien yksilöiden saamisessa tykeille työtä ”enemmän kuin tarpeeksi”.

Illan ja yön aikana jatkui Teikarin ja Melansaaren puhdistaminen, eikä tykistö ollut juuri toiminnassa. Huomioon ottaen patterini täysin paljastetun ja avoimen paikan  oli tiedustellut takamaastossa suojaisemman   aseman, mihinkä patterin siirtämiselle en kuitenkaan saanut lupaa. Seuraava aamu valkeni kauniina ja a.tarviketäydennykset olivat saapuneet aamuyöstä. Tykkikalusto oli  kunnossa lukuunottamatta 4. tykin palautumista, mikä ei tapahtunut  perille saakka ilman miesvoimaa. Tämä sama vika esiintyi toisessakin tykissä ja johtuis iitä, että jouduttiin ampumaan jatkuvasti suurilla korotuskulmilla.

5.7. klo 7.30 suoritettiin tarkistusammunta Teikarin itäpuolelle. Noin ½ t kuluttua alkoikin vihollisen lopullinen isku saariin alusten liikehtimisellä, sumutuksella ja valtavalla ilmatoiminnalla. Ammuttiin useampaan kertaan ”Teikari itäinen” ja vihollisen maihinnousun jälkeen   viivytyksen vuoksi   molemmille kannaksille. Näiden ja Melan sulkujen ammunta jatkuikin pidempään ja edellisen päivän kahinat vihollisaluksien ja patterin kanssa toistuivat.  4. tykkiä ei saatu enää miesvoimallakaan palautumaan ja iltasella tulikin kapt. Honkanen ja vei tykin korjattavaksi. Lston komentajan käskystä suoritin myös Nisalahti-Niemelautta välisessä maastossa uusien asemien tiedustelun mahdollista siirtoa varten. Päivän kuluessa ammuttiin 342 kranaattia, yhteensä näissä taisteluissa 718 kranaattia. Tappioita ei ollut, 1 lievä haavoittuminen. Kalustoa 1 tykki rikkoutunut.

Saksalaiset miehittivät 5.7. Nisalahti-Niemenlautta alueen ja niin sain minäkin seuraavana päivänä 6.7.44 käskyn siirtää patterini suora-ammunta-asemiin Karjaniemeen, minne saavuttiinkin iltayöstä ja otettiin vastaan niemen kärki saksalaisilta.  Patteri oli alistettu niemessä olevalle  torj.komppanialle tehtävänä torjua maihinnousuyritykset suorasuuntauksella. Mainittakoon, että 7.7. klo X.00 suoritti vihollinen maihinnousun Lammassaareen. Niemen kärjestä kallion päältä ammuimme 1:llä tykillä aluksia.  Rantaviivaa lähestyvään maihinnousuveneeseen saatiin 3 osumaa ja se ajautuikin sitten rantakarikkoon.  1 aluksen oli 2 Mt.K Ptri upottanut jo aikaisemmin ja 3 muuta kääntyivät takaisin. Viimeksimainittu ei kuulunut enää varsinaisiin Teikarin taisteluihin; tämän jälkeen alkoikin alueella rauhallisempi vaihe.

7.Mt.K Ptrin osuutta Teikarin taisteluissa tarkasteltaessa ja huomioon ottaen ne edellytykset, joilla se joutui taistelun käymään, katson patterin silloisena päällikkönä sen ainakin osittain täyttäneen sille annetut tehtävät. Meriammuntojen omaksuminen muutenkin kankealle miehistölle ei tapahdu päivässä eikä parissa, se vaatii pitemmän ajan rauhallisen koulutuksen varsinkin kenttätykkikalustolla ammuttaessa. Mielestäni ei sa-tehtävään määrätyn k.o. patterin kannata avata tultansa johonkin etäällä oleviin vihollisaluksiin, koska sen tulokset jäävät jotakuinkin varmasti vain häirinnäksi ja samalla paljastetaan mahdollisesti hyvinkin helposti vihollisen puolelta tähystettävä asema turhan aikaisin. E.m. tehtävään aiottu patteri olisi mikäli mahdollista saatava jonkinlaiseen suojaiseen takarinneasemaan ja mieluummin jaoksittain. Maa-ammunnan suoritushan käy parhaiten viholliselta näkösuojassa olevasta  paikasta. Jouduttaessa  toimimaan kenttäpatterilla selostuksessani ilmenneessä tehtävässä  ja ellei varsinaisia sa-tykkejä ole käytettävissä, tullaan tehtävien annossa ja rajoittamisessa sekä paikan määräämisessä hyvinkin vaikeasti ratkaistaviin seikkoihin huomioon ottaen tilanteen vaatiman tärkeimmän tehon unohtamatta kuitenkaan patterin toiminta- ja säilymismahdollisuuksia varsinaisen maihinnousun aikana. Merimaalien ammuntaa varten tarvittanee vaikka harvempikin mittaus- ja tj.verkosto koko rantaviivalle ja kenttäpattereillekin yksinkertaiset meriammunnan laitteet.