Utön taistelu

Joulukuun 14. päivänä 1939 Utön linnake joutui vihollisuuksien kohteeksi.^[i] Taisteluvalmius linnakkeella oli juuri saatu tyydyttävälle tasolle. Klo 10.37 linnakkeen päällikkö sai ilmoituksen kahdesta havaitusta savusta taivaanrannassa kaakkoissuunnassa. Puolet linnakkeen miehistä oli juuri syömässä, ruokailua kiirehdittiin ja pian tämän jälkeen annettiin taisteluhälytys. Patteri oli ampumavalmiina, kun etäisyys kahteen Grosnyi-luokan hävittäjään oli 19 000 metriä. Etäisyyden ollessa 11400 metriä kääntyivät molemmat laivat samanaikaisesti länsisuuntaan ja suuntasivat tykkiensä putket kohti linnaketta.

Samaan aikaan kaksi vihollisen lentovenettä lensi linnakkeen vieritse tulittaen konekiväärillä ja pudottaen 3-4 pommia. Linnake avasi konekivääritulen kohti koneita, jotka palasivat tulosuuntaansa eivätkä enää osallistuneet taisteluun. Venäläisten lähteiden mukaan ilmahyökkäykseen osallistui kuusi hävittäjien hyökkäystä tukevaa venäläistä MBR-2-lentovenettä^[ii]. Linnakkeen päällikkö antoi tykistölle tulikomennon ja lähes samaan aikaan hävittäjien tykinlaukaukset putosivat noin 75 metriä Utön eteläkärjestä Kesnäsistä länteen. Utön patteri vastasi hävittäjien tulitukseen ja etummainen hävittäjä sai osuman patterin tulesta. Alukset kääntyivät takaisin tulosuuntaansa ja takimmaisen laskeman savuverhon turvin ne loittonivat kohti etelää. Kymmenisen minuuttia matkattuaan savuverhon seasta kohosi musta paksu räjähdyspilvi ja kuului jylinää. Useissa lähteissä mainitaan toisen hävittäjän tällöin tuhoutuneen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä molemmat hävittäjät olivat neuvostoliittolaisten käytössä myöhemminkin; hävittäjä Gnevnyj tuhoutui miinaan jatkosodan alla 23.6.1941 ja Groshashshyj puolestaan romutettiin 1950-luvulla^[iii].

Linnakkeen päällikkö kuvasi ammuntojen menneen huonosti, mutta ”lopputulos oli onnellinen”.  Vihollisen laukauksista yksikään ei osunut saareen, vaan iskemät olivat ensimmäisiä Utön edustalle pudonneita lukuun ottamatta saaren takana, jopa kahden kilometrin päässä.

Syy, miksi hävittäjät ajoivat näin lähelle Utötä, saattoi johtua venäläisten erehtyneen luulemaan Utötä pieneksi Lillharun majakkasaareksi Utön edustalla. Lillharun loisto oli vajaata kahta viikkoa aiemmin räjäytetty, mutta vihollinen ei tätä tiennyt ja ilmeisesti erehtyi sankassa lumipyryssä saaresta. Neuvostoliittolaisten raporteissa mainitaan Lillharussa havaitun uuden patterin. Todellisuudessa he tarkoittivat tietämättään Utön patteria, Lillharu oli tuolloin miehittämätön ja aseeton.^[iv]

Teksti: Johanna Pakola

[i]  Pääasiallisina lähteinä käytetty UkinS 14.12.1989 sekä Veriö, T., Simola, O. TurRR, Turun Rannikkorykmentti 1939–1994, Rannikkotykistön upseeriyhdistys ry. Gummerus Jyväskylä 1995.

[ii]  Mikko Merosen kirjallinen tiedonanto, perustuu ilmailuhistorioitsija C-F Geustin tutkimuksiin. Neuvostoliittolaisten kaikki MBR-koneet olivat tuolloin Kannaksella, todennäköisesti Utön alueella oli joko I-15bis-hävittäjiä tai sukellusveneitä etsimässä olleita Riponeita.

[iii]  Mikko Merosen kirjallinen tiedonanto

[iv]  C-F Geust, Red Stars 5 via Mikko Meronen