RADAL - Rannikkotykistön digitaalinen ammunnanlaskin

Sodan aikana rannikkotykistölle kehitetty analoginen ammunnanlaskenta- eli keskiöjärjestelmä oli toimintavarma, mutta 1960-luvulle tultaessa se oli kuitenkin vanhentumassa. Merisodankäynti oli myös muuttumassa ja maalit olivat entistä pienempiä ja nopeampia. Keskiöjärjestelmällä oli vaikeaa saada ampuma-arvoja nopeisiin yli 20 solmun nopeudella liikkuviin kohteisiin.

Keskuslaskimien tarve oli havaittu jo 1950-luvulla. Vaatimuksiin sopivia digitaalisia laskimia ei kuitenkaan ollut ostettavissa ulkomailta, joten laitetta päätettiin kehittää kotimaassa. Digitaalitekniikka oli ammunnanlaskennassa aivan uutta. Yhteistyötä tehtiin Suomen Kaapelitehdas Oy:n kanssa. Vuonna 1966 Suomen Kaapelitehdas yhdistyi Nokia Oy:n kanssa. Rannikkotykistön puolelta Juhani A. Niska oli keskeisesti mukana järjestelmän kehitystyössä alusta aina järjestelmän käytön loppumiseen saakka. Määrärahojen puute hidasti välillä kehitystyötä.

Rannikkotykistön digitaalinen ammunnanlaskin eli RADAL -järjestelmän kokonaissuunnitelma valmistui lopulta vuonna 1966 ja koejärjestelmä asennettiin Kuivasaareen vuonna 1968. Järjestelmän laskuyksikkönä oli englantilaisen Elliott -tehtaan MCS 920B -tietokone, jossa oli kahdeksan kilotavun keskusmuisti. Myöhemmin muistikapasiteettia kuitenkin lisättiin.

Digitaalitekniikassa ampuma-arvot saatiin tykeittäin absoluuttisesti jolloin virhelähteiden määrä vähenee. Järjestelmä pystyi laskemaan ampuma-arvot viidelle Helsingin edustan rannikkotykistöpatterille eli kaikkiaan 12 tykille.

Järjestelmässä mittaus- ja korjausarvot syötettiin manuaalisesti laitteeseen ja suunnan- ja koronlukijat- lukivat näyttölaitteilta ampuma-arvot muutaman sekunnin rytmillä tykeille. Laitteella tehtiin myös muuta aselajin atk-laskentaa.  Tekninen kehitys oli kuitenkin nopeaa ja järjestelmä vanheni melko nopeasti. Se jäi lopulta pois käytöstä vuonna 1987.

Teksti: Mikko Meronen