Isosaaren Torpedokoeasema
Torpedo on monimutkainen ja kallis asejärjestelmä. Sen ylläpito ja huolto on raskasta ja vaativaa. Vaikka torpedo on kertakäyttöinen ase sitä pitää huoltaa säännöllisesti ja koeampua ajoittain, jotta sen kulkuominaisuudet voidaan tarkistaa sekä parantaa sen osumatarkkuutta ja toimintavarmuutta taistelutilanteessa.
Katajanokalle sotasatamaan perustettiin 1920-luvulla torpedopaja, jossa voitiin tehdä huoltoja ja tarkistuksia torpedoiden konestoille ja laitteille. Turkuun Linnankadulle rakennettiin myös torpedopaja 1930-luvulla.
Torpedojen koeammuntoja tehtiin 1920-luvulla aluksilta harjoitusten yhteydessä. Turun edustalle Airistolle mitattiin 1930-luvun alussa koeammuntarata erityisesti sukellusveneiden koeajoja ja koeammuntoja varten. Torpedojen koeammuntoja varten tarvittiin kuitenkin kiinteä torpedokoeasema. Torpedokoeasema päätettiin rakentaa Isosaaren Penininniemelle vuonna 1932. Muita vaihtoehtoja sijoituspaikaksi oli mietitty, mutta Isosaareen päädyttiin koska se oli riittävän avoimen vesialueen ääressä ja se oli riittävän lähellä Helsingin Katajanokalla sijaitsevaa torpedopajaa.
Torpedokoeasema oli osa torpedoalan kokonaisuutta Helsingin alueella. Katajanokalla sijaitsi torpedopaja, jossa torpedoja huollettiin ja korjattiin. Vallisaareen valmistui vuonna 1942 laaja luolastokokonaisuus torpedojen varastointia varten. Lisäksi Melkin saaressa oli lataamo, jossa voitiin ladata räjähdysaineita esimerkiksi torpedojen kärkiin ja merimiinoihin.
Torpedokoeaseman rakennuksen suunnitteli diplomi-insinööri Toivo Vähäkallio. Hän työskenteli Teknisen korkeakoulun rakennustekniikan ja insinööritieteiden lehtorina. Myöhemmin hän toimi professorina Teknisessä korkeakoulussa. Hänen veljensä oli tunnettu arkkitehti Väinö Vähäkallio. Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1933 ja avajaiset järjestettiin 11.9.1934.
Tilojen suunnittelussa otettiin huomioon torpedojen käsittelyssä vaadittavat mitat ja tarpeet. Torpedo piti pystyä kääntämään sisällä. Rakennuksen pääosan muodostaa torpedojen käsittelyhalli. Hallin etuosassa on torpedopajan valmistama hissilaite, jolla torpedoputket voitiin laskea haluttuun ampuma-asemaan. Ajatuksena oli nostaa torpedot ammunnan jälkeen hissillä takaisin halliin, mutta tämä osoittautui aallokon takia vaikeaksi. Torpedot kuljetettiin rakennukseen sen takana sijaitsevalta laiturilta kenttärataa pitkin. Hallin katossa on 2000 kg nostava palkkinosturi, jolla oli mahdollista käsitellä torpedoja. Rakennukseen asennettiin paineilmaverkosto ja paineilmakompressori, jolla oli mahdollista täyttää torpedojen ja torpedoputkien ilmasäiliöt.
Rakennuksen etuosassa on havaintotorni. Tornissa oli muutamia huoneita ja sen katolla tasanne torpedojen kulun seuraamiseksi. Kattotasanteelle oli asennettu etäisyysmittari ammunnan seuraamiseksi. Puutteena torpedokoeaseman toiminnan kannalta olivat muut tarvittavat tilat. Esimerkiksi majoitustiloja ei alkuvaiheessa ollut lainkaan ja miehistö joutui majoittumaan tilapäisesti rannikkotykistöyksikön tiloissa.
Paikka osoittautui lopulta varsin haastavaksi koeammuntoja ajatellen. Avoin merialue oli usein melko tuulinen ja aallokko haittasi torpedojen ammuntoja. Myöhemmin ongelmaksi muodostuivat myös koeaseman edustan pohjanmuodot. Tietyt torpedomallit upposivat ammuttaessa ensin melko syvälle eli ne tekivät syvän alkukuopan ja tämän takia saattoivat osua pohjaan laukaisun alkuvaiheessa. Vaativat olosuhteet olivat myös raskaita rakennuksen rakenteille ja sitä jouduttiin korjaamaan jo 1930-luvulla.
Torpedokoeasema oli miehitettynä kesäkaudella ja siellä koeammuttiin vuosittain kymmeniä torpedoja. Koeasemalla torpedoja ammuttiin varustettuna harjoituskärjillä, jotka nostivat torpedon pintaan sen kuljettua kantomatkansa verran. Ammunnan jälkeen koeaseman käytössä ollut alus kävi hakemassa torpedon talteen. Harjoituskärkeen voitiin sijoittaa syvyys- ja pituuskulkupiirturit, joilla mitattiin torpedon ominaisuuksia sen kulun aikana. Jokaisen torpedoyksilön tuli säilyttää asetettu syvyys sekä suunta ja kulkea oikealla nopeudella, jotta se voitiin hyväksyä taistelukäyttöön.
Torpedokoeasema oli Merivoimien aktiivisessa käytössä 1950-luvulle saakka. Torpedopaja muutti uuteen Porkkalan Upinniemen tukikohtaan vuonna 1959. Tämän jälkeen torpedokoeaseman rakennus toimi pitkään korroosiotestausasemana. Nykyään torpedokoeasemalle pääsee vierailemaan opastuskierrosten yhteydessä. Forum Marinum on toteuttamassa asemalle näyttelykokonaisuutta yhteistyössä Suomen Saaristokuljetus -yhtiön kanssa.
Teksti: Mikko Meronen ja Tuomas Värjö