Matti Lappalaisen muistoja 1930-50-luvuilta

Matti Lappalainen (s. 1929) asui lapsena kymmenen vuotta Russarössä, isä oli siellä metalli-konealan mies, monttööri. Isä oli aluksi Utön linnakkeella, sieltä siirtyi Öröhön ja sitten Russaröhön. Oli ollut Zittingin insinööritoimiston palveluksessa, joka kunnosti linnakkeita sen jälkeen kun Suomi oli itsenäistynyt. Talvisodan aikana perheet joutuivat lähtemään Russaröstä, oli alokkaana 1949 Örössä, sitten auk, MeriSK, 1952 tammikuussa Utössä kapteenina, palvelukseen mittausupseeriksi 1 v, kouluttajana 1954-59 eri linnakkeilla mm. Miessaaressa, Pirttisaaressa harjoituksissa ja ampumaleireillä.

Asukkaina oli kantahenkilökuntaa. Russarössä asui myös luotseja ja majakanvartijoita. Vilkas väylä Hankoon kulki Russarön ohi. Kerrottiin, että saaren vanha nimi olisi ollut Majakkamaa, Båglandet, ei tietoa, mistä nimi Russarö on peräisin. Vanhan nimen palauttamisesta oli puhetta, mutta se ei toteutunut.

Russarö oli miellyttävä ja turvallinen paikka lapselle asua. Asuintalot olivat uusia. Lappalaisen perhe asui neljän perheen talossa, jossa käytössä oli iso keittiö, kaksi kammaria ja välikkö. Asuminen oli ilmaista, ei mennyt vuokraa, puut, sähkö oli ilmaista. Patterista sai ostaa muonavarastosta 200 mk/hlö, mitä tarvittiin. Sieltä sai mm. raakaa kahvia (äiti paahtoi, M jauhoi), jauhoja, mannaryynejä ehkä margariinia, marmelaadia isoissa rasioissa. Muuta voi tilata Hangosta ja majakanvartijoilta sai ostaa silakkaa ja böcklinkejä (savusilakkaa). Elettiin aika hyvin, isällä oli kohtuullinen palkka. Hän oli aluksi sotilasalivirkamies, alik, sitten ylik. ja talvisodan aikana vääpeliä vastaavassa arvossa. Hän kuoli vuoden 1941alussa.

Perheet saarella olivat mukavia. Lapsia oli riittävästi, joten leikkikavereita oli ja ohjelmaa riitti. Kesällä uitiin, urheiltiin, harrastettiin palloleikkejä. Talvella hiihdettiin. Varusmiehet ottivat joskus lapsetkin mukaan ja tarjosivat sitten sotilaskodissa limsat ja korvapuustit. 1935 perustettiin supistetut kansakoulut, sekä suomenkielinen ja ruotsinkielinen. M.L. oli täyttänyt heinäkuussa 6v, vanhemmat eivät olisi päästäneet vielä kouluun, mutta M tahtoi kouluun. Pääsi aluksi kuunteluoppilaaksi, mutta koska menestyi hyvin, sai jo jouluksi oikean todistuksen. Koulua jatkui 1938 saakka, kunnes suomenkielisiä oppilaita ei enää riittänyt, joten M joutui myös Hankoon kansakoulun 4.luokalle kuten muutkin. Hän oli täysihoidossa vieraissa ja kävi kotona viikonloppuisin aina kuin suinkin pääsi.

Russarön lapsilla oli onnellinen lapsuus. He ovat pitäneet yhteyttä ja käyneet saarella kun on ollut mahdollista. 1.8. on ollut joukko-osaston vuosipäivä, jota on käyty viettämässä kun on ollut tilaisuus.

Patteristo oli ruotsinkielinen, alueella oli sekä suomen- että ruotsinkielisiä. Isä oli suomenkielinen, pärjäsi omassa verstaassaan. Siellä oli varusmiehiä apuna.

Suomenkielisistä osa oppi ruotsia, niin M:kin oppi aika hyvin hallitsemaan tavallisen puhekielen. Osa osasi huonommin toista kieltä. Yleisesti leikittiin sekä suomen- että ruotsinkielisten lasten kanssa. Äiti oli keskikoulun käynyt ja kotoisin 2-kielisestä kodista Hgistä, M kysyi äidiltä tarvittaessa. Isä innostui opettelemaan ruotsia vasta talvisodan jälkeen kun joutui Ahvenanmaalle.

