Siirry sisältöön

Hyvä, ellei paras koulutusjärjestelmä

HEIKKI KIVIRANTA

Neljän kuukauden jälkeen miehet siirrettiin Rankkiin, jossa koulutusta jatkettiin samassa kokoonpanossa. Joukosta oli siirretty komennustehtäviin niissä tarvittava minimimäärä. Komennusmiesten määrä oli erityisesti patteriston komentajan everstiluutnantti Aarno Hukarin silmätikku. Tehtävät ja tarpeet kammattiin mahdollisimman tarkoin. Tällöin havaittiin, että vaikka se vaikeaa monien mielestä olikin, tehtävät tulivat suoritetuksi ilman avustavaa varusmiestä. Se, joka sai palkan työstä, joutui myös tekemään työn. Yksinkertaista.

Rankissa jatkettiin tykistökoulutusta. Patteriin liitettiin aselajin erikoiskursseilta tulevat oman koulutuksensa saaneet miehet. Näin muodostettiin ns. ”sotapatteri”, jossa rannikkotykistökoulutus ja muu aselajin erikoikoulutus liitettiin yhteen.

Oli selvää, että koulutus ei ollut ainoastaan tykistökoulutusta. Koulutusaikaahan oli neljä kuukautta. EII jaksolla muu koulutus pidettiin ns. teemakoulutuksena. Pidettiin mm. suluttamisen ja taisteluainesuojelun teemaviikkoja. Näihin teemaviikkoihin hankittiin parhaat mahdolliset kouluttajat. Usein kouluttajat olivat jopa joukko-osaston ulkopuolisia erikoismiehiä. Tiiviit teemapaketit motivoivat sekä omia kouluttajia että varusmiehiä.

Taitoja sovellettiin leireillä, jonne osallistuivat luonnollisesti myös ilmatorjunta ja lähitorjuntaelimet.

Mikä tästä järjestelmästä teki hyvän.? Yksinkertaisesti se, että varusmies oli koulutuksessa koko palvelusaikansa eikä tehnyt turhanpäiväisiä aputöitä, josta muut kuittasivat palkan.

Komennusmiesten määrä oli myös niin vähäinen, että kaikki ymmärsivät juuri ne tarvittavan. Tehtävät eivät herättäneet kateutta. Kun vielä erityisen painokkaasti valvottiin, että komennusmiehet olivat jatkuvasti myös sotilaskoulutuksessa niin tämäkin puoli oli kunnossa. Helppoa heidän saamisensa koulutukseen ei aina ollut, mutta tarkalla suunnittelulla se onnistui.

Tykistökoulutustuloksia mitattiin mm kilpailuammunnoilla. Historia osoittaa, että vuosina 1971-1972 Kotrpsto voitti kaikki aselajin tykistöammuntojen kiertopalkinnot.

Koulutusjärjestelmän lisäksi kiitos tuloksista kuului hyville kouluttajille, motivoituneille varusmiehille sekä erittäin hyvälle hengelle, joka vallitsi koulutusjoukossa.

Olivatpa mittarit mitkä tahansa tärkeintä kuitenkin oli tieto, että koulutettavaksi annetut varusmiehet saivat hyvän ja monipuolisen koulutuksen. Koulutettiin hyvää reserviä. Joitakin muita koulutusjärjestelyjä nähneenä uskon ,että ylläkerrottu järjestelmä ei ollut ainoastaan hyvä vaan paras.