Jääkärikenraali, merivoimien komentaja Väinö Valve

Tampereen teknillisen opiston ongelmana vuonna 1916 oli oppilaat, jotka katosivat. Yksi heistä oli nimeltään Väinö Vähätupa. Hän suunnitteli insinöörin uraa, mutta kadonneiden opiskelutoverien tavoin luonne veti lopulta muualle. Vähätupa oli päättänyt monien muiden tavoin lähteä jääkärikoulutukseen Saksaan. Huoli Suomen kohtalosta kalvoi mieltä. Matka taittui Merenkurkun etappireitin kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan. Siellä hän sai jääkärikoulutuksen ja helmikuussa 1918 kotimaahan palasi mies, jonka sukunimi oli muuttunut Vähätuvasta Valveeksi.

Suomessa Valve osallistui sisällissotaan jääkäritykistön tulenjohtajana ja vuonna 1919 hänestä tuli Raskaan tykistörykmentin komentaja. Vuonna 1924 hänet nimitettiin rannikkotykistön komentajaksi, vuonna 1927 rannikkopuolustuksen komentajaksi, vuonna 1928 meripuolustuksen päälliköksi ja vuonna 1933 merivoimien komentajaksi.

Hänen urakehityksensä oli huimaa ja nopeaa. Kapteeniksi Valve ylennettiin 1918, majuriksi 1919, everstiluutnantiksi 1923, everstiksi 1925, kenraalimajuriksi 1933 ja kenraaliluutnantiksi 1941. Tämän jälkeen ylennyksissä tuli yli puolen vuosisadan tauko: presidentti Mauno Koivisto ylensi hänet vuonna 1992 jääkärikenraaliksi.

Valve toimi merivoimien komentajana haastavassa tehtävässä. Maavoimien kehittäminen ajoi rahahanojen kohdalla merivoimien edelle ja samaan aikaan keisarinvallan aikaset rannikkolinnakkeet tarvitsivat kipeästi korjauksia ja modernisointia. Valven johtamana rannikkotykistölle kuitenkin löytyi varoja. Sodan syttyessä 1939 työt olivat yhä kesken, mutta linnakkeet melko hyvässä kunnossa. Valven johdolla tehtiin yhteistyötä niin virolaisten kuin saksalaistenkin kanssa.

Vuonna 1944 hänet nimitettiin puolustusministeriksi. Upseerin ura poliitikkona jäi lyhyeksi ja Valve palasi puolen vuoden kuluttua merivoimien komentajaksi. Hänellä oli edessään jälleen haastava aikakausi. Osana rauhanehtoja Suomenlahti tuli raivata miinoista Valvontakomission ohjeiden mukaisesti. Valve erosi – osin ilmeisesti Valvontakomission painostuksesta – vakinaisesta palveluksesta vuonna 1946 ja siirtyi pankkimaailmaan. Vuonna 1959 Valve eläköityi ja toimi tämän jälkeen muun muassa ritarikunnissa sekä Vapaussoturien huoltosäätiössä.

Helmikuussa vuonna 1988 ravintola Ostrobotniassa kokoontui viisi vanhaa herraa. Heistä yksi oli mies, joka vuonna 1916 oli lähtenyt salatein Suomesta kohti Saksaa. Väinö Valve sekä neljä muuta jääkäriä kokoustivat samassa salissa, jossa vuonna 1914 jääkäriliike oli ottanut ensiaskeleensa. Tällä kertaa oli aika lopettaa Jääkäriliitto.  

Jääkärikenraalin pitkä elämänkaari päättyi 99-vuotiaana vuonna 1995. Yhtenä merkkipaaluna tämä tarkoitti myös viimeisen jääkärin siirtymistä historiaan.

Teksti: Johanna Pakola