Saari oli karu ja kallioinen. Pientä puustoa. Siellä oli lampi, jossa ruutanoita ja jolla isä luisteli – ainoa saarella, joka luisteli; oli soita, joilta sai karpaloita. Isä kalasti: ahvenia ja haukia pääasiassa, joskus turskaakin: ravintoa saatiin hyvin merestä. Sienistä ei muistikuvaa. Mustikkaa, lakkaa ja metsämansikkaa oli lapsen maistiaisiksi, ei kerättäväksi saakka. Marjoja ostettiin tarvittaessa. Vispipuuro karpaloista, kalaruoat ja hernekeitto tulivat tutuiksi lempiruoiksi.

Linnakkeen päälliköllä v. Essenillä oli musta koira, jonka rodusta ei ollut tietoa. Koira kuljeskeli ympäri ja oli eri perheissä yötä. Joissakin perheissä oli pieniä mustia koiria, ei tietoa, olivatko em:n pentuja. Siilejä oli myös saarella. Kerrottiin, että venäläiset olivat tuoneet niitä hävittämään käärmeet, joita oli myös paljon. Jos lapset yhyttivät käärmeen, saivat lkeen toimistosta lapun, jolla sai sotilaskodista makeisia.

Sotilaskodissa oli keltaista ja punaista limsaa, korvapuusteja, pectuksia, tikkareita – oli lapsille houkutuksen kohde. Aina kun rahaa oli, mentiin sinne. Laiva toi maista tuoreet leipomotuotteet ja maidon. Maito ja tuoreet leivät haettiin sitten sotilaskodista. Maitoa kului Lappalaisen perheessä 4 litraa päivässä kolmelta hengeltä. Saari oli turvattu ympäristö, suljettu alue. Jos sukulaisia oli tulossa käymään, Hangosta soitettiin, jotta tiedettiin mennä vastaan. Saarella oltiin tarkkoja kulkemisesta. Kertausharjoitustoiminta oli vilkasta 1930-luvun puolivälistä talvisotaan asti: reserviläisiä vilisi saarella. Suojeluskuntalaisetkin kävivät harjoituksissa saarella.  

Partiota ei saarella ollut, vain Martin Isaksson oli meripartiossa mukana ja sai komean valkoisen puvun, jota muut kadehtivat. Hangossa oli -39 partiotoimintaa.

M oli kiinnostunut, teki mieli liittyä ja kävi alustavasti katsomassakin, asia jäi kuitenkin silleen. Isä suunnitteli keskikoulupaikkaa M:lle Hangossa rehtori Sandelinin kanssa: vanhemmat arvostivat koulutusta ja halusivat M:lle ”kannon päähän lunta”.

Russarössä oli kasarmilla kirjasto. Kirjoja antoi sieltä tuttu kersantti Matti Kuronen, joka oli ruotsinkielisen kansakoulunopettajan kanssa naimisissa. Pojat lainasivat kirjoja sieltä. Kirjat olivat pääasiassa ruotsinkielisiä, mutta oli myös jotain suomenkielistäkin. M oppi 6-vuotiaana lukemaan, ja joutui lukuinnon valtaan. Äiti hankki ensin satukirjoja ja sitten muuta. Perheessä luettiin Uutta Suomea; myös M jo lapsena luki uutisia esimerkiksi Abessinian sodasta. M:n lukemista ei estelty, (sensuroitu aiheita siis) sai lukea mitä halusi. Aluksi sarjakuvia, Vihtori ja Klaara yms. Isä oli innokas tilaamaan lehtiä: kotiin tuli sanomalehden lisäksi Suomen Kuvalehti, äidille Kotiliesi, M:lle Sirkka. Kun Seura alkoi ilmestyä, siitä tuli suosikkilehti; tulivat Matti Mainiot, Jussi Juoniot, Mustanaamio ja ratsupoliisi King tutuiksi. Koulukirjoista on yhä M:lla tallella Katekismus ja Aapinen. Seitsemän veljestä oli kotona, fraktuuralla painettu versio, joka on M:lla edelleen jäljellä. Kirjoja ei muuten kotona ollut paljoa, paitsi isällä teknillistä kirjallisuutta.

Radio – aluksi Lappalaisilla ei ollut omaa radiota. Silloin M kävi muissa perheissä kuuntelemassa Markus-sedän lastentuntia tai maanantaikuunnelmia. Sitten isällä oli radio, jossa oli erikseen kovaääninen ja radio. Myöhemmin hankittiin uudempi malli, jolloin isä veti keittiöön johdot ja vei entisen radion kovaäänisen sinne, jotta äiti saattoi kuunnella radiota keittiöstä käsin.

