Rannikkotykistön toinen meritorjuntaohjus: Meritorjuntaohjus 85

Hankittu järjestelmä oli Saabin RBS-15, josta kehitettiin erikseen Suomen käyttöön versio RBS-15SF. Meillä järjestelmä sai nimen MTO-85. Siihen kuuluivat ohjukset säänkestävissä säiliöissään, ja ammunnanhallintalaitteisto. Ohjus oli edeltäjäänsä kehittyneempi. Sen kantama oli yli 70 kilometriä, eli kaksinkertainen MTO-66:n kantamaan verrattuna. Matkamoottorina oli suihkuturbiini. Hakupää oli toteutettu uusimmalla tekniikalla, ja sen tarkoitus oli kestää myös elektronista häirintää. Hakupään ohjelmointi suoritettiin tilaajan vaatimalla tavalla, suomalaisiin saaristo-olosuhteisiin sopivasti. Tässä työssä oli hyötyä siitä kokemuksesta, jota oli saatu MTO-66-järjestelmän aiemmasta kotimaisesta kehityksestä.

Uusi ohjusjärjestelmä sopi hyvin Suomen meripuolustukseen. Siihen kuului riittävän tarkka maalinosoitus. Erona MTO-66-järjestelmään MTO-85:ssä oli myös monimaalimenetelmä, joka mahdollisti iskun ryhmämaaleja vastaan. Ohjuksessa oli myös kulmalaukausmahdollisuus, ja mahdollisuus maskeerata pois tiettyjä maaleja, kuten saaria, ohjuksen lentoradalta.

Laivasto otti MTO-85-ohjukset aluksi käyttöön Helsinki-luokan ohjusveneiden aseistuksena, ja vuodesta 1987 lähtien Rauma-luokan ohjusveneillä. Uudesta järjestelmästä kehitettiin vuodesta 1983 lähtien myös rannikkotykistön versio. Rannikkotykistön meritorjuntaohjushanketta alettiin kutsua lyhenteellä RAMETO. Järjestelmä oli kotimaisuusasteeltaan suuri, sillä lähinnä vain ohjus säiliössään tuli Suomen ulkopuolelta. Alustana oli Sisu-kuorma-auto, ja tulenjohtojärjestelmä oli pääosin valmistettu Suomessa. Järjestelmän kehittämiseen osallistuivat mm. Ahlström Automation, Multilift, Sisu-Auto ja Kiitokori. Ensimmäinen rannikkotykistön uusi ohjuspatteri perustettiin syksyllä 1987. Se liitettiin tuolloin Rannikkotykistökoulun organisaatioon. Kaikkiaan pattereita perustettiin neljä, kolme Suomenlahden alueelle ja yksi Saaristomerelle. Viimeinen neljästä patterista luovutettiin käyttäjilleen 14.8.1991, jolloin rannikkotykistön tarkastaja, eversti Juhani A. Niska sai ottaa vastaan patterin avaimet Saab Missiles AB:n edustajilta.

MTO-85-järjestelmän myötä ohjusalan yhteistoiminta rannikkotykistön ja laivaston välillä sai jatkoa. Kuten MTO-66:n aikana, kalusto, koulutus ja huolto olivat pitkälti yhteisiä. Kemiössä sijaitseva Ohjushuoltola vastasi ohjusten, ja Pansion Elektroniikkakorjaamo laiva- ja patterijärjestelmien huollosta.

MTO-85-järjestelmän oltua käytössä yli vuosikymmenen ajan se modernisoitiin vuosituhannen vaihteesta lähtien. Tavoitteena oli varsinkin parantaa kykyä torjua elektronista häirintää. Pääosan tutkimustyöstä teki Merivoimien Tutkimuslaitos. Modernisoidussa ohjuksessa (MTO-85M) oli muun muassa pidempi, yli 100 kilometrin kantama, enemmän lentoradan reittipisteitä, ja parempi esteiden ylityskyky.

2010-luvun lopulla MTO-85-järjestelmälle alettiin etsiä nykyaikaista korvaajaa. Valituksi tuli israelilainen Gabriel 5-ohjus, joka meillä sai nimen Pintatorjuntaohjus 2020 (PTO2020). Kuten edeltäjänsä, myös se tullaan asentamaan aluksille ja todennäköisesti kuorma-autoihin pohjautuviin rannikkolavetteihin.