Elokuvia Russarössä oli mahdollista nähdä yleensä kerran viikossa, isä toimi elokuvakoneen käyttäjänä. Pääsymaksu oli 1 mk lapsilta. Siellä näytettiin mm Majakka ja Perävaunu, Ohukainen ja Paksukainen, Rykmentin murheenkryyni, Länsirintamalta ei mitään uutta yms. Lapset eivät tietenkään olisi saaneet katsoa lapsilta kiellettyjä elokuvia, mutta varusmiehet tekivät tilaa lattialle, ja niin lapset istuivat salin pimennyttyä sotilaitten jaloissa elokuvasta huolimatta – pommilla.

Saarella järjestettiin ohjelmallisia iltoja. Äiti ja M eivät niissä käyneet, mutta isä kävi joissakin tilaisuuksissa. Jouluateriat järjestettiin koko henkilökunnalle. Aluksi oli kunnon jouluillalliset, myöhemmin vain pullakahvit. Kasarmi oli moderni lihapullakoneita myöten, rakennus, joka on vieläkin pystyssä laajennettuna.

Kotona oli kyllä perinteiset jouluateriat, kinkku yms.

Pyhäkoulua ei ollut. M oli Hangossa Tiiskan perheessä isossa talossa, 4 luokalla 1939 syksystä lähtien, mutta kuitenkin ruokolla toisella perheellä, Toivolan rouvalla, joka oli tullut Russaröstä tyttäriensä kanssa. Heidän kanssaan M kävi pyhäkouluntapaisessa, jota piti tällöin pappi nimeltä Voipio. Pyhäkoululehtiä oli. Patteriston papin nimi oli Alitalo, järjesti varusmiehille linnakkeella tilaisuuksia.

Tavaroita kuljettiin laivalla, hevosella haettiin talvisin laivalta ja kuljetettiin muutenkin saaren sisällä. Saarella oli 3 jaosta, joiden välille oli jo venäläisten aikana rakennettu kiskot. Isä kuljetti Pässi-veturia, jonka vetämillä vaunuilla kuljetettiin isompia tavaroita kuten laivalta halkoja ja muutenkin jaosten välillä kulkevat raskaammat taakat. Toisinaan myös varusmiehet työnsivät vaunuja, jos niissä oli keveämpiä kuormia.

Vaunuilla tuotiin esimerkiksi halkoja: koivua, mainiota polttopuuta, valmiina pölkkyinä, jotka piti itse pilkkoa. Vettä tuotiin Hangosta vesiproomulla. Varusmiehet kuljettivat juomavettä saarella käyttäjille, joka portailla oli iso, kannellinen vesiastia. Perheistä huolehdittiin hyvin myös tällä tavalla.

Sairaskuljetukset: Isä sairastui 1937 keväällä keuhkokuumeeseen ja vietiin hevosella laivarantaan ja sieltä Hankoon, oli monta viikkoa Hangossa patteriston sairaalassa.

Lkeen käytössä oli erilaisia aluksia. af Chapman oli isoin alus, kulki hiukan jäissäkin. Lisäksi Henrik Boije ja AF 1 sekä vastikään pstoon saatu vene B 6, joka kaatui ja upposi noin kilometrin päässä Russarön edustalla tammikuussa 1936. Tällöin hukkui useita ihmisiä, mm sotmest Räihä poikansa kanssa, poika oli M:n paras kaveri; varusmiehiä ja muuan vastavihitty morsian. Opettaja vei luokkansa laiturille laulamaan jäähyväisiksi. Russarössä oli myös KM – konemoottori – muutettiin veneeksi YM sekä PM – purjemoottori, jotka olivat molemmat merikelpoisia veneitä, joita käytettiin kun oli vähemmän kuljetettavaa. Saarelta oli päivittäin aamuin-illoin yhteys Hankoon, milloin merenkäynti ei estänyt. Yhteys toimi yleensä hyvin. Vuonna 1938 oli joulun alla kova myrsky, jolloin laivat eivät kulkeneet moneen päivään. Lopuksi vahva alus YM tuli saariston kautta jotakin poikkeuksellista reittiä, ja lapsetkin pääsivät Hangosta Russaröön.

Posti tuli Russaröön linnakkeen toimiston kautta ja varusmiehet jakoivat sen vastaanottajille kotiin. Hangossa oli kaksi pääasiallista kauppaa: Liljefors (leikkele- lihakauppa) Impola (sekatavarakauppa): äiti soitti ja tilasi, sen perusteella toivat laivalle tavarat. Usein käytiin äidin kanssa lauantaina ostoksilla ja muutenkin Hangossa.

1939 Naiset ja lapset evakuoitiin keskellä päivää avoimella YM-veneellä venäläisten hyökkäyksen aikana. M oli tällöin Hangossa koulukortteerissa. Koulun kulussa oli ollut jo katkeiluja, kun eräänä aamuna patteriston pappi Alitalo kävi pitämässä hartauden ja ilmoitti, että sota on syttynyt. Lappalaiset evakuoitiin junalla Hanko P-asemalta Karjaan Lohjalle, jossa oli evakossa mummo, äidin äiti. Evakkopaikka oli talvisodan ajan Karstulan kylässä Mikkolan talossa, jossa oli muitakin evakoita. Isä menehtyi hiihtoretkellä Korppoossa kotirannassa 1941 tammi-helmikuussa.

1949 M.L. astui palvelukseen varusmiehenä ja anoi rannikkotykistöön. Ensimmäinen yö vietettiin Russarössä, alokasaika Örössä, aliupseerikurssi Russarössä, 4.11. merisk upskursi, kadettikurssi, käyntejä ja palvelua eri linnakkeilla.

Vuonna 1952 M.L. oli Utössä ensimmäisessä virassaan: tulenjohto-mittausupseeri, vänrikki. Ensimmäinen asunto Utössä sijaitsi Etu-Öhmanin, luotsin 1-huoneinen piharakennuksessa, jossa oli kylmä vaikka kovasti lämmitettiin. Sotmest Takolander järjesti M:lle luotsi Österlundin talosta kammarin. Takolander oli tuntenut M:n isän ja kutsui M:a nimellä ”Lappalainens pojke”. Sitten kun M muutti pois Etu-Öhmanilta, rouva kertoi että tämän vanhemmat olivat asuneet samassa pihahakennuksessa 20-luvulla, ts ”Zittingin aikaan”. Majoitus oli kehnoa Utössä ja Örössä siihen aikaan. Ensimmäinen tehtävä oli mitata entisen majakkamesterin talo ja tehdä siitä pohjapiirros. Tarkoitus oli, että puolustusvoimat ostaa talon linnakkeen päällikön asunnoksi. Piirros valmistui mutta kaupoista ei tullut mitään. Alokaskoulutus alkoi, M oli linnakkeen ainoa kadettiupseeri. Piti sulkeis- ja taistelukoulutusta varusmiehille. Eri kurssien ja komennusten aikana Merisotakoulussa Suomenlinnassa, Kuivasaaressa, Russarössä, Utössä, Pirttisaaressa sekä muualla lyhyitä aikoja peräkkäin ja osin päällekkäinkin.

Vappuna 1952 vietti Helsingissä ensimmäisen varsinaisen vapun, pääasiassa kuljeskellen katselemassa kaupunkia, sitä ennen ollut vappuja kadettikurssin aikana päivystäjänä tms. Kolme nuorta upseeria, ltn Tikka, vänr Virtala ja M.L. joutuivat Olympiapataljoonaan, joka oli perustettu hoitamaan vartiointi- ja muita tehtäviä. Kolmelle upseerille, Virtala, Rekola ja M.L. annettiin hoidettavaksi ylimääräiset linja-autoasemat, ”linja-autoasemakomendantti”, M.L:n toimipiste oli Sibeliuspuisto. Liikennettä oli kuitenkin niukasti, joten lopun aikaa ao. toimi Olympiapataljoonan joukkueenjohtajana. Vapaa-aikaa tehtävistä vietettiin muun muassa Laakson sairaalan vastapäätä olevalla kalliolla sijainneessa telttakylässä, jossa oli sotilaskoti. Eräänä iltana M.L. päätti kuitenkin lähteä Polille tansseihin ja tapasi siellä Olympiaheilan, Sirkan, josta tuli sitten vaimo.

Yhteenvetona Matti Lappalainen kokee eläneensä onnellisen ja turvallisen lapsuuden, jota on hyvä muistella jälkikäteen ja jota muistelee usein erityisesti nykyään. Oli ruokaa ja vaatteita, hyvä asunto, lapsia ei peloteltu ja perheistä pidettiin hyvää huolta Russarössä.